Minua sekä kahta nuorimmista poikaani Paulia ja Juhaa on vaivannut jo useamman vuoden kilpapurjehdushulluus. Me olemme perheen kanssa osallistuneet silloin tällöin purjehduskilpailuihin, kuten venekerhon LYS-kisaan, jo useamman vuoden aikana ja muutamiin muihinkin kisoihin. Olen myös poikien ja muutaman kaverini kanssa ajanut meidän veneillä muita kisoja, esim. Suomen Purjehtijaliiton matkapurjehduskisaa Coursea Kotkasta Turkuun. Itse olen ollut myös gastina yhdessä espoolaisveneessä, jossa olen ollut mukana pari kolme kertaa mm. Espoo-Suursaari Racessa.
Viime kesäksi hankittiin vanha puolitonnari, mutta sen kanssa oli teknisiä ongelmia ja vene oli melkein enemmän maissa kuin vedessä. Puolitonnarin kanssa kisaaminen jäi melko vähiin, kun hän ei ollut kisakunnossa.
Syksyllä 2004 ostin taas kerran uuden veneen, tällä kertaa pienen Albin Express-tyyppisen. Olin katsellut Albin Expressejä jo useamman vuoden, mutta aina se oli jäänyt ostamatta. Lokakuussa 2004 olimme joka tapauksessa Albin Express-veneen omistajia. Vene tuotiin rekka-autolla Espoosta Paraisille talvehtimaan. Espoossa olimme käyneet uuden veneen kanssa pari kertaa purjehtimassa, että jotakin tuntumaa siihen saatiin jo syksyllä.
Talvi oli pitkä niin kuin aina, mutta kevät tuli ajallaan. Talvella olimme antaneet veneelle nimeksi Exkani. Veneen edellinen nimi oli Lentävä Kani, josta jätettiin Kani ja alkuun lisättiin Ex niin kuin Express eli Exkani, jota myös kutsutaan yksinkertaisesti Kaniksi. Saimme Exkanin veteen jo toukokuun alkupuolella eikä veneen kevätkunnostuksen aikana ilmennyt mitään ongelmia sen kanssa. Päinvastoin, Express kun on pieni vene, niin vahaukset, myrkkyjen maalaukset yms. menivät vikkelästi.
Olin talven aikana saanut houkutelluksi Exkanin miehistöön myös Rauno Intovuoren ja Reijo Karlssonin Paraisten Venekerhosta poikieni lisäksi. Ensimmäisen kerran kävimme yhdessä treenaamassa Kanilla Airistolla toukokuun puolivälissä. Aikamoista sähläämistä ja ihmettelemistä oli meidän ensimmäinen purjehduksemme. Uudessa veneessä kaikki köydet ovat eri paikassa, työnjako sopimatta, yms. Mutta saimme spinnun ylös, tehtyä jiipin ja vielä spinnun alaskin, tosin kaikki manööverit kestivät ja kestivät. Samoin vendoissa oli suurta epävarmuutta, että mitä siinä oikeastaan tehdään ja kuka tekee mitäkin. Muutamina iltoina toukokuussa kävimme kryssiä ja lenssiä harjoittelemassa.
Toukokuun viimeisenä sunnuntaina oli ensimmäinen kisamme Exkanilla, mukana olivat Pauli, Juha, Reijo ja minä. Kisa oli Turun Pursiseuran järjestämä ratakisa, eli lyhyehkö kryssi-lenssirata. Veneitä ei tässä kisassa ollut kuin kuusi, joista kolme ajoi LYS:iä ja kolme IMS:iä. Me ajoimme LYS:iä.
Vähäinen kisaaminen näkyi heti lähdössä, jossa jäimme muista jälkeen. Venevauhtimme oli huono, jäimme H-veneelle reilusti, vaikka Albin Expressin pitäisi olla nopeampi vene. Ajoimme myös huolimattomasti, tosin sanoen liian pitkiä matkoja verrattuna kilpailijoihimme. Ensimmäisessä lähdössä olimme viimeinen, mutta toisessa lähdössä vasta toiseksi viimeinen. Tämä oli meidän ensimmäinen ratakisamme eli ns. kryssi-lenssirata ja me Exkanissa kaikki ihastuimme ratakisaamiseen. Ratakisoja pitää päästä ajamaan lisää!
