Ei sentään ihan vielä, mutta jo heti toukokuussa kevätretkelle, heinäkuussa kesä- ja syyskuussa syysretkelle. Reissuja odottelee muiden mukana myös Korhosen Veli eli Vellu vaimonsa Tuiren kanssa. Vellu ei ainoastaan odottele retkiä, vaan hän myös järjestää niitä meille muille, onhan hän toiminut kerhon retkitoimikunnassa aktiivisesti jo toistakymmentä vuotta. Eli Korhosen perheessä on kartat ja harpit leviänä pitkin talvea.
Vellu, kuten niin moni muukin tuli näille nurkille aikoinaan työn perässä. Ja totta kai, nuorimies kun oli, katseli myös tyttöjä sillä silmällä ja eipä aikaakaan kun nähtiin nätti tumma tyttö hänen käsipuolessaan "sallittua useammin". Tuire oli löytynyt.
Tuiren perhe oli harrastanut veneilyä aina, joten se tuli mukaan nuorenparin kuvioihin luonnostaan. Ensimmäisenä yhteisenä kesänä Vellu sai maistella merielämää Tuiren isosiskon perheen veneessä. Ja niinhän siinä kävi, että koko ikänsä luonnossa liikkunutta ja kalastusta harrastaneen miehen myös merielämä vei mukanaan.
Niinpä jo seuraavana kesänä v -86 alla oli oma vene, HT Särki-57. Suhteellisen nopeakulkuisessa veneessä järjestys oli semmoinen, että Tuire luki karttaa ja isäntä itse oli ruorissa. Ja kun "luotsin" ja "kapteenin" yhteistyö sujui hyvin, pyörähdettiin jo ensimmäisenä kesänä Maarianhaminassa asti.
Innostus veneilyyn senkuin kasvoi. Mielessä alkoi kaihertaa ihan oikea matkavene, ja niin Särki vaihdettiin pikku Bellaan. Vuosi oli -88, mutta jo edellisvuonna Vellu oli liittynyt kerhon jäseneksi. Siitä alkoi myös kerhon retkille osallistuminen, mikä jatkuu edelleen niin osanottajana kuin järjestäjänäkin.
Pikku Bellalla lähdettiin heti seuraavana kesänä Ahvenanmaalle ihan omin nokin, se oli vähän kuin näytön paikka perheelle itselleen. Kaikki meni hyvin ja innostus senkuin vaan kasvoi.
Myöskin lapset, Heli ja Janne kasvoivat ja tilaa tarvittiin enemmän. Jälleen vei askeleet venekauppaan ja pikku-Bella vaihtui isompaan Bellaan. Siinä oli tietenkin tilaa huomattavasti enemmän, mutta mikä parasta, siinä oli wc ja jääkaappi, jotka Vellu koki melkein luksukseksi. Pidemmilläkin merimatkoilla sai toimittaa luonnolliset tarpeensa sisätiloissa eikä tarvinnut ruikkia laidan yli. Ja kun ensimmäiset jääpalat kilisivät grogilasissa, se tuntui jo juhlalta. Niinpä kun oli isompi vene, mukavuuksilla varustettu, neitsytmatkakin suuntautui ihan Ruotsin puolelle asti.
Kerhossakin oltiin huomattu Vellun innostus pitkiin reissuihin ja niinpä hänet valittiin v -93 retkeilytoimikuntaan, jossa hän toimii edelleenkin. Alkuaikojen "oppi-isänä" oli myöskin pitkään retkeilytoimikunnassa vaikuttanut Hermanssonin Reijo, jonka kanssa vietettiin muutoinkin monet mukavat hetket ja retket.
Vellu muistelee huvittuneena kun Reijo hankki 7 solmun Susanna-veneeseensä tietokoneen. Sitä kävi kippari kuin kippari ihmettelemässä. Taisipa Reijo olla melkein uranuurtaja, mutta nykyisinhän kyseinen vekotin on melkein veneessä kuin veneessä, solmuista riippumatta.
Retkiä kerhossa on tehty alusta saakka. Tuire muistaa, että jo 60-luvun puolivälissä hänen perheensä, Virrat sekä Lönrothit ja Sysmelinit retkeilivät puuveneillään Ruotsiin saakka. Viime vuosina retket ovat suuntautuneet sektorille Hanko, Utö, Ahvenanmaa, Uusikaupunki. Muutamat kerholaiset ovat ulottaneet reissunsa jopa Kotkaan, Saimaan kanavalle ja Viroon saakka.
Paitsi että retket ovat mukavaa yhdessäoloa samanhenkisten ihmisten kesken, tuo turvallisuuden tunnetta kun vieressä on kaveri, joka auttaa jos jotain sattuu. Erityisesti aloitteleville veneilijöille retket ovat mainio tapa uskaltautua vähän pidemmällekin. Niillä oppii veneilytaitoja, näkee mihin rahkeet riittää ja ennen kaikkea oppii tuntemaan uusia hienoja paikkoja kauempaakin, joihin voi sitten myöhemmin putputella tai purjehtia oman aikataulunsa mukaan.
Retkien aikataulut on pyritty laatimaan siten, että veneen nopeudesta riippumatta jokainen pysyy porukan mukana. Jos nopeammat saapuvatkin ennemmin seuraavaan kohteeseen, siellä odotellaan ja jatketaan yhdessä taas seuraavana päivänä.
Vellu tähdentää, että retkien isähahmoksi on muodostunut Konton Pertti, myöskin retkitoimikunnassa puuhamies ja erittäin kokenut veneilijä. Pertin puoleen voi kääntyä melkeinpä asiassa kuin asiassa. Myöskin Salosen Mikko, retkitoimikunnan jäsen ja kokenut purjehtija, antaa varmasti neuvoja ja vinkkejä retkiasioissa. Joten jos on kysyttävää kerhon retkeilystä, rohkeasti vaan Vellun, Pertin tai Mikon juttusille. He toivovat runsasta osanottoa taas tämänkin kesän retkille, joista on tarkempi aikataulu ja ohjelma toisaalla tässä lehdessä.
... rakennustoimikunta, Vellu kuuluisi siihen ilman muuta, koska mitä tahansa kerhossa rakennetaan tai korjataan, siellä Vellun vasara paukkuu ja saha soi. Tällä hetkellä näin tapahtuu Sandfallin katolla, ja sitä projektia riittää tälle alan ammattilaiselle kuulemma vielä pitkään.
als
Valokuvat Korhosten kotialbumista
