Sandfall on alue Tervsundin rannalla. Paraisten keskustasta sinne pääsee Skräbbölen kautta. Noin kaksi kilometriä Lillholmenin ponttonisillasta käännytään vasemmalle suhteellisen jyrkkää mäkeä alas Tervsundiin päin (viitta Sandfall).
Sandfallilla on aivan oma tarinansa. Metsän harjun takana oli suo, josta vesi koko ajan tihkui suon pohjalla olevan hiekan läpi, muokaten itselleen tien salmeen. Vähitellen koko rantaluiska oli tullut niin heikoksi että se vuonna 1821 romahti salmeen. Tästä syntyi niin korvia huumaava jyrinä että lähellä asuva väestö luuli maailman lopun olevan edessä. Kymmeniä metrejä leveällä alueella hiekkaharju ja metsä romahtivat salmeen, jonka ne melkein sulkivat. Myöhemmin se ruopattiin taas auki. Tästä tapahtumasta paikka sai nimekseen Sandfall.
Sandfallissa oli paljon hiekkaa ja savea, joten siellä ruvettiin 1890-luvun alussa valmistamaan tiiliä. Vuonna 1897 perustettiin Sandfall Tegelbruk Ab, ja 1949 tiilitehdas siirtyi Partekin omistukseen. Ylläoleva kuva on siltä ajalta. Nykyään vain yksi rakennuksista on jäljellä. Siihen sijoitetaan m.m. kerhon uudet kerhotilat.
Tälle ja viereiselle, Veitsiluodon omistuksessa olleelle alueelle Paraisten Venekerho järjestää jäsenten veneille talvisäilytyksen. Vuokrasopimus allekirjoitettiin kerhon johtokunnan kokouksessa 1.4.1998 ja on voimassa 30 vuotta.
Alla on periaatepiirros ensimmäisen alueen järjestelyistä.
Työt alueella on jo aloitettu ja ne jatkuvat koko kesän. Ensimmäiseksi täytyy kunnostaa veneiden nosto- ja vesillelaskupaikka, sekä aidattu alue entiselle Veitsiluodon alueelle [molemmat saatiin kuntoon syksyksi 1998].
Kokoustilat pitäisi myös rakentaa ja sisustaa. Sitten tulevina vuosina rakennetaan toinen aidattu säilytysalue vajoineen entiselle Partekin alueelle.
Toisen alueen aikataulua ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta se rakennetaan luultavasti lähimpien vuosien aikana. Alla on piirros myös siitä alueesta.
Paraisten Venekerhon 35 toimintakausi on alkanut uusien tuulien puhaltaessa talvisäilytysalueen suuntaan. Melkein 15 vuoden ajan on kaupunki ja venekerho käyneet neuvotteluja uuden talvisäilytyspaikan löytämiseksi kerholle.
Nyt ollaan asiassa loppusuoralla, kun uuden alueen suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa. Voisin tässä vähän valaista jäsenistöä, mitkä vaihtoehdot on olleet esillä näiden 15 vuoden aikana.
Ensimmäinen oli alue Pappilanlahdessa, minne oli valmistumassa kaava, jossa oli varattu alue talvisäilytystä varten.
Toinen oli Skräbbölen alue tien toisella puolella, vastapäätä GK:n satamaa. Tarkoitus oli täyttää kyseinen lahti samalla tavalla kuin GK oli tehnyt, mutta suunnitelmasta ei tullut mitään lähinnä rannan asukkaiden vastuksesta. Keskustelua käytiin myös nykyisen jätevedenpuhdistamon viereisestä alueesta. Tämä lahti olisi myös pitänyt täyttää. Oli myös vaihtoehto, että veneet viedään entiselle kaatopaikan alueelle Norrbyhyn.
Kolmas, ehkä siihen asti paras paikka, löytyi Pjukalasta. Venekujan päässä oleva ruovikkoinen ranta-alue, joka oli kaavaankin merkitty LV-alueeksi. Se tarkoittaa, että alueella voidaan suorittaa veneiden talvisäilytystä. Mutta niinkuin tähänkin asti tämäkään alue ei sopinut lähiasukkaille vaan ko. asiasta tehtiin valitus ja asia raukesi, joten kerholla ei ollut vieläkään talvisäilytyspaikkaa ja nykyisen alueen vuokra-ajan päättyminen oli lähellä.
Vuonna 1992 kaupunki osti Muddaisten Kvarnholmasta alueen, johon saataisiin talvisäilytysalue. Suunnittelu alkoi kiireellä, koska vuokra-aika entisellä alueella oli melkein loppu. Kaupunki teetti alueelle uuden kaavan, jotta toiminta voisi olla veneiden talvisäilytystä. Kun kaavan voimaantuloaika on pitkä niin tänä aikana tehtiin alueesta suunnitelma ja piirustukset jotta kaikki olisi valmista, mutta toisin kävi. Suunnitelmaa vastaan tehtiin tässäkin asiassa valitus ja valitus meni läpi. Alue palautettiin entiselle tarkoitukselle, joten ei vieläkään talvisäilytysaluetta.
Kaupunki osti Partekilta Sandfallin alueen 1996 vuoden alussa. Tästä viidennestä vaihtoehdosta aloitettiin neuvottelut ja alustavat suunnitelmat, jotta venekerho saisi kauan kaivatun talvisäilytysalueen. Mutta kyseiselle alueelle ei ollut mahdollista saada veneiden ylösnostopaikkaa, joten aloitettiin neuvottelut silloisen Veitsiluodon kanssa vanhasta tukkien pudotuspaikasta, mihin saataisiin ylösnostopaikka. Kaupunki osti alueen 1997 ja molemmat alueet yhdistämällä saatiin 2,3 hehtaarin määräala, johon voitaisiin tuoda veneitä talvisäilytykseen. Alueesta on aloitettu perustavat suunnitelmat, jotka valmistuvat kevään kuluessa.
Uuden alueen vuokrasopimus on tullut voimaan 1.3.1998 ja se on 30 vuoden pituinen. Lisäaikaa vanhalle alueelle ei saatu, joten veneiden talvisäilytys siellä loppuu 15.6.1998.
Nyt ollaan sen tosiasian edessä, että muutto on pakko tehdä vaikka aikaa on vähän. Uskon, että ensi syksynä voidaan veneet viedä uudelle talvisäilytysalueelle. Jotta tämä olisi mahdollista, jäsenistön talkoopanosta tarvitaan. Nämä päätökset, mitkä nyt on tehty, ulottuvat pitkälle ensi vuosituhannelle ja näin mahdollistavat sen, että venekerholla on tarjota talvisäilytyspaikka kaikille kerhon veneille riippumatta siitä minkä kokoinen vene on.
Toivonkin, että mahdollisimman moni kerholainen toisi veneensä uudelle alueelle. Tämä on tärkeä asia kerhon kehityksen kannalta, sillä näin saaduilla varoilla voidaan kehittää uutta aluetta ja uusien kerhotilojen myötä jäsenistön on mukavampi kokoontua yhteisiin tilaisuuksiin. Toivonkin tämän muuton myötä 35-vuotiaalle venekerholle pelkästään myötäisiä tuulia tuleville vuosille.
Hyvää ja ennen kaikkea aurinkoista kesää kaikille kerholaisille.
Kommodori Ilkka Varjonen