Venekerhon vuoden 2002 matkapurjehdus alkoi Paraisten Portilta 4.7.2002, josta siirryttiin välittömästi Kasnäsin lähellä olevaan luonnonsatamaan Klobbarnaan Järngrynnanin pohjoispuolella (joissakin merikorteissa myös Holmklobb). Sinne mentiin suunnitellun Rosalan vierasvenesataman sijasta. Luonnonsatama oli todella hieno ja suojainen paikka.
Sää ei ollut mitenkään paras mahdollinen, syvä matalapaine liikkui silloin Etelä-Suomen ylitse tuoden mukanaan sadetta, ukkosta ja kovaa etelänpuoleista tuulta. Klobbarnan luonnonsatamassa olimme hyvässä suojassa tuulelta, joka Hangon Läntisellä selällä puhalteli illalla ja yöllä parhaimmillaan 15 - 17 m/s. Klobbarnassa meitä venekerholaisia oli Saloset s/y Lindalla, Katajat s/y Sofialla, Kontot m/y Helana II:lla, Kauppilat m/y Angelitalla, Korhoset m/y Heli II:lla sekä yksi purjevene TPS:ista. Varjoset m/y Amarillo II:lla jäivät Kasnäsiin. Ilta kului makkaraa paistellessa ja parempaa keliä odotellessa.
Aamu näytti jo vähän paremmalta, ei ainakaan tuullut enää yhtä kovaa kuin illalla ja yöllä. Vähitellen jokainen lähti kohti Hankoa. Purjeveneellä matka sujui hitaasti kun ei tuullut juuri yhtään, mutta sekä Sofia että Linda aloittivat sinnikkäästi purjehtimalla. Finnharugrundin kohdalla alkoi sataa vettä kaatamalla ja samalla loppui vähäinenkin tuuli, joten purjeilla kulkijat laittoivat moottorinsa käyntiin.
Hangossa oli parhaillaan käynnissä Hangon Regatta, joten emme edes yrittäneet mennä Hangon vierassatamiin vaan menimme Hangonkylän satamaan. Hangonkylän satama oli myös lähes täynnä, mutta mahtui sinne muutama vene Paraisilta. Ilta meni venettä, varusteita ja itseään kuivatellessa. Venekerho tarjosi saunan Hangonkylässä, joka oli todella tarpeeseen.
Säätiedotusten ennustukset seuraavalle päivälle olivat kovatuulisia ja illalla kipparikokouksessa ei kukaan halunnut kovassa vastatuulessa lähteä ylittämään Suomenlahtea. Eli päätettiin jäädä Hankoon ainakin yhdeksi päiväksi odottamaan parempaa keliä.
Aamu alkoi auringonpaisteella, mutta tuuli oli kova yli 10 m/s etelästä. Osa veneistä lähti Tammisaareen ja loput viettivät aikaansa Hangon regatan hulinoissa. Hangossa oli kova meno päällä jo iltapäivästä. Satama oli ihan täynnä veneitä ja rannat juhlivaa regattakansaa. Onneksi Hangonkylä on sen verran kaukana kaupungin keskustasta, että regattariehuminen ei sinne näkynyt eikä kuulunut.
Säätiedotus ennusti sunnuntaiksi jo kohtuullista keliä 7-9 m/s etelätuulta. Tässä vaiheessa enää vain s/y Linda ja s/y Sofia olivat lähdössä Viroon. Lindan ja Sofian kipparit sopivat lähtöajaksi kello 06:00.
Herätys klo 05:30 ja valmiina lähtöön. S/y Linda ja s/y Sofia lähtivät sovittuun aikaan kohti Tulliniemeä ja passintarkastusta. Vähän jännitti meno merivartioasemalle kun oltiin ensimmäistä kertaa matkalla Viroon omalla veneellä. Passintarkistus meni nopeasti ja saatiin leimat tarvittaviin asiakirjoihin eli miehistöluetteloon. Ulos merivartioaseman rannasta ja purjeet ylös sekä nokka kohti Hiidenmaata.
