| Aika: | 9.12.1963 |
| Paikka: | Hotelli Norman kabinetti, Parainen |
| Asia: | Venekerhon perustaminen moottoriveneilystä ja kerhotoiminnasta kiinnostuneille Paraislaisille |
| Läsnäolijat: | Alfons Selenius, Hans Lönnroth, Armas Virta, Verner Österman, Veikko Sysmelin, Reijo Virta, Bertel Palkén, Henry Cederlöf, Jan Gustafsson, Atle Gustafsson, Lars Söderholm, Hugo Karlsson, Albert Henriksson, Erik Gustafsson, Leif Mattson, Per Ulriksson, Fredrik Henriksson, Einar Henriksson, Nils Westerlund, Gilbert Walfridsson, Elis Lönnroth, Åke Järvinen. |
Edellä olevalla päivämäärällä ja näiden herrojen toimesta oli perustettu Pargas Båtklubb - Paraisten Venekerho rf. Puheenjohtajaksi (kommodoriksi) valittiin Alfons Selenius ja hallitukseen Hans Lönnroth, Armas Virta, Veikko Sysmelin, Åke Järvinen, Erkki Gustavsson sekä Albert Henriksson.
Kerhotoiminta alkoi heti vauhdikkaasti: Keväällä 1964 kerho liittyi Suomen Moottoriveneliittoon, sai omat säännöt ja oman lipun.
Vuonna 1965 vuokrattiin Norrbyn vanha kansakoulu kerhotiloiksi. Vuokrattiin myös Paraisten kauppalalta "veneplaani" suntin rannalta, joka talkoovoimin kunnostettiin käyttötarkoitukseensa sopivaksi, eli veneiden nosto- ja talvisäilytyspaikaksi. Saatiin omat hiha- ja puseromerkit.
Kommodori vaihtui vuonna 1966, uudeksi valittiin Veikko Sysmelin. Kerholle hankittiin venevaunu (traileri) sekä vuokrattiin pieni saari Kuggön eteläpuolelta virkistyskäyttöön.
1968 kommodoriksi valittiin Aaro Tähtinen. Kerho järjesti ensimmäiset kipparijuhlat ja ensimmäinen venevaja suntin rannalle valmistui, talkootyönä tietenkin.
1969 aloitettiin nuorisotoiminta rakentamalla Kotka-jolla Hans Lönnrothin opastuksella. Juhlatoimikuntaan saatiin ensimmäiset naisjäsenet ja veneplaanille hankittiin vinssilaitteet.
Uudeksi kommodoriksi valittiin 1971 Reino Juslin. Vaja nro 2 valmistui suntin rannalle sekä kerhohuone, jonne astiat, pannut ja kattilat, liedet ym. saatiin lahjoituksina. Kerho hankki kirjoituskoneen helpottamaan sihteerin työtä.
Kymmenen vuotta aiemmin meillä oli ne viisaat miehet Norman kabinetissa. Kerhon kymmenentenä toimintavuonna meillä oli edelleen ne viisaat miehet, mutta lisäksi oli talvisäilytyspaikka, kaksi venevajaa, kerhohuone, junioritoiminta täydessä vauhdissa, kilpailutoimintaa jne. Jäsenmäärä oli kasvanut alkuperäisestä 22:sta 260 jäseneen. Kerhon keulassa oli edelleen Reino Juslin.
Kerho hankki kesäpaikan Innamosta, Pelleborgin. Kauppaan sisältyi vanha tunnelmallinen mökki, puuvaja, jyrkät rantakalliot ja satoisat mustikkametsät.
Vuonna 1978 Innamoon rakennettiin sauna. Ensimmäiset löylyt lyötiin 12.8.1978.
Kerholle valittiin kommodoriksi Jan-Erik Järvinen. Kerhon tiedotuslehti Loki-Loggen ilmestyi ensimmäisen kerran 11.2.1981.
20-vuotias kerho valitsi kommodorikseen Juhani Kodisojan, missä tehtävässä hän toimi seuraavat 10 vuotta.
Hänen aikanaan käynnistettiin mm. junioritoiminta uudelleen järjestämällä nuorille leirejä Innamossa. Tuolla vuosikymmenellä kuulimme myös ensimmäiset "huhut" siitä, että joutuisimme etsimään toisen talvisäilytyspaikan eli saisimme "häädön" suntin rannalta.
Talvella alettiin rakentaa kerholle omaa laituria Snäckvikiin. Tavoitteena oli 30 venepaikkaa. Kaupungin myöntämä määräraha riitti kuitenkin vain 18 paikkaan. Paalutustyöt voitiin aloittaa kun palokunta kävi pariinkin kertaan jäädyttämässä laiturin ympäristöä, jotta paalutustyössä tarvittavat koneet voitiin ajaa jäälle - kiitos palokunnalle.
