Gotland Runt on osanottajamäärältään maailman suurin purjehduskilpailu. Kilpailun järjestää KSSS eli Kungliga Svenska Segel Sällskapet. Seuran kotisatama ja kilpailun päänäyttämö on Pohjoismaiden purjehduksen mekka Sandhamn, Tukholmasta itään avomeren rannalla.
Kilpailuja on järjestetty jo sadan vuoden ajan. Osanottajien määrä oli tänä vuonna (1997) "vain" n. 300 kpl. Kilpailijat saapuvat lähinnä Pohjoismaista, Venäjältä, Puolasta, Saksasta ja Englannista ottamaan mittaa toisistaan eri luokissa. Suurimmat veneet olivat Whitbread Maxi-vieneitä, jotka tällä hetkellä ovat jo uudessa koitoksessa eli Whitbread Round The World kilpailussa.
Jokaisen avomerikilpailuja harrastavan kilpapurjehtijan unelma on Gotland Runt voitto. Pelivälineenä tässä isojen poikien ja nykyisin myös tyttöjen leikissä on kilpapurjeveneet ja leikkikenttä ulottuu Gotlannin ympäri, radan pituus tänä vuonna 407 mpk.
Kilpailu palauttaa taas mieliin, miksi me tätä harrastamme; missä muussa urheilulajissa adrenaliinin virta suoniin jatkuu aamusta iltaan ja jännitys pitää otteensa herpaantumatta päivästä toiseen. Väsymys on viedä järjen ja ajattelukyvyn, kunnes kaiken kattava euforia leviää kun kilpailu on onnellisesti ohi.
Koko ympäröivä maailma mahtuu siihen mitä näkee kun päätä kääntää. Kaikki muu unohtuu ja vain tuuli, aallokko ja vastustajien manööverit merkitsevät jotain. Purjehdimme kilpaa.
Olemme panostaneet tähän kilpailuun paljon. Talven palaverit edellisten vuosien onnistumisien ja epäonnistumisien syistä painuvat tajuntaan. Mittasääntöjen optimointi määrää jopa miehistön laihdutuskuurille. En uskalla kuitenkaan enää laihduttaa, olenhan jo ennestään niin kuiva etten saa edes palovakuutusta. Kokissa kyllä riittää rasvaa hävitettäväksi menestyksen alttarille.
Uusia purjeita, vanhojen uudelleen muotoilua, rahallisia satsauksia yli minkään järjellisen arvostelukyvyn; kaikki arvottomien palkintopyttyjen takia? Alkukesän kilpailut sujuvat parhaalla mahdollisella tavalla, voitto kaikista. Odotukset ovat korkealla.
Veneen miehistöön kuuluu kahdeksan miestä. Ennen kilpailua äärimmilleen kevennettyyn veneeseen kannetaan 10 päivän ruoat ja miehistön aivan välttämättömimmät varusteet. Varusteista tingitään kaikki tarpeeton. Hammasharja menee listassa juuri ja juuri läpi. Tahna on jo liikaa.
Adrenaliinin eritys käynnistyy jo starttia edeltävänä iltana. Jännitys ennen starttia on käsin kosketeltava. Yli 300 kilpailevaa venettä plus saman verran saattoveneitä, helikoptereita ja lentokoneita ja laivoja pyörimässä samalla starttialueella.
Kipparimme ottaa kahdenkymmenen Gotland Runt kilpailun kokemuksella ja viileydellä rohkean, onnistuneen startin. Startti on tasainen. Tuuli kevyt 3-4 m/s, purjeita trimmataan, miehistö valuttaa persuksensa reunan ulkopuolelle niin pitkälle kuin suinkin alemman mantookivaijerin repiessä ihoa. Kippari on ruorissa täysin cool.
Pari senttiä isoa sisään ja kolme napsautusta vinssistä genoaa sisään; Iso näyttää hieman liian pullealta, pitää kiristää alaliikkiä. Silmä kovana, suuntima ison skuutin ja mantookitolpan kautta muihin.
Suuntima kertoo venevauhtimme olevan ainakin alussa hyvän. Miehistön jännitys purkaantuu helpottuneina ilmeinä. Nyt tarkkana seuraavat 3-4 vuorokautta. Joka minuutti, sekunti.
Ensimmäinen venda Alma Grundetin majakan kohdalla ja suunta kohti koillista ja Svenska Björniä. Tuuli voimistuu ja alkaa kääntyä vastaan kuten sääfax oli ennustanut. Huolestuttaa, olisiko pitänyt ajaa korkeampaa kurssia ja spekulointi taktiikan oikeellisuudesta alkaa.
Yläpuolella puolalainen Hadar on saanut uuden vaihteen päälle ja lähtee vetämään meistä irti, ovatko ne eri tuulessa, nostaako tuuli siellä? Muutkin tuntuvat saavan paremmin tuulta. Hermostumme. Mitä teemme? Onneksi sumu pelastaa meidät ja kadotamme vauhtikontrollin muihin veneisiin. On pakko rauhoittua ja tehdä vain oma purjehdus.
Aamuyöltä sumu hälvenee - hurraa - olemme pelissä mukana eikä mitään ole menetetty. Venda ja mailin nosto kohti Svenska Björniä, jonka kierrettyämme alkaa puuduttava 120 mailin etappi kohti Gotlannin eteläkärkeä ja Hoburgin Ukkoa. Purjehdimme voimistuvassa tuulessa eteläänpäin ja saamme vain vaivoin litteimmän spinaakkerimme vetämään.