Tuuli oli edelleenkin navakkaa, mutta ei sentään tarvinnut reivata vaan täysillä purjeilla lähdettiin. Aallokko oli melko iso kun päästiin avomerelle, mutta nopeasti siihen tottui. Tuuli oli ihan vastainen eli matka Lehtmaan oli luovimista.
Vähän ennen Apollon matalaa tuli pieni ukkospilvi ja se nostatti tuulen nopeutta niin paljon, että piti reivata. Pian ukkospilven mentyä ohi tuli tihkusade ja tuuli loppui lähdes kokonaan.
Tässä vaiheessa matkan tekoon oli jo mennyt kymmenisen tuntia eikä Hiidenmaata edes näkynyt vielä, joten moottori käynnistettiin. Noin tunnin koneella ajon jälkeen alkoi Hiidenmaa vihdoinkin näkyä ja samalla pilviverho alkoi repeillä. Ennen Lehtmaan saapumista paistoi jo aurinko eikä tällä matkalla sadetta enää saatukaan yhtään enempää vaan loppumatkan saimme nauttia enimmäkseen korkeapaineesta.
Matkalla Hiidenmaalle
Lehtmaan saapui ensin Sofia, joka ehti hoitaa passintarkastukset yms. maahantulorituaalit ennen Lindan saapumista Hiidenmaalle. Kovin monta venettä ei Lehtmassa ollut ennen meitä, lieneekö syynä ollut melko kurja keli? Seuraavana päivänä veneitä oli jo huomattavasti enemmän. Suurin osa veneistä oli suomalaisia, mutta oli siellä ruotsalaisia, saksalaisia ja virolaisiakin veneitä.
Lehtma on karu kauppasatama korkeine betonisine aallonmurtajineen eikä Lehtmassa sitten juuri muuta ollutkaan, lukuunottamatta poodia (puotia), josta myytiin lähinnä vain alkoholia ja tupakkaa suomalaisille veneille.
Lehtman satama pohjoisrannalta.
Vieraslaituri on aallonmurtajan eteläpuolella
Päivä oli sen verran rankka, että iltapalan jälkeen molemmat venekunnat menivät nukkumaan.
Samaan aikaan Länsi-Viron vesillä oli tiettävästi pari muutakin PVK:n lipun alla purjehtivaa venettä. Riikasta palaavat Lehtikunnaksien s/y Sofia ja Pullin s/y Saana II. Tosin eskaaderipurjehduksemme ei törmännyt kumpaakaan ko. veneistä Virossa.
Tarkoitus oli olla päivä turistina Hiidenmaalla. Taksilla Kärldaan, joka on Hiidenmaan pääkaupunki, jos sitä nyt voi kaupungiksi sanoa. Koko Hiidenmaalla on noin 10 000 asukasta, joista noin puolet asuu Kärldassa. Kärlda on suuri kylä, jossa on muutama kauppa ja pari ravintolaa.
Lehtman poodin edessä
taksia odottamassa
Tarkoituksemme oli vuokrata auto, mutta koko kylässä ei ollutkaan yhtään autovuokraamoa. Taksikuskimme onneksi tarjosi puolipimeästi autoa vuokralle, jonka sitten pienen empimisen jälkeen otimme. Hinta autosta ei ollut paljon, 400 EEK (noin 27 euroa), jolla sai ajaa niin paljon ehti ja hintaan sisältyi myös bensat. Auto ei ollut mikään luksusauto, mutta kyllä sillä matka taittui.
Kärldan keskustassa kävelyllä
Ensimmäiseksi menimme Köpun majakalle, Hiidenmaan länsiosaan. Majakka näkyy hyvällä säällä pitkälle Suomenlahdelle, tosin sateesta johtuen emme nähneet sitä tulessamme Hiidenmaalle.
Köpun majakkaan pääsi sisälle ja ylös. Valitettavasti ilma oli vähän usvainen eikä ylhäällä majakasta näkynyt kunnolla Suomenlahdelle eikä Pohjoiselle Itämerelle.
Köpun majakka ja ylhäällä majakassa
Majakan jälkeen matka jatkui Hiidenmaan eteläpuolelle Säären niemeen (viroksi Sääre Tirp), joka on kivinen pitkä kapea hiekkaniemi, pari kilometriä pitkä ja muutaman metrin leveä.