Ponttonien rakentamisessa kerho toimi yhteistyössä GK:n kanssa, joka rakensi samaan aikaan vastaavaa laituria omaan käyttöönsä. Turun ammatillisen kurssikeskuksen vesistörakentajat suorittivat valutyöt huhtikuussa. Kerholaisille riitti laituritalkoita kevään aikana, laiturin kannen nikkarointia ja ankkuripainojen paikoilleen asennusta, ym. ym. Niinpä ensimmäiset veneet saivat venepaikan jo samana kesänä.
Vuosien saatossa laituria on jatkettu ja taas jatkettu sekä rakennettu päätyponttoni. Niinpä tänä päivänä paikkoja on tasan 60.
Samaisena vuonna -83 kerho sai tehtäväkseen vapaaehtoisen meripelastuspalvelun uudelleen organisoinnin. Toiminnan vetäjäksi valittiin Pertti Siivonen ja sitä hoidettiin yhdessä GK:n, Pargas Tumlare rf:n (sukellusseuran), Paraisten radioamatöörien sekä urheilukalastajien vapaaehtoisten jäsenten kanssa. Aika pian tämä toiminta organisoitui Paraisten Meripelastajat ry:ksi.
Innamon "tunnelmallinen tupa" Pelleborg todettiin jo vähän vanhanaikaiseksi, ikääkin sillä oli jo liki 40 vuotta. Niinpä vanhus purettiin ja rakennettiin uusi kerhomaja avaimet käteen -periaatteella. Se on yksi harvoja töitä mitä ei ole tehty talkootyönä. Rakennustyöt sujuivat hyvin, sattui kuitenkin pieni onnettomuus, paloi sauna.
Rakennettiin uusi sauna Keijo Kallion johdolla, hyvä sauna siitä tulikin. Vanhan ja uuden saunan väliaikana saunottiin Tuikan Ilkan toteuttamassa telttasaunassa ja hyvät oli löylyt siinäkin.
Meitä kohtasi suru-uutinen: pidetty kommodorimme Juhani Kodisoja poistui äkillisesti keskuudestamme heinäkuussa, keskellä kauneinta kesää. Muistamme Juhanin touhukkaana, lempeänä mutta samalla myös jämäkkänä kerhon keulakuvana. Varakommodori Ilkka Varjonen joutui melkeinpä kylmiltään astumaan kommodorin saappaisiin.
30-vuotinen vuokrasopimus kaupungin kanssa oli päättymässä ja vuokranantajan taholta sitä ei enää haluttu uusia. Kuitenkin kaupunki vuokrasi alueen ulkopaikkakuntalaiselle samaan käyttöön, veneiden talvisäilytykseen. Saimme kuitenkin 4 vuotta jatkoaikaa suntin rannalla kun uutta paikkaa ei tahtonut löytyä. Siinä sitä oli Varjosen Ilkalle tulikoe heti alkajaisiksi. Neljä vuotta neuvotteluja kaupungin, maanomistajien ja eri instanssien kesken.
Purjevenekannan lisääntyessä kerhossa järjestettiin vuonna -94 ihka ensimmäiset kisat (LYS) tuulen voimalla kulkeville. Kilpailu käytiin matkakisana Airistolta Innamoon. Ensimmäiseen kisaan uskaltautui kolme venekuntaa. Sittemmin kisasta on tullut jokavuotinen ja osanottajamäärä on kasvanut vuosi vuodelta. Matkana on useimmiten ollut Airisto-Innamo. Kilpailun perimmäinen tarkoitus on kisata oman perheen voimin pilke silmäkulmassa, eikä niin, että kun kanssakilpailijan keula alkaa lähestyä, kippari kaivaisi hermopilleripurkin esille.
Vastaavaa moottoriveneilijöiden (MYS) kisaa on käyty useimmiten syyspuolen kuutamojuhlien yhteydessä matkalla Snäckvik-Innamo, alkuaikoina yön pimeydessä erilaisia tehtäviä ratkoen. Kisa on jatkunut seuraavana päivänä Innamossa erilaisten visaisten mutta myös leikkimielisten tehtävien parissa. Myöskin pilke silmäkulmassa.
