Jo pitemmän aikaan oli ollut mielessäni veneenvaihto, ei suurempaan eikä asuttavampaan vaan veneeseen, jolla voisi menestyä kilpapurjehduksessa kohtuullisella taloudellisella panostuksella lopettamatta kuitenkaan myös matka- ja retkipurjehdusta perheen kanssa.
Avance 33 laitettiin syksyllä 2003 myyntiin ja sain sen myytyä parissa viikossa melko lailla siihen hintaan, jonka veneestä halusinkin. Seuraavana oli vuorossa uuden veneen hankkiminen. Uudet veneet ovat hinnaltaan sitä luokkaa, että minun budjetillani ei semmoisesta edes haaveilla, mutta uusi käytetty kylläkin.
Uudelle käytetylle veneelle asetin vaatimuksiksi:
Viime vuosina Suomessa käytettyjen purjeveneiden tarjonta on ollut vähäistä eikä vaatimuksieni mukaisia veneitä ollut tarjolla montakaan. Kävin katsomassa muutamia veneitä, kunnes Venelehdessä oli ilmoitus, että Paraisilla on myytävänä vanha puolitonnari kilpavene ja vielä Sandfallissa telakoituna tutussa paikassa, lisäksi myyjäkin oli venekerhomme jäsen. Aika monta kertaa kävin katsomassa tätä venettä, jonka nimi on Rakel. Myyjän kanssa aikamme hinnasta neuvoteltua päätin ostaa vanhan puolitonnarin perheeseemme.
Useimmat Sandfallissa ja venekerhossa varmasti ihmettelivät miksi ihmeessä ostaa askeettinen, aika huonossa kunnossa oleva kilpapurjevene Avance 33:n tilalle? Avance 33 on hieno vene, mutta kilpapurjevenettä siitä ei olisi saanut ilman suurta rahallista satsausta, jos sittenkään? Rakelissa oli jo paljon valmiina, mm. uusia purjeita ja Avancesta jäi jonkin verran rahaa sijoittaa Rakeliin.
Syksy tuli ja Rakel peitettiin talviunille kevättä odottamaan. Talvi meni suunnitellessa kevään kunnostustöitä, mm. septisysteemin ja lämmityslaitteen asentamisia.
Keväällä tavoitteena oli saada Rakel veteen toukokuun puolivälissä, sen verran paljon oli veneessä laittamista ja kunnostamista, että vappupurjehduksesta ei edes kannattanut unta nähdä.
Kunnostustyöt alkoivat jo huhtikuun puolella, mutta ikävissä merkeissä, kun pohjaan porattiin uusia reikiä mm. septitankin tyhjennyksen läpiviennille. Luultavasti vanhan lokin läpiviennistä oli pääsyt vettä runkoon melko isolle alueelle. Tässä kohtaa veneen pohja oli ns. sandwich-rakennetta, jossa väliaine oli pahasti kastunut vajaan metrin alueelta. Tällaiseen kastuneeseen sandwich-rakenteeseen ei voinut laittaa läpivientejä. Hankala tilanne, kevät pitkällä, kesä tulossa, mitä tehdä ja mistä saada ammattimies korjaamaan veneen pohjaa? Onneksi Parainen on merellinen kaupunki, josta löytyy veneenkorjaamistaitoa. Juha Rasikannaksen avulla sain Rollsmarinin Esko Ahlbäckin korjaamaan Rakelin pohjaa.
Ennen kuin kostunutta kohtaa pohjassa päästiin hiomaan ja laittamaan piti purkaa tukipuita yms. pois tieltä ja peittää vene kokonaan sisältä muovilla, jotta lasikuitupöly ei menisi ihan joka paikkaan. Valitettavasti sää ei keväällä ollut kovin otollinen lasikuitutöille, missä pitää olla riittävän lämmintä ja kuivaa. Pohja tuli kuitenkin laitettua kuntoon ja sandwich-rakenne korvattiin samalla noin 8 mm. umpilaminaatilla sekä tarvittavat reiät uusille läpivienneille saatiin laitettua. Aikaa tähän pohjan kunnostukseen kului noin kolme viikkoa, jona aikana ei veneessä voinut tehdä juuri muuta kuin odottaa, että kastunut pohja saadaan korjattua. Keväällä kolme viikkoa tuntui pitkältä ajalta, mutta näin jälkeenpäin oli hyvä, että läpiviennit laitettiin oikeaoppisesti umpilaminaattiin eikä sandwich-rakenteeseen.
Tässä vaiheessa oltiin jo toukokuun loppupuolella ja paljon hommia oli vielä tekemättä, kuten septisysteemin viimeistely, lämppärin asentaminen sekä uusien mittarien laittaminen paikalleen, puhumattakaan normaaleista kevätkunnostustöistä, kuten pohjan myrkkymaalaus, kylkien vahaus yms. Kaiken lisäksi Rakelin pohjan oli joku aikaisimmista omistajista nerokkaasti hionut rälläkällä eli pohja oli täynnä pieniä koloja.