Turun alueella on jo toista vuotta järjestetty arki-iltakisa Viittakari Cup joka toinen keskiviikko, nimensä mukaisesti Viittakarin lähettyvillä. Mekin osallistuimme ko. kisaan. Viittakari Cupiin on osallistunut vähimmillään kuusi, enimmillään yksitoista venettä ja kaudella 2005 yhteensä peräti kahdeksantoista venettä. Me ajoimme kuudesta Viittakari Cupista neljä ja sijoituimme viidenneksi koko kisassa. Vähän pitkä matka Stormälöstä on ajaa Viittakarille, ajaa noin kymmenen mailin kisa ja tulla takaisin Stormälöön arki-iltana, mutta sen verran hauskaa kisaaminen ja purjehtiminen on, että muutama tunti purjehtia edestakaisin pitkin Airistoa ei haittaa.
Yleensä matkat Stormälö-Viittakari-Stormälö ovat olleet leppoisaa siirtämistä, mutta viimeisessä syyskuun kisassa oli tunnelma jo syksyinen. Koko illan oli tuullut reippaasti ja vähän ennen Mustfinnötä tuuli koveni huomattavasti, jonnekin 15 m/s hujakoille ja alkoi tietysti sataa vettä kaatamalla. Syyskuussa on illalla jo aikaisin muutenkin pimeää ja tutut paikat, joista on tullut purjehdittua useita kertoja, muuttuvat pimeässä sateessa ja reippaassa vastatuulessa ihan vieraiksi.
Onneksi matka Mustfinnön nurkilta Stormälöön ei ole pitkä, vaikka silloin syyskuun iltana se tuntui ikuisuudelta. Tällaisessa kelissä käy joskus ohi kiitävän hetken mielessä voisiko sitä vapaa-aikaansa viettää jollakin muulla tavalla? Mutta kuten Henrik Ramsay kirjoittaa kirjassaan Purjehtijan muistelmia: ”Estlander opetti nuorelle purjehtijapolvelle, että on purjehdittava nopeasti, itseään ei saa säästää, ei makailla eikä leikitellä rannoilla, vaan on purjehdittava, purjehdittava myös sateessa ja myrkyssä, pimeässä ja vastatuulessa.”
Viittakari Cupia olemme ajaneet vaihtelevalla miehistöllä, mutta mukana ovat olleet kaikki Exkanin vakiomiehistöstä, milloin olemme ajaneet kolmella tai neljällä joskus viidellä hengellä.
Turun alueen kisoista Pyytinkari on must-kisa. Mekin tietysti osallistuimme tähän kisaan, kokoonpanolla Pauli, Juha ja Juhan kaveri Petteri, Rauno sekä minä. Pyytinkari on pitkä matkakisa, joka kiertää Viittakarilta Kihdin kautta TPS:n saareen Pyytinkarille Rymättylän länsipuolelle. Meillä Pyytinkarin lähtö oli illalla perjaintaina 10.6.2005 kello 18:52. Pyytinkari on ns. chasing eli takaa-ajokisa ts. veneiden lähtöajat muodostuvat LYS-luvun mukaan. Hitaimmat lähtevät ensin ja nopeimmat viimeiseksi. Periaatteessa, jos kaikki olisivat yhtä hyviä purjehtijoita, niin kaikki olisivat yhtä aikaa maalissa. Mutta onneksi purjehtimien on taitolaji niin kaikki eivät olekaan maalissa yhtä aikaa.
Pyytinkarissa oli keli mitä parhain, tuulta mukavat 3-5 m/s kaakosta ja tämä tarkoitti sitä, että ajoimme spinnulla Orhisaarelta Bådanille asti eli yli puolet matkasta. Pitkässä yökisassa tapahtuu kaikenlaista, mutta jossakin vaiheessa tulee yleensä pläkä. Me olimme hyvissä asemissa aina Yxkarille asti, kunnes tuli pläkä aamulla joskus yhdeksän aikaan. Olimme melko väsyneitä, vaikka miehistö oli nukkunut tunnin pari jokainen. Mutta pläkässä alkoi tulla veneitä ohi oikealta ja vasemmalta, vaan siinä missä me olimme ei tuullut yhtään.