Säären niemi kaukaa
Säären niemi läheltä ja s/y Sofian perämies
Säären niemeltä avautuu kaunis näköala Väinamerelle. Niemestä tulee mieleen lähinnä Korppoon Jurmo. Paikka erittäin on suosittu turistikohde jossa kannattaa poiketa jos käy Hiidenmaalla.
Säären niemi aivan läheltä . . .
. . . ja hieman etäämmältä
Säären niemeltä matka jatkui toiseen Hiidenmaan kaupunkiin Käinaan. Käina on oikeastaan vain pikkukylä. Turistina oleminen on kuluttavaa ja tässä vaiheessa oli jo melkoinen nälkä. Pienen etsimisen jälkeen löytyi hotelliravintola, jonne suunnistimme ruokailemaan. Tästä alkoi koko Viron matkan kestänyt ravintoloissa syöminen, lukuun ottamatta aamu- ja iltapaloja, jotka tehtiin pääsääntöisesti veneessä.
Käinan jälkeen takaisin Kärldaan ja Lethmaan. Hiidenmaa tuli kierrettyä.
Tarkoitus oli olla toinenkin päivä Hiidenmaalla, mutta matkamiesten teki jo mieli päästä purjehtiman. Aamu oli mitä hienoin, etelän puoleista tuulta 5-7 m/s, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ensimmäiseksi piti päästä Pussirahusilmin kapeikkoon, joka sijaitsee keskellä matalaa merta ja kiviä.
Pussirahusilm on kapea (noin 100 m tai jopa vähemmänkin) pohjois- ja eteläviittaportti Hiidenmaan pohjoispuolella. Huonolla näkyvyydellä Pussirahusilmissa on löytämistä - ainakin ilman GPS:ää kun hyvälläkin näkyvyydellä se näkyi vasta ihan läheltä. Ihan ilman luovimista emme kumpikaan päässeet Lehtmasta sinne.
Pussirahusilmin jälkeen tuuli koveni ja aallokosta muodostui ikävähkö, terävä ja korkea. Kun piti kääntyä Vormsin ja Hiidenmaan väliseen Hari Kurk nimiseen lahteen niin tuuli tuli ihan vastaiseksi. Lehtmassa eräs kokeneempi suomalaispurjehtija varoitti luovimasta Hari Kurkissa, joten mekin otimme suosiolla purjeet alas ja käynnistimme koneet. Noin tunnin koneella pärisyttelyn jälkeen saavuimme Väinamerelle, josta kurssi onneksi kääntyi enemmän itään eli pystyimme jatkamaan purjeilla kohti Rohukülaa.
Väinameri on valtava lahti, jossa rantoja ei juurikaan näy, mutta kuitenkin se on uskomattoman matala. Vettä on joka paikassa alle 10 metriä ja rannat ovat matalia ja kivisiä usean mailin päähän. Väinameri on melko hankalaa seutua navigoida, merimerkkejä on harvakseen ja rannat pitää kiertää kaukaa. Onneksi tuli laitettua GPS:ään reittipisteet ajoissa jo keväällä. Ilman GPS:ää Väinamerellä navigointi olisi haastavaa.
Joka tapauksessa osuimme ihan kohdalleen Rukkirahun kanaaliin, joka on ilmeisesti vain ruopattu matalaan Väinamereen, jotta laivat pääsisivät kulkemaan Rohukülaan. Rukkirahu on viivasuora länsi-itä suuntainen muutaman mailin vihreitä ja punaisia viitoja oleva "kanaali" meressä. Rohuküla, joka oli päämäärämme, on kauppasatama, josta autolautat menevät Hiidenmaalle, Saarenmaalle ja Vormsiin. Satamassa oli melkoinen vilske, autolauttoja tuli ja meni vähän väliä.
Ilmeisesti yksi autolautoista oli vanha Skandia, mutta tästä emme olleet ihan varmoja.