Yritin ainakin suurimmat kolot tasoittaa epoksifillerillä onnistuen siinä kohtuullisesti. Joka tapauksessa Rakelinkin saatiin kesäkuun alussa vesillelaskukuntoon. Virtanen tilattiin paikalle ja vene veteen. Vesillelaskussa ei ollut ongelmia ja Rakel vietiin saman tien kesäpaikalleen Stormälöön.
Ensimmäinen purjehdus Rakelilla meillä oli Turun pursiseuran järjestämä Pyytinkarin kisa, joka on noin 80 mpk pitkä kisa kiertäen Kihdin kautta Turusta Pyytinkarille. Itse kisa meni Rakelilta huonosti, mutta maaliin tultiin emmekä edes olleet viimeisiä. Mutta ongelmat Rakelin kanssa jatkuivat. Kölipulteista tuli vettä melko runsaasti ja akselia kannattavassa tuessa oli halkeama, josta myös tulvi vettä sisälle.
Muutaman päivän raskaan miettimisen jälkeen päädyin tulokseen, että Rakel on nostettava ylös ja köli sekä pohjan reikä on korjattava, oli kesä kuinka pitkällä tahansa. Minä ja aika moni muukin ihmetteli myyjän vastuuta, nimittäin myyjä ei kertonut kölin vuotamisesta mitään merkittävää ja tuskin kölipulttien löystyminen ja reikä pohjassa olivat tulleet talven aikana telakalla? Osa kölipulteista oli todella pahasti ruostuneita, vaikka pilssissä ei talvisäilytyksen aikana ollut tipan tippaa vettä.
Ottaessani yhteyttä veneen myyjään hän ei ollut halukas keskustelemaan asiasta enempää. No, tässä vaiheessa oli tärkeämpää saada vene kuntoon kuin keskustella veneen kauppaan liittyvistä ongelmista. Onneksi Esko Ahlbäckilla oli aikaa tulla taas kerran laittamaan Rakelia. Virtanen paikalle ja vene ylös. Moottori piti ottaa pois paikaltaan, jotta kölipultteihin pääsisi käsiksi. Taas kerran piti koko vene peittää sisältä muovilla lasikuitupölyltä, mutta huolellisesta peittelemisestä huolimatta oli veneessä vaihteeksi ihan joka paikassa parin millin kerros lasikuitupölyä. Tässä kölin yms. laittamisessa menikin sitten juhannus ja reilu viikko vielä päälle. Köli ja akselin tuki tulivat hienoon kuntoon, eikä vene enää vuotanut kölistä koko kesänä, todennäköisesti ei vuoda tulevinakaan kesinä.
Rakel saatiin veteen 5. heinäkuuta ja minulla alkoi loma 7. päivä. Olimme ilmoittautuneet Course 2004 matkapurjehduskilpailuun Kotka-Turku ja Kotkaan piti päästä mahdollisimman nopeasti. Rakel lähti matkalle Kotkaan melkein suoraan telakalta ja veneeseen jäi ottamatta mukaan lukuisia tavaroita, joita olisi kesällä tarvittu. Mutta kiire oli Kotkaan. Matka sinne meni hyvin, mitä nyt säät eivät olleet ihan nappiin, mutta veneen kanssa ei ollut ongelmia.
Kotkassa oli purjehduskilpailun ensimmäinen osuus, Kotka-Vergi legi. Purjehdus Vergiin, joka on Viron puolella, oli avomeripurjehdusta itäisen Suomenlahden yli. Keli oli melko reipasta ja aallokko avomerellä oli pahimmillaan noin metrin korkuista. Rakel on pieni vene, jossa vettä lentää kannelle ja sitlooraan jo pienessäkin aallokossa.
Rakelissa on joku aikaisimmista omistajista tehnyt kaikenlaisia älyttömyyksiä, joista yksi on keulaluukku. Keulaan oli tehty luukku sahaamalla kanteen reikä ja siihen kansi ilman mitään tiivisteitä ja muita hienouksia. Tällainen luukku ei voi pitää vettä, varsinkaan kun kansi ui silloin tällöin veden alla kokonaan. Tästä itsetehdystä keulaboksista vuosikin vettä sisälle pilssiin runsaasti matkalla Vergiin. Keulaboksi on sisältä tehty vanerista eikä ole kovinkaan vedenpitävä. Oli aika ikävä yllätys keskellä Suomenlahtea huomata, että pilssissä oli vettä niin paljon, että turkkilevyt kelluivat ts. siellä oli vettä kymmeniä ellei satoja litroja. No, ei sentään onneksemme upottu Suursaaren nurkilla, vaan vesi saatiin pois pilssistä, mutta keskittyminen kilpapurjehdukseen oli pahasti kateissa.