Vähitellen saimme mekin tuulta purjeisiin ja pääsimme takaisin kisaan. Vielä ennen maalia tuuli tuli takaa ja oli melko reipasta, mutta spinnu ylös, kun kerran kisaamaan on lähdetty. Loppuun asti oli kovaa taistelua, vierellämme ja aivan takana oli useita saman luokan veneitä.
Maaliin tulimme iltapäivällä kahden maissa ja tiesimme, että tämä kisa meni meiltä melko hyvin, vaikka pläkässä emme olleetkaan hereillä. Rannassa syötiin, otettiin päiväunet ja sitten lukemaan sekä jännittämään tuloksia. Pyytinkarin menossa olimme viides 21 veneestä. Kohtuullinen tulos meiltä. Pyytinkarin ilta meni seurustellessa ja kuulumisten vaihtamisessa muiden veneiden miehistöjen kanssa sekä tietysti makkaran paistamisessa ja olutta litkiessä.
Pyytinkarin kisaan kuuluu myös paluu Turkuun, joka ajettiin sunnuntaina, hyvin nukutun yön jälkeen. Paluukisa on myös chasing-kisa. Aamulla tuuli kovaa, mutta me lähdimme kisaan, vaikka moni pikku LYS-luokassa jätti sen väliin. Paluukisa on vain noin parikymmentä mailia ja tällä kertaa rata meni ihan Innamon vierestä kiertäen Hepokarin pohjoisviitan. Viittakarilla maalissa olimme yhtä aikaa isojen IMS-veneiden kanssa eli tiesimme, että Pyytinkarin paluu oli mennyt meiltä hyvin ja tulosten ilmestyessä TPS:n nettisivuille illalla huomasimme olevamme toisena.
Albin Express-luokalla on Hangon Regatassa oma lähtö. Luokka on ollut jo useana vuotena suurin köliveneluokka Hangossa. Mekin päätimme lähteä Hankoon yksityyppiratakisaan. Hangossa oli mukana Pauli, Juha, Rauno, Reijo ja minä. Hangon Regatta on suuri tapahtuma, köliveneitä radalla oli varmaan yli viisikymmentä, isoja 8m-veneitä, kansanveneitä, louhia ja yms. Albin Expresseneitä oli Hangossa kuusitoista venettä lähdössä radalle.
Ensimmäisenä päivänä me oikeastaan vain ihmettelimme koko touhua ja yritimme arvailla missä ovat poijut, joita kierretään. Hangossa ajettiin tietysti kryssi-lenssirataa, tosin melko pitkää ja pitkällä levittäjällä. Radalla oli säpinää, kun useita kymmeniä veneitä oli siellä yhtä aikaa. Meille kuudentoista veneen lähtö oli suurin, jossa olemme koskaan olleet eikä me oikein osattu siinä fleetissä kunnolla lähteäkään, vaan jäimme jo lähdössä kauas kärkiveneistä. Emme myöskään saaneet Exkania kulkemaan lähellekään sitä vauhtia ja korkeutta kryssillä mitä muut saivat Expresseninsä kulkemaan.
Toisena ja kolmantena päivänä olimme vähän paremmin kärryillä yksityyppiratakisoista, mutta reilusti häntäpäässä. Ratakisoissa tapahtuu paljon ja nopeasti, että siitä riittäisi kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon. Lopputuloksissa Hangossa olimme kolmastoista kuudestatoista veneestä. Mutta tulimme entistä vakuuttuneemmista sitä, että yksityyppiratakisoja haluamme ajaa lisää.
Heinäkuun puolivälissä oli Gullkronakappseglingen, joka on ollut perinteikäs matkapurjehduskisa jo usean vuosikymmenen ajan. 2000-luvulla sitä ei ole järjestetty useaan vuoteen osanottajien vähyyden johdosta, mutta tänä kesänä ASS järjesti ko. kisan. Me osallistuimme LYS-luokkaan yhdessä viiden muun veneen kanssa.
