M/y Mattina kierteli ristiin rastiin pitkin Saaristomerta ja Ahvenanmaata heinäkuussa 2002. Tässä on paikan päällä muistiin merkittyjä kokemuksiani ja henkilökohtaisia mielipiteitäni matkan varrelle sattuneista vierassatamista.
Valitettavasti itse kievari oli jo sulkenut ovensa (klo 21) ennen kuin sain veneeni kiinni ja ehdin noin kilometrin päässä olevaan ja paljon kehuttuun ravintolaan. Siellä minua oli vastassa vain aidan veräjään kiinnitetty kohtuullisen kokoinen munalukko, joten kievarin antimet jäivät tällä erää nauttimatta.
Kievarin ponttonilaituri on tukevaa tekoa, mutta jo aikaa sitten parhaat päivänsä nähneet poijut ovat aivan liian lähellä laituria, jotta kymmenmetrisen matkaveneen saisi niihin kunnolla kiinni. Satamamaksuun (9 euroa) kuuluu myös sähkö kirkkaaseen keskikesän yöhön lisävaloa loistavien valopylväiden varteen asennetuista, rempallaan johtojensa varassa roikkuvista hengenvaarallisen näköisistä pistorasioista.
Rannalta löytyy ihan mukavanoloinen grillauspaikka. Hieman syrjemmällä oleva vessa on mallia PSS puusee. Aamusuihku kuuluu hintaan erinomaisen merinäköalan tarjoavassa, kallion laelle rakennetussa saunassa, jossa miehet ja naiset voivat suihkutella aamulla vuorotunnein klo 11 asti. Sen jälkeen sauna siivotaan ja on sitten varattavissa kievarista tilaussaunana.
Poikkean tässä rannassa mielelläni toistekin, mutta toivoisin että laiturin sähköasennukset saatettaisiin lailliselle tolalle ja että, jos mahdollista, ainakin joitakin poijuja siirrettäisiin etäämmälle laiturista.
Tämä on satama, johon jostain syystä palaan mielelläni aina uudestaan ja uudestaan. Lieneekö syynä rantavajojen idylli vaiko satamamaksuun kuuluva sauna, joka pienuudestaan huolimatta tarjoaa ainakin kunnolliset vilvoittelutilat ulkoterassilla. Tänä vuonna panin merkille, että kiukaan ennen niin loppuunpalaneet vastukset oli saatu uusittua ja saunassa sai jopa löylyä. Kiuaskivet vain olivat varsin harvassa. Mutta se tärkein mikä suomalaiseen saunaan kuuluu, nimittäin kunnollinen ilmanvaihto, puuttuu tästä saunasta edelleen. Vessatilat on Lappossa kohtuulliset mutta naisten puolelta raportoitiin niitten epäsiisteydestä.
Uutena asiana Lappossa tänä vuonna oli hintaan kuuluvat rantasähköt ja vesipisteet laiturilla.
Sähköpylväät on uutta ja turvallista euro-mallia, johon oli vain muutama adapteri-välikappale saatavissa lainaksi rannan kioskista. Tämä kolmipiikkinen on kuitenkin se töpselimalli, jonka mukaan kaikki uudet satamasähköt pitää ilmeisesti nykyään rakentaa, joten meidän veneilijöiden on pikku hiljaa syytä alkaa varautua myös tämmöisiin sähkötöpseleihin.
Lappon ruokakauppa on pieni ja kiireinen sesonkiaikaan, mutta välttämättömimmät tarvikkeet on sieltäkin saatavissa huolimatta varsin suppeista valikoimista. Rannan ravintolassa on keittiömestareina vieraillut pääkaupunkiseudun tunnetuimpia kokkeja, mutta tällä kertaa ravintolan antimet eivät jääneet erityisemmin mieleen.
Satamassa oli saunatiloja uusittu ja laajennettu tälle kaudelle. Nyt siellä sai jopa löylyä, joten uudistus oli ainakin miesten puolella melkeinpä onnistunut. Lukuun ottamatta korkeita lauteita, joissa jalkojaan saa heilutella vapaasti. Entiset järjettömät painonappisuihkut oli kumminkin edelleen jäljellä.
Ymmärrän kyllä, että heinäkuun lomakauden ruuhkassa tekee tiukkaa pitää paikkoja puhtaana. Mutta silti en ymmärrä sitä piintynyttä likakranssia suihkuhuoneen lattiassa sen ainoan itse säädettävän ei-painonappisuihkun ympärillä. Tämä kertoo minulle vain sen, että pesutilojen puhtaudesta ja hygieniasta ei enää pidetä huolta viimevuosien tasoisesti ja valtavan käyttäjämäärän edellyttämässä määrin.