Rohukülan vierasvenesatama oli ihan autolauttojen lähtöpaikan vieressä eli melko rauhaton paikka. Tarkoituksemme oli mennä Rohukülassa paikalliseen hotelliin syömään, mutta tämä ravintola oli remontissa - oli kuulema ollut jo muutaman vuoden. Mitään muuta ei Rohukülassa sitten ollutkaan.
Veneessä ei ollut ruokaa ja matkaa lähimpään 'sivistykseen' oli 15 kilometriä. Ei auttanut muu kuin tilata taksit ja mennä Haapsaluuun. Matkalla Rohukülasta Haapsaluun on vanha venäläisten lentotukikohta, kilometreittäin kiitoratoja ja suunnattomia halleja. Valitettavasti emme ehtineet käydä paremmin tutustumassa ko. paikkaan, joka edustaa Viron historian synkkää neuvostoaikaa.
Haapsalussa taksikuski vie meidät paikalliseen ylpeyteen, Stoorin, jossa nimensä mukaisesti annokset olivat todella isoja. Ainakin eskaaderipurjehduksen murrosikäiset ja lähes murrosikäiset pojat pitivät Stoorin annoksia hyvinä, myös muiden mielestä hinta-laatu suhde oli paikallaan.
Loppuilta meni Rohukülan suunnatonta aallonmurtajaa tutkiessa sekä siinä sivussa maailman menoa kummastellessa ja purjehduksen ihanuutta ylistäessä.
Matka jatkui Haapsaluun, jossa jo eilen kävimme taksilla. Haapsalu oli Viron matkamme viimeinen paikka. Aamu oli taas kerran mitä hienoin, etelänpuoleista tuulta alle 5 m/s ja aurinko paistaa. Ensimmäisen kerran tällä matkalla saimme purjehtia muutakin kuin luovia. Alkumatka eteni hitaasti täysmyötäisessä lilluessa. Vähän matkaa saimme ajella sivutulessa, kunnes vähän ennen Haapsalua tuuli voimistui ja kääntyi itään eli vaihteeksi luovia taas.
Haapsalun vierasvenesatama on paikallinen jahtklubi. Haapsalun satama on tehty veneille ja se on oikein viehättävä paikka.
Rannassa oli paljon veneitä, enimmäkseen suomalaisia, mutta myös paikallisia, ruotsalaisia, saksalaisia, ranskalaisia ja englantilaisia. Jahtklubin rannassa meno oli kansainvälistä jopa aamuyöhön saakka.
Valkoisen talon takana on Haapsalu Jahtklubin vierassatama
Jahtklubin rannasta oli kävelymatka Haapsalun keskustaan. Haapsalu on jo ihan oikea kaupunki, asukkaita lienee noin 15 000. Haapsalussa on jo useita ravintoloita, joista tänään oli vuorossa pizzeria. Ainakin vielä Viron hintataso on meille suomalaisille ihan kohtuullinen. Sofian venekunnan lasku neljästä pizzasta, parista oluesta ja muutamasta kokiksesta oli noin 260 EEK (alle 20 euroa).
Haapsalu on vanha kaupunki, jossa on säilynyt melko hyväkuntoisena vanha 1200-luvulta oleva piispanlinna. Vanha kaupunki muodostuu piispanlinnan ympärille.
Haapsalun piispanlinna
Vanhassa kaupungissa on nättejä taloja, enimmäkseen puutaloja, joista valitettavasti suurin osa oli päältäpäin melko huonossa kunnossa, mutta joita oltiin selvästi kunnostamassa. Toivottavasti Haapsalussa riittää tulevaisuudessa taloudellisia edellytyksiä laittaa vanhat hienot talot kuntoon.
Haapsalun vanhaa keskustaa
PVK:n s/y Linda on saanut nimikkokatunsa Haapsaluun
Päivä meni niin kuin turistina menee, museoissa ja kaupoissa kierrellessä. Illalla eskaaderin 'sivistyneistö' kävi kuuntelemassa virolaista sinfoniaorkesteria Jahtklubin lähellä sijaitsevassa Kuursalissa. Konsertti oli mitä hienoin, Straussia yms. Kuursali rakennuksena oli vähän niin kuin Merisali Naantalissa. Kuursali oli laitettu viimeisen päälle hienoon kuntoon, pöydillä valkoiset liinat ja tarjoilijattaret mustavaloisiin asuihin pukeutuneina tarjoilivat pöytiin.
