Perjantaina 21.5. kokoonnuttiin Helsingholmenin satamaan. Keli oli vähän tuulinen, mutta yllättäen osanotto oli niinkin runsas kuin 10 venekuntaa. Näinkin aikaisen ajankohdan huomioon ottaen satama oli silti tupaten täynnä. Illalla nautimme jo etukäteen tilatun saunan löylyistä, naiset ensin ja miehet jälkilöylyistä. Sauna oli erittäin kuuma ja joku uskalsi jopa uimaankin.
Lauantaiaamuna selvitimme sauna- ym. kulut ja kyselimme kalaa myymälästä mutta jäimme ilman. Kala ei ollut liikkunut.
Helsingholmasta jatkoimme matkaa kohti Södra Benskärin luonnonsatamaa. Monille paikka oli ennestään tuttu, pitkä suojainen lahdenpohjukka, jossa rantautumispaikkoja riitti. Mukana oli myös venekuntia, jotka eivät olleet koskaan käyneet tässä luonnonsatamassa ja ihastusta riitti.
Illan kruunasi grillaus ja kalansavustus. Savustuslaatikko oli mukana ja kalat oli etukäteen suunnitelmien mukaan hankittu. Savustusmestarin toimien jälkeen pääsimme yhdessä nauttimaan mitä parhaimmasta tuloksesta ja kaikille maistui.
23.5. Hyvin nukutun yön jälkeen aloimme suunnittelemaan matkaa kohti kotisatamaa. Tuuli oli reippaanpuoleista länsiluoteesta, mutta eipä se tainnut ketään haittaavan. Monien mielestä retki oli hyvin onnistunut.
2.7. perjantaina kokoonnuimme Kasnäsin vierassatamaan - toiset rantautuivat aikaisemmin, toiset myöhemmin. Pilvisen sään ja pienen tihkusateen vallitessa laskimme että 6 venekuntaa oli kokoontumispaikkamme löytänyt.
3.7. Matka jatkui suunnitelmien mukaan kohti Hangonkylän satamaa. Keli oli kohtuullinen ja matka joutui. Me pari nopeampaa venettä otimme pienen irtioton ja kävimme tutkailemassa kyläsataman tilannetta. Satamasta löytyi vain kolme vapaata vieraspaikkaa. Ei muuta kuin puhelinyhteys toisiin ja sovimmekin Itäsataman pysähdys- ja yöpymispaikaksemme ja niin kaikille löytyi laituripaikka. Onneksi ei ollut regattaviikonloppu.
Sataman saunan virkistäminä lähdimme illalla kaupunkikierrokselle. Tutustuimme vanhaan pitsihuvilakaupunginosaan ja osa porukasta jaksoi jopa Kasinolle asti. Illan pizzeriaruokailun jälkeen olikin yöpuun aika.
4.7. Aamuisen kipparikokouksen jälkeen matka jatkui muutaman oikaistun mutkan kautta sisäväylää pitkin kohti itää. Eräänä vaihtoehtona oli Kippari-lehden esittelemä Byxholmenin omapalvelusatama, jossa oli jopa jokunen poiju ja omatoimisesti hoidettava itselämmitettävä sauna. Lyhyen VHF-puhelimella pidetyn kipparikokouksen jälkeen päätimme jatkaa vielä tovin eteenpäin ja rantauduimme Tammisaaren kansallispuiston alueelle Älgön Rödjanille kauniiseen luonnonsatamaan.
Maanantaina 5.7. vietimme suojaisassa luonnonsatamassa helteistä kesäpäivää. Paikalla oli vain viisi venekuntaa, koska yksi oli työkiireiden vuoksi joutunut palaamaan jo Hangosta takaisin. Kansallispuiston opas tuli aikaisempien keskusteluidemme johdosta käymään luonamme ja sovimme hänen kanssaan Jussarön retkestä. Aikataulu oli hieman avoin, opas kertoi että Rödjanille oli tulossa puukuorma, joka hänen piti hoitaa ensin.
Meidän onneksemme se tuli kuitenkin jo samana päivänä ja saunanlämmityksen lomassa puukuorman tyhjennys sujui joutuisasti. Myöskin saman päivän aikana saimme täydennystä retkueeseemme, meitä oli taas koossa 6 venettä.
Samalla saunareissulla sovimme oppaan kanssa että lähtisimme kohti Jussaröä seuraavana päivänä klo 10 ja että hän olisi meidän mukanamme koko päivän, kuten sitten tapahtuikin. Omatoimisen saunanlämmityksen jälkeen naiset menivät saunaan ensin ja miehet jälkilöylyihin, mitkä olikin tosi jälkilöylyt. Iltaa vietimme lettukestien merkeissä ja kaikille maistui.
Tiistai 6.7.
Taas valkeni ihana helteinen kesäpäivä ja retki jatkui kohti Jussaröä. Rantauduimme itäpuolen laituriin oppaan opastuksella. Veneet ovat pieniä laituriin nähden. Länsipuolen laituri, joka on Tammisaaren kansallispuiston käytössä, on niin pieni että sinne ei olisi mahtunut kuin muutama vene.
Nyt olimme kuitenkin tulleet sellaiseen paikkaan johon kiinnittyminen ja maihinnousu oli kielletty. Tästä lähdimme seuraamaan enemmän tai vähemmän pusikoitunutta tielinjaa kohti saaren keskiosia.