Kisan lähtö oli jo meille tutussa paikassa eli Airiston pohjoispäässä Viittakarilla perjantai-illalla kello 19:05. Gullkronakappseglingen on pitkä matkakisa, jossa kierretään Bokullasten ja Högland, matkaa kisalle tulee reilut sata mailia. Mukana tässä kisassa olivat Pauli, Juha, Rauno, Reijo ja minä. Me saimme kisaan hyvän lähdön ja lähdimme melkein sekunnilleen ajallaan ensimmäisinä. Tuuli oli mukavat 3-4 m/s lounaasta, mikä tarkoitti kryssiä aina Flatölle asti. Tämä sopi meille mainiosti, koska kevyen tuulen luoviminen ilman aallokkoa on Alibin Expressenillä mukavaa purjehtimista. Flatölle asti pysyimme hyvin isompien veneiden perässä.
Flatöltä muuttui tuulikulma sen verran, että kryssiminen vaihtui strekiksi. Strekki on tylsää purjehtimista, mennään vaan suoraan, mutta spinnua ei voi vielä nostaa. Epäonneksemme Bokullasteniltä, joka siis kierrettiin, strekkiajo jatkui nyt vain toisella halssilla. Tässä vaiheessa isommat veneet ottivat kaulaa meihin reilusti ja takana olevat pienemmät veneet jäivät meistä kunnolla. Aamulla vielä nousi tuuli reippaaksi, jonnekin yhdeksän-kymmenen hujakoille ja oli ikävän puuskainen. Tällaisessa tuulessa ajoimme maalin asti takaisin Viittakarille.
Högsåran kohdalla tuulikulma muuttui slööriksi, mutta sen verran kova tuuli oli, että meillä spinnuajo jäi lyhyeksi. Yritimme ajaa spinulla, mutta saman tien kun saimme sen ylös tuli äkäinen puuska ja me tietysti broatsasimme ikävänlaisesti. Spinnun laskukaan ei onnistunut, koska olin tyhmästi laittanut spinnun skuuttien päähän solmut. Aikamme sählättyämme veneen ollessa enemmän tai vähemmän kallellaan, saimme spinnun sisään väkisin kiskomalla usean miehen voimin. Aikaa tähän operaation meni useita minuutteja, mutta miehistö, vene ja veneen varustukset pysyivät kunnossa. Loppumatkan ajoimme ilman spinnua, välillä fokkaa virsarilla, välillä ei.
Aamupäivä kisassa oli raskas ja tylsä. LYS-luokassa veneet olivat hyvin erilaisia, nopeimmat olivat karanneet jo kauas ja hitaimmat olivat selvästi perässä. Me vain ajoimme ilman mitään tietoa missä olivat kilpailijamme. Tämä vaikutti keskittymiseen ja purjehdukseen siten, että suurin osa Exkanin miehistöstä nukkui – kuka kannella, kuka sisällä. Maaliin tulimme iltapäivällä kahden jälkeen väsyneinä ja melko turhautuneina.
Meillä meni 107 mailin purjehtimiseen noin kahdeksantoista ja puoli tuntia. Illalla kun tulokset olivat laskettu huomasimme iloksemme, että olimme tulleet kolmansiksi. Meillä olisi ollut mahdollisuuksia toiseenkin sijaan, mutta väsymys iski aamuyöstä ja aamulla. Miehistö oli heti kisan jälkeen sitä mieltä, että ei enää ajeta pitkiä matkakisoja. Pitkät matkakisat ovat jaksamiskisoja, joissa mitataan kestävyyttä ja keskittymiskykyä koko ajan purjehtimiseen, vaikka pitkiä aikoja on tylsää eikä tapahdu mitään äksöniä.