Vihdoin tärppäsi talvisäilytyspaikan suhteen. Meille tarjottiin paikkaa Sandfallista, vanhaa tiilitehdasta ja maa-aluetta sen ympäriltä. Koska vaihtoehtoja ei liiemmin ollut, vuokrasopimus allekirjoitettiin. Epäilijöitä toki oli paikan suhteen; se oli liian kaukana (kaukana mistä?), siellä olisi helppo tehdä ilkivaltaa syrjäisen sijainnin vuoksi, ym. ym. Allekirjoittaneen suurin huolenaihe oli itse rakennus. Voi hirvitys sitä rojun ja romun määrää mitä siellä oli. Katto vuoti, ikkunat oli rikottu, siis suorastaan hävityksen kauhistus, tulikohan liian iso pala purtavaksi?
Onneksi porukassamme enin osa oli niitä ihmisiä, jotka näkivät paikan antamat mahdollisuudet. He näkivät sen jo heti alussa, minkä me muut näemme tänä päivänä.
Niinpä tuumasta toimeen. Pääsiäisenä -98 aloitettiin talkootyöt. Ensimmäiseksi rakennettiin Sandfallin kyläläisille tie, koska osa vanhasta tiestä jäi veneplaanin alle. Kun tie oli valmis, rakennettiin nostopaikka ja aidattiin isojen veneiden alue. Ja niinpä jo syksyllä -98 ensimmäiset veneet saivat talvikodin Sandfallista. Ei huonompi saavutus yhden kevään ja syksyn aikana. Kesäaika oli rauhallisempaa, silloin veneiltiin.
Kun veneet oli syksyllä nostettu, alkoi rakennuksen siivous ja kerhohuoneen rakentaminen. Ja niinpä jo joulukuussa -99 vietettiin pikkujoulujuhlaa "omassa tuvassa" ja pidettiin vuosikokous uudessa kodissa. Saman vuoden keväällä aloitettu pienempien veneiden aitaus tiilitehtaan vieressä oli syksyllä käyttövalmis ja "asukkaitakin" tuli ihan kiitettävästi.
Kerhohuonetta viimeisteltiin koko ajan ja jo tässä kohtaa täytyy mainita ainakin herrat nimeltä Ilkka Tuikka, Ilkka Varjonen, Oiva Jokinen, Heikki Söderblom, Hans Sihvonen, Seppo Intonen, Heikki Ekman, Yrjö Kauppila, Pentti Saarinen, Veli Korhonen, Pertti Kontto, ketään muutakaan unohtamatta.
Nämä miehet melkein asuivat Sandfallissa. Ilkan Pirkko totesikin kerran että hommataan tänne heteka ja käännetään posti niin Ilkan ei tarvitse ajaa kodin ja työmaan väliä. Niin ei onneksi tapahtunut vaan kaikki miehet ajoivat illalla kotiin perheidensä luokse ja aamulla taas Sandfalliin. Niinpä meillä on nyt viihtyisä kerhotila, hyvin toimiva keittiö, matot lattialla, taulut seinillä, hyllyt, sohvat, vesi tulee ja menee, jääkaappi, tiskikone, kahvinkeitin ym. ym. ja kaikki lahjoituksina. Siitä kiitos kerholaisille!
Kerholle käytettynä hankittu traktori on todettu välttämättömäksi hankinnaksi mm. pienempien veneiden vesillelaskuun ja nostoon, lumenauraustöihin jne.
Vuonna 2000 alkoi saunaosaston rakentaminen Sandfalliin. Se valmistui v. 2002, jolloin ensimmäiset löylyt lyötiin marraskuussa. Löylyttelyn jälkeen pääsee jäähdyttelemään hienoon pukuhuoneeseen, ja jos hätä yllättää, takkahuoneeseen mentäessä matkan varrelta löytyy WC. Ettei rakentaminen loppuisi, on tarkoitus rakentaa saunan vierustalle pieni patio, jossa voi nauttia saunajuomat ja -syömät ulkosalla. Vuoden 2000 syksyllä korjattiin myös tiilitehtaan kattoa kerhohuoneen kohdalta. Loppuosa katosta odottaa vielä korjaamistaan.
Vuoden 2002 alusta kommodoriksi valittiin Oiva Jokinen. Ilkka Varjonen, joka oli hoitanut tehtävää 8 vuotta, junaillut Sandfall-projektin ja isännöinyt kerhon 30-vuotisjuhlat, halusi jo uutta verta kerhon johtoon. Kiitos Ilkka, olet tehnyt miehen työn. Tästä on Oivan hyvä jatkaa.
Vuoden 2003 keväällä tiilitehdasrakennus ostettiin omaksi kohtuullisella summalla. Tontin vuokra-aika on solmittu 30 vuodeksi eli vuoteen 2028 saakka. Kaiken kaikkiaan meillä on aika hieno talvisäilytyspaikka kerho- ja saunatiloineen. Kiitos kaikille ahertajille!