Turistina olo jatkuu, tällä kertaa taksilla Pärnuun. Matkaa sinne oli vähän reilut 100 km. Vuokrasimme 8 hengen taksin kuljettajineen. Taksi otti keikasta 100 euroa.
Pärnun upea hiekkaranta
Pärnu on oikea turistikaupunki ostoskatuineen yms. Kävimme uimassa Pärnun hienolla hiekkarannalla, jossa olisi voinut viettää vaikka päivän tai pari itseään grillaamassa. Lopuksi kiertelimme ostoskatuja muiden turistien joukossa. Pärnussa olisi voinut viettää aikaansa enemmänkin.
Takaisin Haapsaluun, jossa vielä kiertelimme kaupungilla. Haapsalusta löytyy mielenkiintoinen museo, Rannarootsi museum, jossa valitettavasti emme tällä kertaa ehtineet käymään sisällä.
Lähes koko PVK:n 2002-kesäretken eskaaderi Paraisten kunniaksi Rannarootsin museon pihalla
Sääennuste oli 6-7 m/s luoteesta eli ei ihan vastatuulta, mutta melkein. Seuraavaksi päivien ennusteet olivat tuulen suhteen kovempia eli pidimme parhaana lähteä takaisin Suomeen. Haapsalusta ei päässyt lähtemään ennen klo 08:00:aa, jolloin Haapsalun merivartioasema aukeaa.
Saimme leimat passeihin ja matka Hankoon alkoi. Ajoimme koneella reilun tunnin Vormsin pohjoispuolelle, jossa nostettiin purjeet. Tuuli oli melko vastainen, mutta yhtään luovia ei tarvinnut ottaa. Osmussaar jäi reilusti oikealle. Aallokko merellä oli mukava ja vene meni kulki reilua 5 solmua kohti Hanko-1:stä. Hangon vesitorni alkoi näkyä noin seitsemän tunnin purjehduksen jälkeen.
Heti Hanko-1:n kohdalla merivartiosto kysyi VHF:llä Sofialta, että minne matka ja mistä tulossa. Purjeilla päästiin melkein Tulliniemeen asti. Merivartioasemalla passintarkastus ja tulli menivät asiallisesti. Tulliniemestä ajettiin Itämeren porttiin, jonka satamamaksu on hävytön eli 25 euroa yö, enemmän kuin kunnon ateria juomineen ravintolassa Virossa.
Itämeren porttiin päättyi s/y Lindan ja s/y Sofian Vironmatka.
s/y Lindan ja s/y Sofian Viron matkareitti
S/y Sofian lokin lukemia matkalta:
| Hangonkylä - Lehtma | 69,7 mpk |
| Lethma - Rohuküla | 33,7 mpk |
| Rohuküla - Haapsalu | 7,2 mpk |
| Haapsalu - Hanko | 63,1 mpk |
Ainakin meidän mielestä Länsi-Viro on käymisen arvoista seutua.
Me jätimme monta kertaa veneet koko päiväksi satamaan ilman vahtimista ja ilman minkäänlaisia ongelmia. Emme myöskään kuulleet muilta Virossa käyneiltä venekunnilta, että Länsi-Virossa olisi turvatonta.
Purjehtiminen Viron vesillä ei juurikaan poikkea Suomen merillä veneilystä. Luonnollisesti pitää olla ajan tasalla olevat merikartat mukana ja kelin olla suosiollinen. Ilman toimivaa GPS:ää ja siihen etukäteen laitettuja reittipisteitä on navigointi Viron vesillä haastavaa. Hyvällä säällä varmaan onnistuu, mutta GPS tuo varmuutta navigointiin.
Hintataso Virossa on vielä toistaiseksi kohtuullinen, joten eläminen siellä on edullista.
Ensi kesänä ehkä vähän pidemmälle, Saarenmaalle, Riikaan?
Teksti: Pekka Kataja, s/y Sofia (K.)
Kuvat: Mikael Salonen, s/y Linda