Korppoo Sea Jazzin yhteydessä järjestetään purjehduskilpailu Korpo Runt. Me olemme osallistuneet Korpo Runttiin perheen kanssa silloin tällöin edellisinä vuosina. Kisan luonteeseen kuuluu ajaa sitä perhemiehistöllä ja sellaisella mekin osallistuimme, eli mukana olivat Pauli, Juha, Leena ja minä. Korpo Runt on suosittu kisa, jossa talonpoikasveneillä ja LYS-veneillä on omat luokkansa. LYS-veneitä oli tänä vuonna seitsemäntoista. Talonpoikasveneitä luultavasti saman verran.
Korpoström on hankala paikka lähettää veneitä kisaamaan. Rumarille päin ei voi laittaa kymmeniä veneitä luovimaan eli Korpo Runtin lähtö on yleensä aina myötätuulilähtö kuten nytkin. Lähtö oli Gyltöön suuntaan. Korpo Runtissa oli toinenkin Albin Express, korppoolainen Nirvana. Me saimme hyvän lähdön, vaikka emme olleetkaan ihan ensimmäisiä. Sen verran on meille tullut kokemusta spinnuajosta, että spinnun kanssa saimme Exkanin hyvään vauhtiin ja parinkymmenen minuutin purjehduksen jälkeen olimme ensimmäisinä. Ensimmäisinä pysyimme aina Grisselborgille asti, jossa yksi paljon meitä isompi vene meni kryssilla ohi, sai mennäkin. Me keskityimme pitämään toisen Albin Expressenin takana. Muut veneet olivat melko kaukana meistä.
Korpo Runtissa ei kierrettä Korppoota, vaan tänä vuonna kierrettiin Bässholmen ja Sälskrär. Saaristokisassa rataa on lähdes mahdoton tehdä kryssi-lenssiradaksi ja Korpo Runtissakin sai ajaa pitkän matkaa strekkiä, joka ainakin meistä on tylsää purjehtimista.
Vähän ennen Fagerholmia tuulikulma aukesi vähän enemmän, että päätimme laittaa spinnun ylös. Aluksi spinnuajo sujui hyvin, mutta sitten Fagerholmin kohdalla tuuli koveni ja muuttui vastaisemmaksi. Pari kertaa broatsasimme spinnun kanssa ja sitten otimme sen alas. Enää ei spinnun skuuteissa ollut solmuja päässä eli se tuli nätisti alas.
Rumarin kohdalla alkoi Albin Express Nirvana olla jo melkein perässä kiinni, ajoivat spinulla hyvää vauhtia. Mekin nostimme spinnun uudestaan ylös ja loppumatka Rumarilta Korpoströmiin maaliin ajoimme tarkasti pitäen Nirvanan takanamme. Maalissa olimme toisena vähän ennen sitä. Ensimmäiseksi tullut hävisi meille korjatussa ajassa, mutta sitten jännitimme perässä tulevia pieniä veneitä voittaako niistä joku meidät korjatussa ajassa. Palkintojen jaossa luettiin tulokset. Emme ihan voittaneet, mutta tulimme toiseksi. Kaikki mahdollisuudet olisi ollut voittaa Korpo Runt, mutta pari mokaa, kuten liian myöhäinen spinnun lasku Fagerholmin kohdalla ja epävarmuutta navigoinnissa Sälskärin kivien kohdalla.
Elokuun puolivälissä oli Turun Hopea, joka on kaksiosainen. Lauantaina mentiin Airiston motellille ja sunnuntaina takaisin kierrellen Airistolla siten, että rata oli kryssia tai lenssiä niin kuin purjehduskilpailussa pitäisi olla. Tänä kesänä kilpailun järjestäjät olivat onnistuneet valitsemaan radat molempina päivinä hyvin, ainakin kryssiä oli molempina päivinä kunnolla. Spinnulla ajaminen jäi melko lyhyeksi, mutta molempina päivänä päästiin sentään ajamaan sen kanssa. Me olimme pikku-LYS-luokassa, jossa oli vain neljä venettä. Iloksemme Turun Hopeaan osallistui myös toinen Albin Express JalanJalan Uittamolta.