Onneksemme myös tuuli keveni iltaa kohti eivätkä aallot enää heittäneet vettä niin pahasti kannelle, mutta Vergiin tullessamme vene oli sisältä aivan likomärkä. Ja nyt vasta huomasin, että myös ikkunat, melkein kaikki kaidetolpat ja muut ruuvaukset kannen läpi vuotavat vettä sisälle. Muutaman kerran tai vähän enemmänkin kirosin jälleen kerran omaa hölmöyttäni, kun olin ostanut tällaisen romun, ja myyjää, että olisi voinut kertoa veneen ominaisuuksista reilusti ja kunnolla. Olisin ilman muuta keväällä laittanut kyseessä olevan kansiluukun umpeen ja lisännyt sikaflexia kannen ruuvauksiin, mutta kun en tiennyt enkä ymmärtänyt tai älynnyt veneen heikkouksia, niin sain kantapään kautta opetella uutta veneettäni. Vergissa laitoin sikaflexia keulaluukkuun, ikkunoihin yms. eli yritin paikata sen mitä keskellä kesää Viron pikkuisessa kyläsatamassa on mahdollista tehdä.
Vergin jälkeen vettä tuli sisään ikkunoista, keulasta ja ties mistä enempi tai vähempi aina kuin oli vähänkin isompi aallokko merellä tai oli kovempi sade, mutta kaikkeen tottuu, eikä veden poistaminen pilssistä silloin tällöin enää pahemmin haitannut kilpapurjehdustamme Turkuun asti. Vergista kisa jatkui Loviisaan, Helsinkiin ja takaisin Viron puolelle Tallinnaan, josta tulimme Espooseen. Espoosta matka jatkui Hankoon.
Course 2004 jatkui legillä Hanko-Nauvo. Tälle matkalle osui todella kova keli, sääennusteet lupasivat yli 15 m/s pohjoisen puoleista tuulta. Lähdimme kuitenkin kisaan, vaikka vähän jännitti kestääkö Rakel ja sen miehistö luovimista kovassa tuulessa 10-12 tuntia Nauvoon? Hangon läntisellä selällä syntyy kovalla tuulella melko inhottava, lyhyt korkea aallokko, jota heiluttaa ja heittää Rakelin kokoista ja painoista venettä sinne sun tänne. Meno Nauvoon oli Pensariin asti kuoppaista ja kallellaan menemistä, muttei Rakelilla eikä sen miehistölläkään ollut mitään hätää eikä ongelmia. Vene pysyi hyvin hallinnassa ja se myös kesti hyvin. Ainoastaan genoan nostimen bloki meni rikki matkalla, vaikka tuulen nopeus oli reilusti yli 15 m/s tosituulta, pahimmissa puuskissa varmaan yli 20 m/s.
Maaliin Pikku Nauvon pohjoispuolella tultiin jopa ensimmäisten joukossa, mutta sitten kun piti laittaa kone käyntiin tuli taas ikäviä yllätyksiä. Kone käynnistyi ihan nätisti, mutta ei jaksanut käydä kuin hetken aikaa. Ensimmäiseksi luulin, että polttoaine on päässyt loppumaan, mutta tankki oli lähes täynnä. Aikamme yritettyämme saada moottoria käymään kunnolla luovuimme leikistä ja jouduin pyytämään hinausapua kanssakilpailijaltamme. Hinauksessa saavuimme Nauvon vierassatamaan. Vene oli muuten kunnossa, paitsi tietysti likomärkä sisältä; tähän olimme jo tottuneet, mutta uutena yllätyksenä moottori ei enää toiminut.
Seuraavana päivänä pyysin paikallisen moottorikorjaajan paikalle katsomaan Rakelin konetta, joka on melko uusi kolmipyttyinen Volvo 2020. Todennäköisesti kova keli oli irrottanut polttoainetankista roskat liikkeelle. Ensimmäiseksi vaihdettiin tankin sisältö ja sitten putsattiin polttoainejärjestelmää sieltä sun täältä. Kolmen, neljän tunnin räpellyksen jälkeen moottori suostui käynnistymään ja käymään kunnolla. Luulin jo selvittäneeni moottorivian.
Kisa jatkui vielä viimeisellä legilla Nauvosta Turkuun heinäkuun viimeisenä lauantaina. Aamulla lähtölinjalle mennessä Rakelin moottori sammui taas eikä suostunut käynnistymään enää uudestaan. No, kilpapurjehduksen kannalta moottorin kuntoa ei jääty ihmettelemään vaan lähdettiin radalle kilpailemaan Coursen ison LYS-luokan kolmannesta sijasta.
