Koko pitkä talvi oli vietetty veneessä, ja tehty töitä sen eteen, että kesällä se otettaisiin korkojen kanssa takaisin. Älkää hyvät ihmiset lopettako lukemista vielä tähän, ei tämä juttu kerro talvesta vaan kerhon perinteisestä kesäretkestä. Jo talvella päätettiin, että kerhon kesäretkelle lähdetään, vaikka hinauksessa.
Lauantai, heinäkuun ensimmäinen. No, Sit se alkoi, meinaan kesäloma, joka tulisi korvaamaan joulun, uudenvuoden, pääsiäisen ja vapun, eli ajan joka vietettin perspystyssä pilssissä. Satoi vettä, paatti oli pakattu ja sitä mitä ei oltu otettu mukaan sitä ei tarvittais vaikka olisi tarve. Kokka kohti Innamoa, jossa aluksi juotaisiin perinteiset myllykahvit.
Sunnuntaina, heinäkuun toisena, "varttiavailla" Hermannin johdolla sitten lähdettiin letkassa, jossa oli SUSANNA vetäjänä. Sitten AINO, SEA-GUN, HOPELLTOSSAN, ROOSA ja ALBINA SALADA. Kun oli ajettu kokonaista kaksi tuntia saavuttiin Korppoon Verkanin vierassatamaan. Tämä urhoollinen suoritus katsottiin riittävän retken ensimmäisen päivän osalta.
Pitkällisen paikallaolon vastapainoksi suoritimme kävelyretken Korppoon keskustaan ja bongattiin retken ensimmäinen kirkko ja paikallinen mukavuuslaitos. No, tulihan siitä nälkä, ei kun grilli kuumaksi ja tarjouslihat, makkarat ja rimssuluut lämpimäksi.
Tässä välissä liittyi AMARILLO seuraan, ja niin oli puuvene- ja kuttaperkapaatit melkein tasoissa. "Lyhyt" merimatka, "pieni" kävelyretki ympäröivään maastoon ja "pitkä" grillaustuokio nokkelien juttujen kera, siinä ohjelman runko tulevalle viikolle.
Maanantaina heinäkuun kolmantena, "aikaisin tasan" lähdettiin kovaan tuuleen riisselit rouskuen yhtä poikkeusta lukuunottamatta, jossa vielä löi kipinä puhtia antamaan. Kun Elvsjön kapeikot oli ohitettu ja tultu aavan meren ääreen, sitten SE alkoi, retkelle ominainen röykytys joka oli esimakua tulevalle.
Oli tarkoitus ajaa Kökariin väyliä pitkin, koska Hermannin mukaan eskaaderi navigoi aina virallisia väyliä pitkin, No tassä tapauksessa ei olisi auttanut, vaikka menisi mistä. Sen verran Kihdillä tuuli etelän puolelta. Mitä nyt tehdään, kun mikään ei pysy paikoillaan? Siinä tuli tarkastettua samalla muiden veneiden pohjan maalaus köliä myöten.
Matkanjohtajana toimiva Hermanni teki suunnitelmasta poikkeavan ratkaisun, kun ehdotti, että hakisimme tuulensuojaa läheisestä Korpo Berghamnista.
Kello oli kaksitoista lyönyt kun saatiin paatit kiinnitettyä luonnonkauniiseen ja suojaiseen Berghamnin sisälahteen. Siinä tuulen laantumista odotellessa tehtiin veneissä pieniä kunnostustöitä, ja veneilijät jotka ovat tunnetusti kekseliäitä ja omatoimisia, tekevät vaikka rautanaulasta varaosia, kuten nytkin erään "pikku kiinalaisia" perään haikailevan kipparin veneen ohjausjärjestelmään tehtiin.
Myöhemmin iltapäivällä huomiota kiinnitti oudosti ajelehtiva vene, jotain oli vialla, kovasti häärättin veneessä, vaara oli että se ajelehtii rantaan. Amarillon kumiveneellä käytiin katsomassa, että missä vika.
Heillä oli käynyt vanhanaikaisesti eli ankkurin köysi oli sotkeutunut vetolaitteen ympäri, luonnollisesti autoimme miestä pulassa. Yllätys, yllätys, kun siinä irroteltiin sotkeutunutta köyttä, ja kun joku oli aikaisemmin päivällä haikaillut "pikku kiinalaisen" perään, niin siinä hän oli, nimittäin "pikku kiinalainen". Raumalainen mies oli lähtenyt veneilemään "pikku kiinalaisen" kanssa. Se oli retken ensimmäinen meripelastustapahtuma.
Tiistaina, heinäkuun neljäntenä, aikaisin "varttia vaille", lähdettiin jatkamaan matkaa melkein yhtäaikaa utuisessa, mutta tyyneessä säässä. Kihdillä mentiin peräkanaa, kuin köyhän talon porsaat. Hiljaista oli, ainoastaan pari rahtilaivaa tuli vastaan. Tuntui uskomattomalta, että vielä edellisenä päivänä juuri tämä sama vesialue ei suostunut siihen, että olisimme kulkeneet sitä pitkin.