Lauantaina Exkanissa olivat Pauli, Juha, Reijo ja minä. Lauantaina kävimme tiukan kamppailun JalanJalanin kanssa toisesta sijasta meidän eduksemme. Sunnuntaina Pauli meni pelaamaan jalkapalloa ja Rauno tuli syntymäpäiviltä tilalle. Sunnuntaina tuuli oli reippaan puolista koillisesta. Ensimmäisellä ylämerkillä Grangrundin kohdalla nostimme spinnun ylös, mutta toisessa Albin Expressissä ei tainnut spinnu nousta ja peli toisesta sijasta oli sillä selvä. Voittajasta jäimme molempina päivinä reilusti, mutta vastaavasti olimme selvästi toinen ihan reilulla aikaerolla kolmanteen ja neljänteen veneeseen.
Elokuun lopussa samaan aikaan kuin olisi ollut Paraisten Venekerhon LYS-kisa, oli Albin Express -veneiden luokkamestaruuskisat Espoossa. Olimme jo aikaisin kesällä päättäneet, että osallistumme luokkamestaruuskisoihin. Minä vein veneen valmiiksi Espooseen purjehtimalla.
Epäonnekseni vähän ennen Espoota tuli ukkonen ja sen mukana kova tuuli. Espoon edustalla ei ole saaria niin kuin meillä Saaristomerellä on ja aallokko nousi melko korkeaksi. Meillä ei ole kisaisopurjeessa ollenkaan reiviä ja täysillä purjeilla ajamisessa oli vääntämistä, jotta sai veneen pysymään kurssissaan ja pystyssä. Espoon Haukilahteen päästiin vahingoitta, toisin vettä oli veneen sisällä reippaasti ja salonki likomärkä yli lyöneistä aalloista ja sateesta. Lauantaina aamulla tuli Exkanin miehistö Paraisilta ja Kaarinasta. Vene tyhjennettiin ylimääräisestä rojusta, kuten koneesta, toisesta ankkurista yms. Raunon autoon.
Rata-alue oli kolmen-neljän mailin päässä Haukilahdesta poissa väyliltä. Luokkamestaruuskisoissa oli lauantaina neljä lähtöä, rata oli melko lyhyt eli lähdöllä on suuri merkitys menestyksen kannalta. Kahdenkymmenenyhden veneen lähdössä on säpinää ja veneiden välillä ei ole paljon tilaa. Tuulet ovat myös todella sekaisin ainakin kun lähtee vähän jäljessä, mutta on todella hieno tunnelma olla mukana isossa yksityyppiluokan lähdössä. Meillä lähdöt menivät enemmän tai vähemmän huonosti, joko myöhästyimme lähdöstä tai sitten lähtöhetkellä vauhtimme oli huono. Mutta kisassa olimme mukana.
Ylämerkillä eli poijulla, jonne luovitaan ja jossa käännytään takaisin lenssille oli myös tungosta, kun parikymmentä venettä on yhtä aikaa kääntymässä kryssilta lenssille, jossa myös spinnut alkavat nousta. Ratakisoissa koetaan monia jännittäviä tilanteita, kun väistämistä vältetään viimeiseen asti. Pari kertaa me jouduimme väistämään paapuurin veneitä, kerran olimme viedä naapuriveneen peräsimen mukanamme. Kerran olimme myös törmätä itse paapuurilla styyrpuurin veneeseen, onneksi ehdimme juuri ja juuri tekemään vendan, tosin naapuri joutui meitä väistämään eli teimme virheen, josta oli seurauksena 360 asteen rangaistuskäännös.
Me olimme enimmäkseen hyvin leikissä mukana, ensimmäiselle ylämerkille asti ihan keskikastin tuntumassa. Mutta spinnumanöövereissä meillä oli ongelmia tai huonoa tuuria vaiko kokemattomuutta? Kerran spinnun falli irtosi spinnusta ja spinnu tippui mereen. Se lähtö meni täysin pieleen eli joudimme keskeyttämän ja hakemaan spinnun fallin mastosta. Reijo meni mastoon merellä hakemaan karanneen fallin. Toisen kerran spinnun leen skuutti karkasi jiipissa ja loppumatka meni skuutteja paikalleen laittaessa. Päivän viimeinen eli neljäs lähtö meni meillä hyvin, lähtömme onnistui, venevauhtimme oli kohtuullinen ja spinnu yms. manöövereissä ei sählätty juurikaan. Ensimmäisen päivän saldo oli 17-DNF-19-14.