Lähestyessämme Gotlannin pohjoiskärjessä sijaitsevaa Salvoreviä rako takana oleviin pahimpiin kilpakumppaneihin kasvaa mailiin. Tuuli voimistuu edelleen ja takana alkaa tapahtua. Kahden veneen spinnut pamahtavat rikki ja ne jatkavatkin purjehdustaan "paljain päin" ennen kuin saavat uutta kangasta ylös.
Tuuli kääntyy enemmän sivulle ja spinnut eivät tahdo pysyä ylhäällä kuin kurssia pudottamalla. Teemme oman ratkaisun: spinnu alas, genoa tilalle ja kurssi suoraan kohti etelää.
Puolalaisten Hadar on tasoitusluvun mukaan meitä paljon nopeampi, kuitenkin olemme jo lähes kaksi vuorokautta taistelleet rinta rinnan. Tämä "kaksinkamppailu" pitää meidät joka sekunti tarkkana ja antaa lisää tsemppiä.
Gotlannin itäpuolella ennen eteläkärkeä tuuli tyyntyy totaalisesti ja perässä olevat ajavat samaan tyveneen. Tuntikausiin emme voi syödä, juoda tai käydä edes välttämättömimmillä tarpeilla koska kaikki liike veneessä irrottaisi purjeista vähäisenkin virtauksen ja pysäyttäisi veneen totaalisesti.
Vähitellen tuuli alkaa taas viretä ja kierrämme puolelta öin Hoburgin josta ilmaan leviää inhottavaa maan hajua. Ensikertalaisemme saa tutustua hirvittävän Hoburgin ukon juomaan Hoburgin kasteen merkeissä.
Taktikkomme ilmoittaa VHF:llä kilpailutoimistoon kiertäneemme kääntömerkin. Kuuntelemme aamuyöstä myös muiden veneiden raportoinnit kääntöajankohdista. Kiihkeitten laskutoimitusten jälkeen toteamme riemuksemme olevamme puolivälissä kilpailua kolmantena. Taistelemme edelleen voitosta. Spinnu ylös ja kohti Öölannin pohjoiskärkeä.
Vihdoinkin osa miehistöstä pääsee nukkumaan. Tuskin kannen alle kömpineet ovat ehtineet ummistaa raskaita luomiaan kun kippari alkaa huutaa kurkku suorana spinnu alas, spinnu alas, spinnu alas perkele.
Taivaalle oli kehittynyt hurjia mustia pilviä ja maan läheisyys sekoitti jotenkin tuulet ja muutamassa sekunnissa tuuli kääntyi 180 astetta ja voimistui hetkessä myrskylukemiin ja vain kipparin rautainen ammattitaito pelasti meidät pahimmassa tapauksessa jopa maston menetykseltä, kuten kävi myöhemmin samassa paikassa eräälle toiselle veneelle. Kalsareissa yön pimeydessä miehet juoksivat kannella edestakaisin kuumeisesti selvittäen tilanteen aiheuttamaa purjesotkua.
Öölannista Visbyhyn päin tuulen suunta ja voimakkuus vaihtelee jatkuvasti joten skuutteja ei voi lukita hetkeksikään ja purjetrimmaajat tuijottavat virtauslankoja silmät väsymyksestä ja tuulesta punaisina.
Visbyn edustalla tuuli tyyntyy jälleen totaalisesti. Siellä täällä näyttäisi olevan heikkoja tuulenvireen alueita joita kilpailevat veneet hakevat. Mekin lillumme hitaimmillaan 0,3 solmun nopeudella ja nopeuden kasvu 0,5 solmuun tuntuu jo hienolta. Keskustelu käy vilkkaana mistä suunnasta lähdemme tuulta hakemaan.
Kippari tekee kuitenkin onneksemme epädemokraattisen päätöksen oman päänsä mukaan ja onnistuukin löytämään kahdeksannella vaistollaan kapean tuulialueen ja purjehdimme neljän solmun nopeudella läpi muuten tyynen alueen, jossa muut veneet seisovat paikallaan ja katsovat hölmistyneinä loittonevaa peräpeiliämme. Karkumatka on alkanut.
Pysyttelemme Visbyn poijun kierrettyämme Gotlannin rannikon läheisyydessä, jossa tuulta tuntuu riittävän ja puuduttava viimeinen päivä ja yö kohti Alma Grundetin majakkaa ja maalia alkaa. Yöllä Alma Grundetin majakan valon monotoninen vilkutus tuntuu loputtoman pitkältä, kuin etäisyys vain kasvaisi vaikka todellisuudessa lähestymme sitä vääjäämättömästi maili maililta.
Aamuyöstä kolmelta olemme vihdoin maalissa. Satama on täynnä ja kiinnitymme viidenteen riviin valtaisaan satojen veneiden muodostamaan epämääräiseen lauttaan. Kömmimme rantaan ja reaaliaikaisen tulosmonitorin luokse. Silmämme lasittuvat, sydän pomppailee, olemme johdossa . . . toistaiseksi. Vielä on muutama vene tulossa jolloin tasoituskertoimet voivat muuttaa tulosta.
Lämmin olut tyypillisessä ruotsalaisessa kylmässä saunassa maistuu, silmissämme on hiekkaa uupumuksesta tai väsymyksen, toivon herkistämä kyynel . . . toivo voitosta elää ja palaa sisimmässä. Tätä on odotettu vuosia. Kippari kaksikymmentä vuotta, me muut kymmenen vuoden molemmin puolin. Paljon kokemusta, paljon hyviä sijoituksia, paljon pettymyksiä viime hetkellä, joko nyt kaikki palkitaan. Lopullisia tuloksia odotellessa yritämme nukkua.
Parin tunnin levottoman unen jälkeen on pakko rämpiä pelon ja toivonsekaisin tuntein kilpailutoimiston tulosmonitorille. SE ON SIINÄ. Olemme kuohujuomamme ansainneet.
SR