Kolme tuntia ja kymmenen minuuttia, niin kauan kesti Kihdin ylitys "Susannan" vauhdittamana, jolloin saavuttiin Kökarin Helsön vierasvenesatamaan. Katseltiin ympäristöä, ja todettiin paikan olevan aika vaatimaton. Päätettiin jatkaa matkaa Kökarin toiseen vierassatamaan.
Juuri kun olimme irtautuneet laiturista alkoi sataa vettä, ja ilmassa aisti säätyypin muuttumista huonompaan suuntaan. Samalla alkoi erään paatin moottori piiputtaa, onneksi ei mitään vakavampaa. Moottori tuli kuntoon ja matka jatkui.
Ihan niinkuin oikeassa Kap Hornissa, niin myös Kökarin Kap Hornissa jolla nimellä tunnetaan Kökarin lounaiskolkkaa, merivartioasemasta etelään, tuuli kovaa etelästä, satoi kaatamalla ja merenkäynti oli myös sen mukainen. Mukana olleet varmasti muistavat tämän kohdan, ei mitään suojaa missään. Styrbordin puolella vain vettä ja taas vettä, babordin puolella korkeat kalliot, johon merenkäynti iski hirveällä voimalla.
Otin yhteyden Kökarin merivartioasemaan, ja kerroin meidän jatkavan matkaa Källskäriin, olimme nimittäin aiemmin sopineet tutustumisesta aseman toimintaan. Harmillista vierailun peruntumiseen oli jo se seikka, että he olivat kalastaneet ja savustaneet kampeloita meidän tulomme vuoksi.
Källskäriin, saareen jota myös kutsutaan "Kreivin saareksi", saavuttiin iltapäiväkahvin aikaan, myllertävältä mereltä suojaiseen satamalahteen. Oltiin nyt saavuttu retken kääntöpisteeseen. Itsekukin venekunta alkoi valmistaa ruokaa, koska kova merenkäynti oli sen aiemmin estänyt, ja tulihan sitä vahvistaa itsensä tulevaa patikkaretkeä varten.
Se, mitä nähtiin Källskärissä oli niin mahtavaa, että sitä on meikäläisen mahdotonta pukea sanoiksi, jotta ymmärtäisi mistä on kysymys. Sen täytyy itse nähdä ja kokea. Niin kaukaa meren äärellä ja niin karussa ympäristössä ei odottaisi löytävän sellaista keidasta mitä tämä ruotsalainen kreivi on aikanaan saanut aikaan. Tätä voisi verrata ehkä kömpelösti johonkin autiomaan keitaaseen.
Sitä suurta kivityömäärää jota saarella on tehty alkeellisin menetelmin ihmetyttää. Entäs puutarha keskellä ulointa saaristoa? Se on kuin Eden patsaineen. Myös kastelujärjestelmä oli luotu jossa kerättiin sadevesi talteen kalliorinteen lätäköistä. Itse hirsihuvila oli mahtava, paksuista pyöröhirsistä valmistettu "maja" olisi nähtävyys missä tahansa.
Saarella oli myös suuri hiidenkirnu jota ihmeteltiin ja kummasteltiin oikein joukolla, sekä valokuvattiin kuin mitäkin kuuluisuutta. Luonto tällä karulla saarella on jylhän tuntuinen oli sitten kysymyksessä kalliolaet, jyrkät rotkot tai pirunpellot. Menkää itse katsomaan ja kokemaan miltä tuntuu olla pieni ihminen mahtavan luonnon keskellä!
Sitten oli aika lähteä kohti Karlbytä suojaan yöksi, sillä myrskyä oli luvassa yöksi.
Joku tiesi oikoreitin ettei tarvinnut kiertää väyliä pitkin kauempaa. Ja niin se tapahtui, mitä kaikki veneilijät odottavat, mutta ei soisi tapahtuvan, karilleajo. Tällä kertaa vuorossa oli "Hopelltossan" joka jäi keulasta kiinni Kökarin karikkoisella eteläpuolella.
Tilanne näytti uhkaavalta varsinkin kun kippari ilmoitti, että vettä tulee sisälle veneeseen. No, onneksi sitä ei tullut paljon, mutta pohja keulasta oli kuitenkin rikki. Toisen meripelastustapahtuman hoiti "Sea-gun" mallikkaasti ja enemmiltä vaurioilta säästyttiin.
Nyt oli päästävä nopeasti Karlbyhyn jotta vauriot voitaisiin korjata. Mutta ennenkuin sinne päästiin oli selvittävä todella hankalista vesistä, ja kierrettävä monta vedenalaista kiveä.