Sunnuntaina oli vaihteeksi ukkosta ilmassa. Sama ukkoskuuro, joka sotki Helsingissä golfkilpailuja oli myös Espoon edustalla. Valitettavasti Reijo jäi pois sunnuntain kisasta muiden menojensa vuoksi. Reijon painolla laidalla ja kokemuksella olisi ollut käyttöä. Kovasta tuulesta huolimatta kisoissa ajettiin sunnuntaina yksi lähtö. Kaikki kaksikymmentäyksi venettä lähtivät kisaan, vaikka aallokko oli suuri ja vettä tuli kaatamalla taivaalta. Kovassa tuulessa veneiden välimatkat pitää olla suuret, että vältytään törmäämisiltä.
Kaikki oli meillä taas kerran hyvin ensimmäiselle ylämerkille asti, pysyimme hyvin muun fleetin mukana. Keli oli sen verran kova, että meillä ei käynyt edes mielessä nostaa spinnua. Kokeneet ja taitavat purjehtijat siinäkin kelissä nostivat spinnunsa ylös. On upeata katseltavaa, kun vene pysyy hallinnassa yli 15 m/s tuulessa ja isossa aallokossa spinnun kanssa ja kun Albin Express menee todella lujaa. Meillä oli täysi työ saada Exkani pysymään pystyssä ja menemään haluttuun suuntaan ilman spinnuakin.
Matkalla alamerkille piti tehdä jiippi. Meidän jiippimme epäonnistui totaalisesti ja broatsasimme kunnolla niin, että haukkasimme vettä sitlooraan asti emmekä saaneet venettä kääntymään takaisin lenssille. Otimme isopurjeen alas ja jatkoimme kisaa pelkällä fokalla. Tämä oli vähän turhan hätäinen ratkaisu, olisi pitänyt paremmin muistella purjehduksen teoriaa ja miten vene kääntyy purjeilla. Alamerkillä nostimme ison uudestaan ylös ja toinen kierros meni ongelmitta, myös jiipit, mutta kaukana muista veneistä. Maalin asti pääsimme, tosin yksi vene tuli meidän jälkeen ja pari venettä oli keskeyttänyt.
Sunnuntain tulokseksi tuli kahdeksastoista sija, joka oli myös meidän koko kisan tulos. 18. sijaan ei voi olla tyytyväinen, mutta sen verran paljon teimme virheitä ja venevauhtimme oli huono, että parempaan emme tällä kertaa vielä pystyneet. Joka tapauksessa luokkamestaruuskisoissa opimme kilpapurjehduksesta enemmän kuin kesän muista kisoista yhteensä. Purjehdimme Exkanin Paulin kanssa takaisin Paraisille, tällä kertaa korkeapaineessa, mutta lounaistuulessa eli pääsimme harjoittelemaan kryssivauhtimme parantamista.
Tätä kirjoittaessa on vielä kautta jäljellä, mutta tämän kauden urheilullinen menestys on ollut sellainen, että Turun alueen LYS-kisoissa olimme puolivälin paremmalla puolella, muutaman kerran tulimme toiseksi ja kolmanneksi. Albin Express yksityyppikisoissa olimme häntäpäässä. Tuleviksi kausiksi jää vielä paljon parannettavaa ja haasteita. Olen kirjoittanut myös nettipäiväkirjaa Exkanin kisaamisesta, http://www.kataja.biz/exkani.
Lopuksi haluan kiittää Loki-lehden välityksellä kaikkia Exkanissa kesän aikana kisaamassa ollutta miehistöä ja myös miehistön jäsenten kotijoukkoja, jotka ovat päästäneet isiensä, puolisoidensa ja lastensa osallistumaan kilpapurjehduksen kiehtovaan maailmaan pois perheiden yhteisestä ajasta.
Pekka Kataja