Näin lopputalvesta alkaa äijäkin taas ajattelemaan tulevaa veneilykesää. Ohikulkiessa katse viipyy yhä useammin pihalla talvehtivassa paatissa ja mieli kelaa tarpeellisissa ja vähemmän tarpeellisissa veneasioissa. Sitä miettii kaikenlaista kuten ovatko paatin tärkeiden vehkeiden peruskunto kohdallaan vai pitääkö joitakin niistä peräti uusia tai pitäisikö hankkia jotain mukavuusvehkeitä.
Äijällä on paatissa kartat, kompassi ja kello, jopa loki ja kaikukin. Kaikki edellä mainitut jo pitkään käytössä olleita. On jo yksi kesä harjoiteltu sähköisen kartan käyttöäkin. Se toimi.
Maahantuojien katalogit saa äijän tuntemaan itsensä huonoksi veneilijäksi, varsinkin kun selaa sivuja Elektroniikka, navigointi ja sähkö, turvallisuus ja varusteet.
Kyllä semmonen eteenpäin näyttävä kaiku pitäisi hankkia. Semmonen olisi hyvä joka hälyttäisi varttia vaille vaaraa, ottaisi koneesta vaihteen päältä, ja jos ei veneessä reagoida, kääntäisi ruoria niin että haveria ei synny. Ihan vaan viimekesän tapahtumien takia. Kaiku ei varoittanut.
Pariin kertaan tuli tarkastettua, pitääkö tietokonekartta paikkansa. Pitää, kyllä pitää. Saiskos siihen ohjelman joka sanoisi lempeällä äänellä: Matalaa edessä, älä men sinne, älä ainakaa kovalla vauhdilla.
Niin ja jääpalakone olisi tuiki tarpeellinen. Äijän vakituinen venekaveri, muija, iski polvensa tässä kerran ja olisi kylmähoito ollut silloinkin tarpeen.
Äijän paatin potkuriakselissa oli hieno tiiviste joka oli varustettu öljysäiliöllä. Öljyä piti lisätä tarpeen mukaan, niin ja sitten poistaa tietenkin sama määrä pilssistä, mielen mukaan. Nyrkit mömmössä. Ensi kesänä akselia tiivistää vanha kunnon taliboksi.
Puupaattiäijän veneessä on kaksi kokoontaitettavaa lepotuolia, muija osti. Ne on kivoja kantaa maihin ja istuskella leppoisasti tai laittaa vaikka takakannelle, jos ilmat sallii. Ulkoa ajaminen olisi hyvällä säällä mukavaa, sen kuin istuu lepotuolissa ja tyyrää. Ulkoruori on vakavassa harkinnassa. "Insinööritoimisto" työstää hanketta. Noin teoriatasolla toistaiseksi.
Äijän paatin liesi ja lämmityslaite ovat nekin jo vanhoja ja toiminta vähän hoipertelevaa. Kyllä ne varmaan vielä ensi kesänä toimii, ainakin lämmitin jonka puhallin joskus aamuyön tunteina on tavannut ilmoittaa kuuluvasti: Täällä ollaan.
Takavuosina äijällä oli Penalta peritty lämmitin johon imeytettiin tenua. Hyvä lämmitin, ei siinä mitään. Kerran äijä pimeänä keskiyönä heräsi kosteaan kylmään. Nyt on pakko laittaa lämmitys päälle, muuten ei saa enää nukuttua. Aikansa imeytettyään äijä aloitti tikkujen raapimisen mutta lämmitin ei syttynyt, ei sitten millään. Ihmettelyn silmäys "tenupulloon" paljasti syyn: Etiketissä luki selvällä suomen kielellä Kevyt salaattikastike. Sinä yönä palelluttiin ja vähän harmittikin. Taisi olla muuten samalla reissulla kun äijä yritti paistaa possunkyljykset jollain pesuaineella.
Mihinkähän hittoon se pitkin viime syksyä tehty paatin puuteluettelo mahtoi joutua. Oli siinä varmaan parikymmentä kohtaa. Oli siinä ainakin: Asenna uusi akselitiiviste ja sinkit. Hanki kunnon haavi.
Puupaattiäijä