Kun saavuttiin Karlbyn uudistettuun vierasvenesatamaan vastassa oli vaalea pitkätukkainen nainen, joka otti veneen köydet vastaan ja toivotti seurueen tervetulleeksi satamaan. Tässä täytyy todeta, että missään muualla en ole kokenut vastaavaa palvelua, tästä voivat myös muut vierassatamat ottaa oppia.
"Hopelltossanin" kysyttyä sataman isännältä mahdollisuuksia veneen ylösotolle, toistui heti sama palvelualttius. Ei kestänyt kauan kun traktori veti veneen keulan kuiville. Siinä ne paikalliset ukkelit hoitivat ihmeaineineen pohjan kuntoon.
Keskiviikko, heinäkuun viides, ei lähdetty "varttia vaille" eikä lähdetty "varttia yli" oltiin kuin herran kukkarossa, pidettiin suojaa myrskyltä ja katseltiin ympärille.
Torstai, heinäkuun kuudes, ei lähdetty tänäänkään mihinkään. Käytiin sentään bongamassa paikallinen museo kävellen ja osa fillarein, yhtä pyörää vuoroteltiin sitten ahkerasti takaisin tullessa, kiitos vaan Hopelltossanin "messitytölle".
Kaiken kaikkiaan Karlbyn vierasvenesatama on siisti, ja uusi erikoinen ilme antaa sille oman viehättävän piirteen. Todella suojainen paikka kaikilta tuulilta, paitsi pystytuulelta. Kannattaa käydä tutustumassa.
Perjantai, heinäkuun seitsemäs, oli kaunis aurinkoinen päivä, täydellinen vastakohta kahdelle edelliselle päivälle. Taas oli tarkoitus lähteä kyntämään vettä "varttia vailla", mutta yllätys, tällä kertaa lähdettiinkin kello "aikaisin puolelta".
Kaikki paitsi "Amarillo" joka kiersi Kökarin länsipuolelta, ajoivat siltojen alta Kökarin Helsön ja Karlbyn välistä pohjoiseen. Tämä matalavesinen reitti on nyttemmin viitoitettu ja siksi turvallinen kulkea. Kuljimme pohjoiseen kohti Sottungaa jonne saavuimme iltapäivällä.
Tuuli oli jälleen noussut, mikä hieman hankaloitti kiinnittymistä Sottungan laituriin. Täällä me jälleen bongattiin paikallinen pieni idyllinen kirkko. Olimme palaamassa tietä pitkin kirkosta, kun joku huomasi ojan pohjalla käärmeen, ja kun tarkemmin katsottiin oli siellä niitä iso nippu päivää paistattamassa. Eräissä seurueen jäsenissä tälläinen käärmeiden paljous aiheutti inhon puistatuksia, mutta toiset taas tutkivat niitä innolla varsinkin "Sea-Gunin" kippari jolta koko tapaus oli mennä sivusuun. Sitten taas matkan tekoon.
Lounaistuuli oli jälleen voimistunut aika kovaksi ja edessä oli Teilin ylitys.
Bärön länsipuolella oli merenkäynti jo kohtalaista. Myötätuulessa ja kohtalaisessa aallokossa tuntui kuin jokainen olisi harrastanut veneellä surffailua. Kun matkanopeutemme oli noin kuusi solmua niin ainakin meidän veneemme nopeus surfissa oli ajoittain viisitoista solmua. Olimme kuitenkin iloisia siitä että tämä yletön höykytys loppui kun saavuimme Kumlingen merivartioaseman laituriin (Kumlingen mv-asema siaitsee Bärön saaren pohjoispuolella) myöhään iltapäivällä.
Illalla tutustuimme tähän pitkänomaiseen saareen, joka oli allekirjoittaneen ensimmäinen palveluspaikka kyseisen "varustamon" palveluksessa. Vaikka merellä tuuli kovaa oli satama aivan tyyni, joka mahdollisti grillin pystytyksen laiturin tyveen. Grillattiin ja istuttiin iltaa, nautittiin Suomen suvesta, homejuustosta ja käyneestä kotimehusta.
Tämä oli retken viimeinen yhteinen ilta, sillä "Susanna", "Roosa", "Sea-gun", ja "Hopelltossan" suuntaisivat seuraavana päivänä kohti itää ja kotia. Me "Albina Salada" ja "Amarillo" puolestaan suunnistaisimme kohti länttä, etsimään uusia auringon laskuja, aluksi Myrskyluodolta, olisihan meillä kolme viikkoa aikaa. (Siihen retkeen palataan ehkä joskus jossakin Lokin numerossa).
Kaikkiaan kiva retki, vaikka ilmojen haltijat eivät suoneet meille kovin usein kesäistä keliä. Tämän kerhon perinteen soisi jatkuvan. Lähdetäänkö taas ensikesänä VARTTIA VAILLE etsimään "pikku kiinalaisia"?
Kiitokset kaikille mukavasta matkaseurasta ketään unohtamatta!
m/y ALBINA SALADA
el kapitan & stuert