Jonkin matkaa kuljettuamme tulimme aavekaupunkiin. Vastaan tuli kerrostaloja, joista ikkunat oli rikottu ja muutenkin kaikki oli kuin hävityksen jäljiltä. Siellä oli kuulemma harjoiteltu kaupunkisotaa. Pysähdyimme vanhan toimistorakennuksen eteen yhteiskuvaan.
Tutustuimme vanhaan kaivostorniin, minne ketterimmät kiipesivät jopa huipulle. Oppaan ja entisen veteraanin yhteisellä neuvottelulla saimme luvan tutustua myös paikallisen Merivartioston toimintaan ja meriliikenteen seurantaan, mikä oli hyvin mielenkiintoista. « Sotaratsut merivartioston valvontatornin juurella verestämässä vanhoja muistoja, aikoinaan palvellut kyseessä olevalla saarella. Torni on vanha majakka, jota on madallettu.
Takaisin rantaa kohti tultaessa saimme tietää, että ilmassa kulkeva katettu rakennelma oli vesiputki, jota pitkin kaivoksesta louhittu malmi veden voimalla kuljetettiin satamaan. Lopuksi tutustuimme vanhaan kaivoskuilun suuaukkoon, joka oli luultavasti tehty käsityönä. Kuilu oli täyttynyt vedellä aikojen saatossa.
Luotsitupa oli myös tutustumisen kohteena. Hyvästä palvelusta voimme kiittää opastamme. Huom: Tupaan unohtamani puseron sain viikon kuluttua postipakettina kotiini! Kaikki retkeläiset olivat hyvin tyytyväisiä näkemäänsä ja kokemaansa.
Matka jatkui hyvällä mielellä kohti Tammisaarta. Tammisaaren vierassatamassa saimme veneemme kiinnitettyä samaan laituriin hyvin lähelle toisiamme, yhteydenpito oli helppoa. Tammisaaressa vietimme kokonaisen päivän tutustumalla kaupunkiin ja etenkin sen vanhaan osaan. Monelle paikka oli entuudestaan tuttu, toisille taas ihan uutta. Helteen ja pitkän kävelyreitin vuoksi pääsi jano yllättämään. »
8.7. torstaina jätimme Tammisaaren taaksemme ja suuntasimme kohti Hankoa. Hangon ulkopuolella pidimme kipparikokouksen aiheesta mitä kautta matkaa jatkaisimme. Hyvän sään vallitessa yhteinen päätös oli että jatkamme Morgonlandetin kautta Bengtskärin majakalle. Saatuamme majakan näkyviin tuntui kuin se olisi paennut edellämme ennen kuin vihdoin saavutimme sen. Pysähdyimme majakan rannan tuntumaan.
Jonkin aikaa katseltuamme, toisten myös kuvatessa majakkaa, jatkoimme matkaa yhteisellä päätöksellä puolustusvoimien väylää seuraten Örön pohjoispuolelle Toronskäret-nimisen saaren rantaan - ihana luonnonsatama. Päivän matka oli kestänyt useita tunteja.
Iltaa vietimme grillaten ja yhteislaulua harrastaen. Retkeläiset yhteispotretissa Toronskäretin luonnonsatamassa Örön pohjoispuolella. Makkarat on syöty, tavarat on vielä vähän hujan hajan. »
9.7. Aamulla kipparikokouksen ja sääennusteiden mukaan muutimme matkasuunnitelmaa. Jatkoimme alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen Rosalan Nötholmeniin. Ensin piti jatkaa Taalintehtaalle mutta joku huomasi, että siellä oli Baltic Jazz samaan aikaan, joten unohdimme sen.
10.7. Aamun valjetessa tihkusateisena ja sumuisena suurin osa retkeläisistä suuntasi keulan kohti kotia. Mukana olleiden mielestä retki oli antoisa ja mielenkiintoinen uusiin paikkoihin tutustumisen vuoksi. Myös säät olivat suotuisat retken onnistumiselle. Runsaampaa osanottoa toivovat kuitenkin retken järjestäjät.
Perjantaina kokoonnuimme Pensar Sydin laitureihin. Kun kaikki mukana olleet olivat kiinnittyneet - kuka tuulen puolelle ja toiset suojaisemmalle vanhan uimalan puolelle - laskin mukana olevan 14 venekuntaa.
Iltaa vietettiin ensin saunoen, naiset tietysti ensin ja miehet sitten. Ravintolaan saimme puhuttua jatkoaikaa ja siellä sitten vietimme yhteistä iltaa pienen iltapalan ja seurustelun merkeissä ja kaikilla oli niin mukavaa.
Lauantaiaamu 18.7. valkeni yhtä tuulisena kuin perjantaikin. Tietääkseni kukaan ei jatkanut Gullkronaan, mikä oli alkuperäisissä suunnitelmissa. Osa retkeläisistä jatkoi syyspäivän viettoa Pensarin satamassa saunoen pikkusaunassa. Toiset suuntasivat kohti kotisatamaa. Retki oli antoisa, toiset jopa kehuivat sen antia. Kiitokset runsaasta osanotosta!
P.K.
Valokuvat Kirsti Valkonen ja Kimmo Hakala