Nyt on niin pahassa mallissa että puupaattiäijältä on kynä tylsänä ja kirjoittelun suhteen pienehkö loppuunpalo eli pörn outti. Äijä kylläkin veneili mennäkesänä kovasti ja vaihtelua siihen tuotti yks Salmisen Timo Kangasalasta.
Timpa ja sen mukava vaimo Johanna sekä lapset Tanja 12v ja Topi 11v ottivat suuren loikan asfaltilla tuoden veneensä Näsijärveltä mereen, siis ihan oikeaan vetteen. Mistä koko homma lähti ja minkälaisia kokemuksia ja elämyksiä Salmiset kokivat keskikesäisen komiviikkoisen meriristeilyn aikana kertoo Timpa tässä kirjeessään puoleen matkaan asti.
Puupaattiäijä jakeli kaikkitietäviä ohjeitaan jo kolmekymmentä vuotta sitten ja yritti kasvattaa minusta, hämäläisestä pojanklopista, urheilijakansalaista. Pajulahden urheiluopistolla oli voimisteluleiri ja äijä ilmoitti: "Kuule, sun tarttee saada lisää voimia, muuten hommasta ei tule mitään". Siis tuolta asti muistan äijän ja sen jorinat.
Tehtiin eräs venereissu pari kesää sitten Turun vesillä. Ajettiin äijän paatilla katsomaan isoja laivoja Aurajokeen, oli Tall Ships Race. Aurinko paistoi ja laivat näytti hienoilta. Äijä vakituinen venekaveri, muija, keitti kahvit kun oltiin kiinni siinä kaskensillan kupeessa. Kun siinä kahvia ryypätessä kehuin äijän paattia se ilmoitti: "Osta pois, tämä vois olla vaik kaupan". No eikun kättä päälle.
Kun Turun reissusta kotiin Hämeeseen selvittiin oli tauti päällä. Nyt on paatti saatava. Soitto äijälle tuotti pettymyksen, enää ei sen paatti ollutkaan kaupan. Oli äijä mennyt puihin. Turussa Kakskerran Rövärholmissa olisi myynnissä eräs Albatrossi, siis sinne. Äijä lähti oppaaksi. Siellä se paatti majaili lokoisasti kaislikon reunassa syyspäivää pidellen. Sen tiikkisisustus sinetöi päätöksen, tämä paatti on meidän.
Ensimmäinen kesä harjoiteltiin Näsijärvellä eli tamperelaisittain Nässyllä mutta tänä keväänä iski päälle kuningasajatus; merille. Lähdetkö oppaaksi? Soitto äijälle, kun oli olevinaan niin merien kulkija. "No mikä ettei, mukaan vaan" sanoi hän.
Kartat oli ostettava, ja GPS hankittava henkiseksi tueksi jos ei luotojen välistä heti pois osaisikaan. Paatti maantietä Paraisille ja siitä se meriseikkailu sitten alkaa. Tehtiin äijän ja sen muijan kanssa alustava reittisuunnitelma, käytiin aamulla muonaostoksilla ja sitten matkaan.
Puupaattiäijän vakituisen venekaverin, sen muijan, maagisista voimista sain näytteen kun olimme menossa Taalintehtaalle. Äijä oli sanonut tietävänsä hyvän näköalareitin jota tosin ei ole viitoitettu. Lupasin tulla perässä samoja jälkiä pysäytysetäisyydellä ihan vaan sen takia että oli äijällä ollut reitillä edelliskesänä pohjakosketus kyseisellä osuudella. Pitkään ei ajettu viimeisen lateraalimerkin ohi kun äijän paatti yhtä-äkkiä käänsi 90 astetta oikealle. Mitä ihmettä? Äijän vakituinen venekaveri istui paatin takakannella hienossa auringonottotuolissaan selkä menosuuntaan, polvi tyylikkäästi toisen päällä ja upea heinähattu kasvoja varjostaen. Illalla selvisi että muija oli ilmoittanut äijälle; "Takaisi väylälle heti, merkit loppuivat!"
Taalintehdas oli hieno paikka, sieltä ajettiin Rosalaan ja edelleen Yxskäriin ja Jurmoon. Pispalan harjussa riittää kiviä mutta on niitä "musia" Jurmossakin.
Sitten seilattiin luonnonoikkuun nimeltä Björkö. Järvi keskellä merta, kummallista. Hauskaa oli kallioilta järveen loikkia. Rannalla oli sen verran nättiä yleisöä että uimahyppääjät innostuivat tekemään jopa voltteja veteen, josta runsaat ablodit. Aamulla oli päässä hiukan outo tunne. Aiheuttaako uimahypyt järveen päänsärkyä?
Järvimatruusi sai Björkössä joltain turkulaispaatin kipparilta moitteita, se puhui ruotsia. Herra ei pitänyt siitä että käytin konetta aamutuimaan. Vastasin herralle: "Förlåt ja anteeksi, men min battery är täysin tyhjä, min familje måste ätä morgonpuuro i alla fall". Kyllä pahoitin mieleni, mutta taitaa merellä olla meren säännöt.
Seuraavaksi ajettiin Korpoströmin kautta Paraisten venekerhon hienoon tukikohtaan Innamoon. Paikan isännälläkin on hieno veneen nimi, Williina. Erään kerholaisen Albin Novalla purjehtiminen oli mukavaa. Hyvällä tuulella sai pinnasta seurata keulapurjeen lankojen vaakasuoraa asentoa. Hyvin tuo tuntui nousevan ja alaspäin tultiin sitten hyvässä sivumyötäisessä. Purjeiden virityksen jälkeen saatiin vauhti hyvään kuuteen solmuun. Lopuksi ajettiin vene laituriin ilman koneen käynnistämistä.
Kerhon Örn-jollan käyttöä harjoiteltiin puupaattiäijän kanssa alkeita myöden. Äijä oli sitä mieltä että ensin jolla pitää täyttää vedellä jotta selviää kauanko sen tyhjennys kestää ämpärillä ja kuinka jolla kaatuessaan pudottaa kastinsa veteen. Eräällä itämerkillä äijä sai päähänsä testata kaatuuko vene jos ohjauspinnan pistää kainaloon ja pitää sen siellä. Ei ihan kaatunut mutta sovittiin että koitetaan samaa manööveriä lähempänä laituria. Ei nääs olisi niin pitkää uintimatkaa.
Hieno purjehdustäytteinen päivä päätettiin loistaviin löylyihin. Saunassa myös todettiin että Näsijärveltä tuleva norppa saattaa selvitä myös suolaisessa vedessä. Mutta oppaaksi vaaditaan kyllä puupaattiäijä ja se sen vakituinen venekaveri.
Kiitos Paraisten venekerholle ja kiitos Maisalle ja Juhalle hienosta puolesta matkasta ja upeista elämyksistä saaristossa.
Näsijärven norppa poikueineen