Kilpapurjehdus Turkuun meni tavoitteiden mukaisesti eli saavutimme kokonaiskilpailun kolmannen sijan omassa luokassamme. Mutta moottori ei vieläkään suostunut käymään; jälleen kerran jouduin pyytämään hinausapua kanssakilpajoiltani Aurajoessa sijaitsevaan vierasvenesatamaan. Turkuun päästiin ja vene oli suhteellisen hyvässä kunnossa, paitsi moottori.
Jostakin syystä edelliset omistajat eivät olleet asentaneet ylimääräistä vedenerotinta/polttoaineensuodatinta. Huomasin tämä jo venettä ostaessani, mutta muiden mukamas tärkeämpien asioiden viedessä aikani ja rahani jäi tämä toinen polttoaineensuodatin laittamatta. Elokuun alussa jouduin sitten keikkuvassa veneessä Aurajoessa lisäämään polttoaineensuodattimen. Nauvossa korjaaja oli suositellut siirtopumpun kalvon vaihtamista ja kävinkin S-Marinista sellaisen ostamassa.
Onneksi minulla ei ole riittävästi osaamista ko. kalvon vaihtamiseen. Aikani asiaa ihmeteltyäni muistin, että Jukka Tarvaisella on autokorjaamo lähellä Aurajokea. Vein siirtopumpun ja uuden kalvon Jukalle, josko hän auttaisi vaihtamaan sen. Ihan ensimmäiseksi Jukka totesi, että ei kalvossa ole mitään vikaa, vaan siirtopumppu on täynnä roskaa, ei vikaa vaan likaa! Jukka putsasi pumpun roskista ja minä onneksi sain rahat takaisin turhasta ostoksestani eli siirtopumpun kalvosta S-Marinilta. Sitten vain pumppu paikalleen sekä koneen ilmaus, joiden kanssa sain tuhlattua aikaa tuntitolkulla, mutta ihme ja kumma moottori käynnistyi, pysyi käynnissä ja kone hurisi nätisti. Itse asiassa jo kesällä ennen Kotkaan lähtöä moottori kävi tyhjäkäynnillä huonosti. No sainpahan tämän tyhjäkäyntiongelmankin selvitettyä elokuussa.
Loppukesällä ja syksyllä kisattiin vielä Turun alueen kisoissa ja tietysti PVK:n omassa LYS-kisassa. Syksyllä ongelmat veneen kanssa vähenivät, mutta eivät loppuneet kokonaan. Kerran Airistolla palatessamme jostakin Pohjois-Airistoilla käydyssä kisasta koneella, moottori sammui yhtäkkiä ilman mitään näkyvää syytä. Onneksi saimme purjeet ylös sen verran nopeasti, että ohjailuvauhti ei mennyt ihan kokonaan. Aikamme purjehdittua yritin josko moottori lähtisi käyntiin. Ja lähtihän se ilman mitään ongelmia ja pysyi käynnissä ihan normaalisti. Enää koko syksyn aikana moottori ei temppuilut, mutta vieläkin hämmästyttää sen äkillinen sammuminen.
Viikkoa tai paria ennen veneen ylösnostoa telakalle Sandfalliin Rakel alkoi taas vuotamaan myös pohjasta päin, mutta ei kölistä eikä akselia kannattavasta tuesta, vaan jostakin muualta, jota en tätä kirjoittaessani ole vielä selvittänyt.
Ainakin veneellä on purjehdittu kovissakin keleissä, joissa yleensä viimeistään tulevat esille veneen ominaisuudet hyvässä ja pahassa.
Kieltämättä täytyy ihmetellä myyjän osuutta tässä venekaupassa. Minusta myyjä jätti aika paljon kertomatta Rakelista. Olisin ehkä ostanut veneen, vaikka olisin tiennyt kölistä, kannen vuotamisesta yms. Mutta nyt kun olen joutunut kohtaamaan vaikeudet kantapään kautta, niin tästä venekaupasta jää vähän ikävä tunne, varsinkin kun kauppakirjassa oli teksti: "Myyjät vakuuttavat, että kaupankohteesta olevasta veneestä on ilmoitettu kaikki omistajien tiedossa olevat sellaiset seikat, joilla on ostopäätöksen kannalta olennainen merkitys ja joita ei voi havaita huolellisessa tarkastuksessa."
Täyttikö Rakelin osto minun tavoitteeni? Ainakin veneen kunnostamisen ja ylläpidon opettelemisen osalta täydellisesti, vähän liikaakin yhdelle kesälle. Rehellisesti sanottuna tämän veneen hankinta on ollut pettymys. Toisaalta, kuten joku viisas on sanonut, niin jos ei koskaan epäonnistu niin ei tunne rajojaan.
--PK--