Ennen kuin huomasinkaan, olin vastannut kommodorin soittoon myöntävästi. Näin ollen olen ottanut vastaan Loki-lehden päätoimittajan vaativan tehtävän.
Päätoimittajan sanaa ei pidä sekoittaa sanaan määtoimittaja. Tarkoittaa sitä, että tarvitsen teidän kaikkien arvokasta apuanne lehden toimituksessa, jotta lehdestä tulisi jäsenistönsä näköinen julkaisu. Kanssaihmiset tulevat huomaamaan kurin ja järjestyksen. Todellisuudessa järjestyksessä ei ole ollut mitään vikaa ja jutut jatkuu. Kerholaiset tulevat saamaan mielenkiintoista luettavaa ja tiedotus toimii.
Näin uutena ihmisenä en ole kerinnyt paljonkaan tutustua vielä tämän lehden sisältöön. Syksyn numerossa olen varmaan enemmänkin mukana. Kaikki minut varmaan tunteekin. Mutta pieni ja lyhyt tiedote ei liene pahasta.
Olen mieheni kautta saanut oppia tuntemaan meren ja veneilyn. Alkuun meillä oli pieni moottoripaatti. Ostimme sen vuonna 1977 tarkan mietinnän jälkeen. Raha oli se joka eniten aiheutti päänvaivaa. Möimme väritelevision, lomaltapaluurahat laitoimme samaan kukkaroon ja lainasimme pienen summan raakaa rahaa. Saimme veneen joka sai nimeksi Nöpö. Se oli meillä kolme vuotta.
Mieheni mieli teki purjevenettä ja niin alkoi pieni, lähes päivittäin tapahtuva ympäripuhuminen. En ollut koskaan käynyt purjeveneessä. Vedessä ne näyttävät niin pieniltä. Mieheni puolustus oli se, että siellä on niin paljon tilaa vesilinjan alla. No, mies saa päättää, ajattelin ja niin hän osti ensimmäisen purjeveneemme. Menin sisään pää edellä ja tulin ulos perä edellä, että se siitä tilasta.
Olen kyllä oppinut heti veneilyn hienouden ja nauttinut siitä joka hetki. Ennen veneilykauttani olin kuullut rannoilla kuinka jokaisen kipparskan kuuluu virkata veneeseen verhot. Niin minäkin tein. Urakkani ei tosin ollut kovin suuri, 6 kertaa 15 cm kahteen ikkunaan.
Toivon kaikille valoisaa ja aurinkoista kevättä. Pieni puurtaminen veneen kimpussa pienen hien kanssa kannattaa, jotta voimme nauttia tulevasta kesästä ja toistemme seurasta Innamossa.
Mruo