Kerhon juhlavuoden kunniaksi Sandfallissa pidettiin keväällä "Koko perheen meripäivät", jolloin n. 150 henkeä kävi tutustumassa kerhomme toimintaan.
Viimeksi kuluneella vuosikymmenellä venekerho avasi myös omat nettisivut 1998, puuhamiehinä Kurt Lundqvist ja Veli-Veikko Niskanen. Sivut saivat heti ansaitsemaansa huomiota kun Vene-lehti asetti ne kolmen parhaan veneilysivun joukkoon Suomessa. Nettiosoite löytyy lehden takakannesta, että siitä vaan katsomaan. Sieltä löytyy mm. paljon valokuvia ja Loki-lehden parhaat jutut aina vuodesta 1984 alkaen.
Kun talvet on aherrettu Sandfallissa, niin kesät sitten Innamossa. Viime vuosien aikana on rantaa ruopattu, laituri sähköistetty, jyrkät rantapolut tuvalle on saaneet portaat, samoin saunapolku, nekin valaistut. Vanha vaja pihalta on purettu, rakennettu uusi WC-puuvaja, rakennettu grillikatos, porakaivo,
vanhat jollat on kunnostettu ja purjeet uusittu.
Saunarantaan rakennetaan vielä uusi vaja jollille sekä saunapuille. Kaikki rakennukset on uudelleenmaalattu keväällä 2002. Elikkä hommaa on riittänyt "työmyyrille" silläkin taholla. Jos valtava talkoo- ja porukkahenki puuttuisi, Innamo ei olisi tänä päivänä melkeinpä paratiisi.
Katsastustoiminta on ollut mukana tiiviisti kerhon alkumetreiltä lähtien. Uusia katsastusmiehiä koulutetaan jatkuvasti "vahojen" jättäessä tehtävän. Jokainen aktiivinen veneilijä ymmärtää varmasti, että kun vene on katsastusvarustettu ja varusteita myös osataan käyttää, se luo turvallisuuden tunnetta paitsi veneilijälle itselleen niin myös kanssaveneilijöille. Riskien pieneneminen näkyy myös siinä, että vakuutusyhtiöt myöntävät alennusta katsastetun veneen vakuutusmaksuihin. Niin kerhon perälipun käyttöoikeus kuin myös laituripaikka kerhon laiturissa edellyttävät, että vene on katsastettu PVK:ssa.
Retkiveneily kuuluu myös olennaisena osana kerhon purjehduskauden ohjelmaan. Toukokuun lopussa tai kesäkuun alkupuolella järjestetään viikonlopun mittainen kevätretki Paraisten lähivesillä. Heinäkuussa noin viikon kestävällä kesäretkellä suunnataan jo kauemmaksi, Ahvenanmaalle tai Uudenkaupungin suuntaan, Hankoon, jopa Ruotsiin tai Viroon saakka. Syksymmällä on taas lyhyempi syysretki lähivesille ja syyskuun täyden kuun viikonloppuna kuutamopurjehditaan.
Kerho ei nuku talvikaudellakaan. Silloin tehdään talkootöitä, harjoitellaan teoriataitoja talvinavigaatiokilpailussa ja järjestetään kerhohuoneella toisinaan erilaisia veneilyyn liittyviä teemailtoja. Ja ihme ja kumma, talvella pääsee veneetönkin "purjehtimaan" hyvässä seurassa kun kerho tekee perinteisen laivamatkan Tukholmaan ja takaisin.
Tärkeänä osana kerhon yhdistystoimintaa ovat myös syys- ja kevätkokoukset, joissa lyödään lukkoon seuraavan kauden toiminta. Vuosikokouksessa tarkastetaan tilit ja taseet ja valitaan toimikuntia ja johtokunnan jäseniä.
Kuten huomaamme, kerho toimii ympäri vuoden, joten aktiivisesti mukaan vaan, jäsenet.
Venekerhossa on jäseniä tänä päivänä 325 ja katsastettuja veneitä 129, joista purjeveneitä 26.
Että tällaisia asioita kuuluu Paraisten Venekerhon neljään vuosikymmeneen. Kymmenen vuoden kuluttua kuuluu taas jotakin ihan uutta, luultavasti rakennamme taas jotakin, tai ainakin joku projekti on meneillään. Siihen saakka ylläpidämme edelleen sitä valtaisaa talkoohenkeä ja yhteen hiileen puhaltamista. Sen ansiosta olemme se, mikä tänä päivänä olemme, pieni mutta ei suinkaan vähäisin venekerho. Näissä merkeissä taas vuonna 2013!
a-ls
Vanhimmat valokuvat ovat Hans Lönnrothin arkistosta