Rannan ravintolasta saunaparlamentti raportoi kolmen vartin jonotusaikoja tilauksen ja toimituksen välillä. Samoin naisten puolelta raportoitiin että miehille remontoidut lisäsaunatilat onkin lohkaistu pois naisten puolelta, missä tila kävi entistä ahtaammaksi.
Milloinka arvoisa MSF aikoo asvaltoida sen puuttuvan pätkän laiturialueelta Östra Utfarten -kadun suojatielle, ettei varsinkaan sadekelillä tarttisi kantaa kaupungilta tullessa kengänpohjissa soraa paatin kannelle? Luulisin että sesonkiaikaan jatkuvasti täynnä olevan yli 300-paikkaisen sataman 16 euron satamamaksusta jäisi jotakin kassan pohjalle tuon epäsiistin kävelytien kunnostamiseen.
Tässä on satama, jossa hitaammalla matkaveneellä kulkevan on melkein pakko yöpyä Maarianhaminaan mennessä, jos on valinnut reittinsä Jungfruskärin kautta Kihdin yli tai sitten Kökarin kautta. Itse tykkään siellä kiinnittyä mieluummin lauttasataman itäpuolella olevalle melko suojaisalle laiturialueelle kuin uudempaan ponttonilaituriin ravintola Seagramin edustalle. Olkoonkin, että meluisa lauttaliikenne peräaaltoineen lähtee käyntiin jo kukonlaulun aikaan aamulla.
Degerbyn erikoisuutena on sisäuimahalli kirkuvine lapsilaumoineen. Aivan selvästi sataman isäntäväki onkin keskittynyt tuon uimahallinsa pitoon ja kaikki muu vierassatamaan kuuluva varustus on jätetty rempalleen oman onnensa nojaan.
Räkäisimmänkään näkemäni bensa-aseman baarin vessa ei ole ollut yhtä surkeassa kunnossa kuin Degerbyn rannan palvelurakennuksen vessa- ja suihkutilat. Piintynyttä töhnää oli pesualtaat, hanat ja vessaloosien ovet täynnä puhumattakaan suihkukoppien lattioista. Kuvottavan näkymän kruunasi vessan peilihyllylle jätetty Windus-lasinpesuainepullo. Silläkö minun olisi pitänyt ruveta putsaamaan peilihyllyä edes semmoiseen kuntoon, että siihen olisi iljennyt laskea partakoneensa tai hammasmukinsa? Suihkun jätin suosiolla tässä rannassa väliin.
Satama ei kohtuullisesta Seagram-ravintolastaan huolimatta missään tapauksessa ole palvelutasoltaan nyt rahastetun 13 euron väärtti. Paikka on juuri sen oloinen, että siinäpä teille pätkä laituria, ottakaa kiinni, olkaa hyvä ja törsätkää rahanne ravintolassa. Onneksi luontoäiti on jo ehtinyt peittää uimalaitoksen rakennustöiden pahimmat kaivuujäljet, mutta tuskin koskaan pääsemme tältä ponttoonilaiturilta ravintolan terassille saakka kahlaamatta ensin sepelisorassa.
Degerbyn ainoaksi positiiviseksi kokemukseksi sanoisin isoa ja kohtuullisilla valikoimilla varustettua K-kauppaa (auki klo 19 asti joka päivä), jossa oli jopa tonic-vettä tarjolla pikkupulloissa ilman eri etsiskelyä. Ehdoton edellytys allekirjoittaneen veneretkeilylle sitruunan ja jääpalojen lisäksi.
Reitti Karlbyn satamaan on viitoitettu Kökarin lounaiskulmalta epävirallisin linjataulumaalauksin ja lateraaliviitoin. Ranta on idyllinen ja polveileva laituri monine palvelurakennuksineen mainio. Osassa paikkoja on paalukiinnitys mutta pääosin laiturissa ollaan ankkurissa. Kauppa löytyy pienen kävelymatkan päästä. Satamassa on myös erinomainen ravintola Furuhäll. Siellä sain kutakuinkin parhaan ravintola-annoksen koko ikänäni - yrttimarinoitua porsasta, terveisiä vaan ja suuret kiitokset keittiölle!
Sauna klo 18-20 kuuluu Karlbyn sataman hintaan, mutta kiireisimpään sesonkiaikaan heinäkuussa se on liian pikkuinen, jotta koko laiturillinen kippareita ehtisi saunoa kahdessa tunnissa ilman ryysistä. Satamamaksu oli 13,50 € + 3,50 sähköstä. Satamaisäntä on useimmiten vastaanottamassa saapuvia aluksia ja näyttää itse kunkin paatille sopivimman paikan ja auttaa rantautumisessa. Tässä on satama josta muutkin Ahvenanmaan satamanpitäjät voisivat käydä ottamassa mallia.
Veli-Veikko Niskanen