Perjantai-illalla Innamon laiturilla ihmettelin vielä Mirkan ja Valtterin kanssa, että näinköhän lähdetään kesäretkelle kolmistaan. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan saavutimme varmaan kaikkien aikojen ennätyksen osanottajamäärässä. Parhaimmillaan meitä oli yksitoista venekuntaa mukana.
Lauantaiaamuna lähdössä olivat Amarillo, Helena II, Linda ja Mama Mia. Kipparikokouksessa sovimme lähtevämme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen tutustumaan armeijan yleisölle luovuttamaan Jungfruskärin saareen. Saari on nyt Metsähallituksen hallinnassa ja tarkoitus on kehittää paikasta Katanpään tyyliin ulkoilualue merihenkisille ihmisille.
Nämä kauniit suunnitelmat saivat kuitenkin yllättävän käänteen. Noin mailia ennen Jungfruskäriä Konton Pertti soitti, että heidän yritettyään kiinnittyä saaren laituriin, joku mies huusi sydänkohtauksen partaalla irrottavansa köydet heti, jos tänne kiinnitytään. Päätettiin pelastaa miehen henki ja jatkaa Husöhön. Edellinen episodi saa kuitenkin varmasti jatkoa ja maihinnousun kieltäjän oikeus tekoonsa selvitetään.
Loput Kihdin ylityksestä sujui vähän laskeneen kurssin myötä vauhdikkaasti kohisten kuuden-seitsemän solmun vauhdilla ja Husön - meitä lukuun ottamatta - lähes tyhjään satamaan saavuimme iltapäivällä. Illansuussa paikalle ilmaantuivat vielä m/y:t Anja ja Heli II sekä sunnuntain puolella Aino ja Mattina.
Sunnuntaina pystytettiin sataman korkeimmalle kalliolle F1-katsomo aggregaatteineen ja tolppa-antenneineen, veneessä kun telkkari ei näkynyt. Kimin keskeytyksen myötä yleisö väheni huomattavasti. Saatiinpa kuitenkin näytettyä saksalaisille veneturisteille kuka osaa ajaa autoa, jos he vaan saavat sen kestämään.
Husön saareen tutustuttiin seuraavana päivänä reilun kävelyretken muodossa ja kyllä paikka aurinkoisena kesäpäivänä hyvin itsensä esittelikin. Saaren sijainti Kihdin ylityksen jälkeen luonnollisena taukopaikkana ja kaunis luonto saivat ihmettelemään mikseivät veneilijät ole ottaneet paikkaa omakseen. Toki satamayrittäjä kylmine suihkuineen ja suljettuine ravintoloineen ansaitsee tästä hiljaisuudesta suurimmat "kiitokset". Aamulla alkoi pohdinta Kökariin päätyvän etapin kohdesatamasta. Laituriparlamentti päätyi Helsön kannalle. Tässä vaiheessa oltiin kipparien keskuudessa jo päätetty ulottaa retki Maarianhaminaan saakka provianttien täydentämisen vuoksi.
Helsöhön saavuttuaan laivue päätti palkita itsensä merimatkan vaivoista oman pentterin ulkopuolella. Havspaviljongin henkilökunta kasasi meille ihan kunnioitettavan rivin pöytiä jonoon. Serveeraus ansaitsikin komeat kiitokset, kaikki olivat tyytyväisiä makuelämykseen ja turistihan ei niin hintoja katsele; jauhomakkaraahan ehtii paistaa taas seuraavan saaren rannassa.
Maanantaina liittyi eskaaderiimme vielä Angelita ja Kauppiset ja illalla päätettiin lähteä seuraavana päivänä "kreivin" saarelle Källskäriin. Taksiveneen kuljettajamme kertoi meille vapaaherra Åkerhjelmin suureellisesta hankkeesta ja hänen taiteilijaystäviensä ajasta saarella. Nyt alue on Ahvenanmaan maakuntahallituksen hoidossa ja matkailijoiden lisäksi se antaa eri alojen taiteilijoille tilaisuuden tulla työskentelemään joksikin aikaa tähän erikoiseen ympäristöön. Varmaankin Kökariin jäi vielä nähtävää seuraavaksikin kerraksi, me kuitenkin päätimme jatkaa kohti Maarianhaminaa.
Maarianhaminassa tapasimme lisää kerholaisia, Charlotte ja Laineet sekä Crystal ja Rasikannas seniorit. Säiden haltijat olivat meille tällä kertaa Ahvenenmaan retkellämme suosiollisia. Tuuli alkoi nimittäin nousta jo saapumisiltanamme ja seuraavan päivän "provianttiretkellä" puhalsi jo niin reilusti, ettei kaikille tullut ruokailustakaan laivalla kovin nautinnollista. Retki tuli kuitenkin tehtyä ja oli aika pohtia paluumatkaa.
Lemströmin kanavan jälkeen tuulikin kuljetti purtta jonkin matkaa. Lumparnin jälkeen Teilille asti pantiin kuitenkin peltigenua vetämään. Lämpimässä ilta-auringon paisteessa päädyimme Kumlingen länsipuolelle Hästholmiin. Kauniissa lahdenpohjukassa Ainon ja Helenan väki järjestivät meille maistelukilpailun ja kyllähän meistä useimmat tiesivät olutta juovansa, mutta siihen tarkkuus sitten lähes jäikin. Korhosen Veli tunsi kolme seitsemästä merkistä ja muut vähemmän. Illemmalla jatkettiin harjoituksia makkaran ja muun grillauksen yhteydessä. Illan päätteeksi käytiin vielä niemen takana katsomassa auringon putoamista mereen - mutta joku oli laittanut väliin yhden saaren. Komeaa se oli sittenkin.
Lauantaiaamuna hyvästelimme osan porukasta ja sovimme, että tästä kotiinpäin voi jokainen jatkaa haluamallaan reitillä. Osa meistä päätyi kuitenkin vielä perinteisesti Innamoon pesemään pois matkan pölyt. Ja kyllä se kotisauna taas maistuikin hyvälle.
MS