Äijä ja muija lähtivät ystäväpariskunnan, siis Raimon ja Tuulan kanssa puupaatilla lomareissulle. Ajettiin sateessa Airistolta länteen Houtskarin Näsby'hyn kauppaan ja kattomaan. Syömisen jälkeen jatkettiin "Rääkkylään", oikeeesti Skrakörornaan.
Matkalla Raimo rasvasi uistimensa kelaa ja kokeili sen toimintaa tulevia haasteita ajatellen vispaten kertaalleen. Ja kato jumankauti, yks hauki merkkinen kala otti heti kiinne! "Se oli vaan kelantestiheitto" kuittasi Raimo vaatimattomasti itsekin hämmästystään pidätellen.
Rääkkylän sauna oli edellisten kävijöiden jäljiltä vielä "semmone kärenlämpöne". Muutamalla klapilla kiuas oli niin iskussa kun hyvän saunan kiuas voi olla. Autuaallinen pehmeä lämpö, kiukaan elämän äänet ja saunan ikkunaan piirretty sinisenvihreä taideteos... Joskus saunassa on niin hyvä että "luulee köyhä taivaas olevans".
Saunan jälkeen sopi syödä haukipaistosta lisukkeineen.
Käytiin Keistiössä ja sitten Iniön kaupalla. Ostettiin kaljaa ja bensaa. Muijat kävi kirkossa. Ajettiin Hevonkack´kiin ihan vaan sen takia kun sen nimi on niin hassu. Mistähän moinen?
Ajettiin hiljaa ja kateltiin outoja uusia vesiä. Päivä oli semmoinen punssinnahkea. Oli juuri kaadettu "puolen päivän aperitiivi". Äijä näki jonkun kesämökin rannassa pyykkejä narulla ja ajatteli piristää seuruettaan lausumalla kiikareitten takaa puolihuolimattomasti:
"Jumankauti, kui isot tissiliivit on tual narul". Raimo heti etsimään toisilla kiikareilla äijän mainitsemaa kohdetta ja saman tien kolisi. Pohjakosketus...
Kaamea hiljaisuus rikkoutui hetken päästä. Muija tokaisi halveksivaan sävyyn: "Siin sun tissiliivis". Myös Tuula nyökytteli hymyä pidätellen.
Äijä oli hiljaa, katsoi vaan kauan karttaa pää vinossa ja sanoi lopulta ihmetteleville muijille: "Tässä kartassa on vika, tässä kohtaa pitäis olla vettä vaikka kuinka". Muija jatkoi, kun taas kerran pääsi nokittamaan: "Kuule äijä, sää et ymmärrä mittään, et sitte pyykeistä etkä kartoista".
Mentiin takaisin Rääkkylään. Äijä ja Raimo laskivat verkot veteen, muija lämmitti saunan ja Tuula paistoi letut. Sulauduttiin suloiseen saaristomeren kesäiltaan.
Äijä ja sen muija olivat Rääkkylässä. Aamu valkeni yhtä tuulisena kuin edellisetkin. Verkoissa, jotka edellisen illan myräkässä oli laskettu, ei ollut kalan kalaa, paskoja kyllä.
Syömisen jälkeen kotiinpäin Innamon kautta. Kivassa myötätuulessa äijä ja muija istuivat paatin katolla ja muistelivat kesän tapahtumia. Juuri kun äijä oli sanonut koneenkin toimineen tosi hyvin se pysähtyi kuin seinään. Muija katsoi äijään: "Ei voi olla totta."
Hetkessä paatti oli poikittain aaltojen välissä keikkuen ja vielä laivareitillä. Äijä pyysi muijaa tähystäjäksi, kaivoi itse ajoankkurin esille ja laski sen veteen. Hyvin muovisuppilo oikaisi paatin ja lopetti sen ylettömän keinunnan. Polttoainetta oli ja kone pyssäs ku seinään, siis sähkövika?
Ohi ajaa Ruotsin lipulla varustettu moottoripurjehtija mutta kääntyy ympäri, kääntää keulan takaisin tuuleen ja kohta kippari huhuilee: "Haluatteko apua?" Äijä nyökyttelee päätään ja pyytää hinausta pois laivaväylältä. Ruotsalaispaatin täkillä touhuaa innokkaana paatin emäntä ja tarjoaa etuknaapissa olevaa köyden päätä mutta luopuu kun paatin kippari ärähtää.
Olisimme tyytyneet Puotuis'in suojapuoleen mutta meidät hinataan ystävällisesti Mielis'in yhteyslaituriin. Kiitos avusta ja hyvää matkaa!
Muija kuukkasi kahvin, istuttiin. Äijä paneutui taas Wikströmiin. Vika löytyi virranjakajasta. Ilta tyyntyi ja kotimatkaa jatkettiin jo hämärtyvässä kesäillassa.
Irti kotilaturista klo 11:00. Ilma tuulinen ja vähän epämääräinen. Äijä ilmoitti määränpääksi Dalskärin johon muijalta ei tullut poikkeavaa ehdotusta.
Melkoinen länsituuli heitti vettä puupaatin yli Pensaaren aukolla mutta Duveholman alta oli hyvä lähestyä Dalskärin suojaisaa lahtea. Ajateltu rantautumispaikka oli varattuna, joten kiinnityttiin saaren itäreunan pikkuvälikköön, hyvä paikka sekin.
Jo lahtea lähestyttäessä näkyi saaressa vilkasta liikettä. Saarikierroksella selvisi että eräs venekunta keskittyi kovalla innolla villiminkkien pyyntiin. Äijä esitti lievää paheksuntaa kun minkki oli ahdistettu kiven koloon jossa se kohtasi matkansa pään tukevaan seipääseen. Pyövelinä toiminut luonnonystävä näki toimineensa ehdottoman oikein.
Äijä ja muija miettivät pitkään tapahtuman oikeutta tai järkeä pääsemättä perille.
Ilta läheni mutta äijää harmitti. Rauhoittuakseen äijä onki muutaman ahvenen, nylki ne ja asetti lautaselle paatin katolle foliolla peitettynä. Yö laskeutui, äijä ja muija oikaisivat itsensä puupaatin pieneen kajuuttaan.
Juuri kun väsy oli yllättää äijän hän havahtui kummalliseen sipsutukseen kajuutan katolla. Mitä nyt? Lokki tai tiira on haistanut äijän kalat. Pieluksesta patterilamppu käteen ja kiireesti katsomaan.
Minkkihän se siinä nojasi etukäpälillään paatin tuulilasiin ja nuuski kalan hajua katolta. Äijä taskulampulla lasin läpi valoa päin minkin naamaa. Minkki ei tykännyt valosta ja takautui rantakalliolle paatin eteen.
Muija heräsi ja ihmetteli mitä äijä touhuaa. Äijä komensi muijankin ihmettelemään vierailijaa, joka pystyssä sojottaen edelleen jökötti rantakalliolla. Äijä kaivoi esille halogeenivalaisimen ja suuntasi keilan uteliaaseen elukkaan, joka nyt seisoi hievahtamatta jo kauempaa kivellä, kunnes viimein vilahti näkyviltä.
Äijä antoi paatille lisää kiinnitysköyttä ja kiristi ankkuriköyttä, otti kalalautasen katolta sisälle ja meni kajuuttaan muijan kanssa aloittamaan uutta pökertymistä. Ei ihan heti tullut unta, ajatukset pyöri äijän päässä. Minkki. On se utelias ja rohkea ja sillä on pirun hyvä hajuaisti. Kaipaakohan se kaveriaan jonka oli päivällä menettänyt?
Puupaattiäijä