Puupaattiäijälle sattuu silloin tällöin pikku kömmähdyksiä. Kaikki aiheuttamansa äijä on saanut anteeksi, eikä niistä ole sen suurempaa haittaa tullut kellekkään, enempi äijälle itselle. Joistain sattumuksista äijää muistutellaan aina uudestaan. Toisaalta ei ne veneilyyn liittyvät vitsit ja pilakuvat kai turhasta ole syntyneet. Taitaa sitä sattua muillekin kuin puupaattiäijälle, luulisin.
Kerhon kesäretkellä 1995 tultiin erinäisten sattumusten saattelemana Kökarin Karlbyn mukavaan vierasvenesatamaan. Pidettiin päivä tuulta ja käytiin porukalla kotiseutumuseossa. Oli 6. heinäkuuta ja tehtiin lähtöä. Äijä ilmoitti: "Ensin mennään tankille".
Petroolin tankkauksen jälkeen äijä otti "irti", antoi vähän moottorille vetoa ja kun kurotti kattoluukusta katsomaan, huomasi että muija roikkuu paatin takakaiteessa toinen jalka paatissa, toinen tankkauslaiturilla. Paatti loittoni laiturista ja ennen kuin mitään oli tehtävissä muijan spakaati petti ja se putosi vetteen.
Siinä muija lähes kurkkua myöten vedessä, rillit ja tukka märkänä, tuijotti äijää ja itkunsekaisesti esitti kysymyksen: Mitä mää nyt teen? Muija taisi saada jonkun sokin tai jottain...mietti äijä. Äijää säälitti rakkaan kumppanin märkä tilanne, harmitti oma pölhöily ja toisaalta nauratti, mutta nauru oli nieltävä... äijä kehotti muijaa uimaan rantaan.
Tilanne olisi saattanut laueta itsestään mutta äijän muijalle esittämä toteamus: "Jaa, eks sää osannu päättää kummas olisit, paatis vai mais" myrkytti tilanteen lopullisesti.
Tapahtunut oli noteerattu ympäristössä, äijä sai ansaitsemansa halveksivat katseet, kun ei osaa huolehtia kastistaan.
Jälkeenpäin äijän ja muijan kesken on opeteltu ja sovittu eri tilanteista käytettävistä naama- ja käsimerkeistä, mutta on niitä jouduttu joskus maustamaan kunnon metelöinnilläkin, kun ei niistä äijän merkeistä kuulemma oikein saa tolkkua.
Elettiin syksyä -95 ja oltiin Innamossa kuutamopurjehduksen illanistujaisissa. Äijä päätti lähteä paattiin yöpuulle ja keräsi iltapalan tähteet eväskoriin.
Ulkona oli pimeää ja satoi. Äijä mietti laiturilla hetken miten veneen keulakannelle laskeutuisi kun se aallokon vaikutuksesta vähän keikkuukin. Nopea ratkaisu: jalka kevyesti keulakaiteen poikkiputkelle ja ponnistus... sitten tuli se "musta aukko"!
Jalka lipsahti putkelta ja äijä turvalleen keulakannelle pirunmoisella kolinalla. Eväät ja hylsyt pitkin kantta ja merta.
Viereiset venekunnat havahtuivat kolinaan, tulivat katsomaan ja vähän neuvomaankin: "Olisit pää edellä tullu, nii ei olis olkapäähän sattunu".
Äijää harmitti ja kyynärpäähän sattui niin vietävästi ja olkapäähän vielä enemmän, yöunet siinä meni. Seuraavana päivänä muija ajoi paatin kotiin, kun äijä ei kättään voinut juuri liikuttaa, saatikka hoitaa ruoria.
Lipsahduksen takia äijän käsitys ketteryydestään kärsi kovan kolauksen, niin ja seuraavalla viikolla autokin piti vaihtaa sellaiseksi jossa on ohjaustehostin... sekin vielä.
Puupaattiäijä