Venepalo askarruttaa

Toukokuussa venekuntamme joutui katselemaan miten kahdeksanmetrinen lasikuituvene paloi hylyksi. Vain surullisesti nököttävät uimaportaat jäivät kansivarustuksesta jäljelle. Olimme nimenomaan vain katsomassa, mitään emme ymmärtäneet tehdä ennen kuin palo sai sellaisen raivon, että sen sammutusmahdollisuus siirtyi palokunnalle.

Jälkikäteen venekuntaamme jäi harmittamaan ja askarruttamaan mitä olisi pitänyt tehdä. Palavan veneen oma miehistö tuntui aikailevan, eikä kukaan lähellä ollut osannut puuttua asiaan. Satamassa kuulee silloin tällöin kokeneiden veneilijöiden juttuja, joissa mikään hurja ei ole jäänyt kokematta. Harmi ettei kukaan heistä osunut paikalle. Kokemattomampikin kun olisi saanut paljon hyvää aikaan jättämällä empimisen ja aikailun muille.

Tapahtumat etenivät suunnilleen seuraavasti

Veneessä oli ryhdytty ruuanlaittoon. Marinolia oli lisätty huolimattomasti keittimeen ja syntynyttä palonalkua oli sammutettu sammutuspeitteellä. Valkoista savua nousi hytistä haihtuen kuitenkin nopeasti. Venekuntamme ihmetteli "kiehuupa siellä perunat hurjalla kyydillä" kun olisi pitänyt kysyä tarvitaanko apua.

Hetken päästä veneestä tuprusi valkoista savua entistä enemmän. Veneen miehistö katseli rauhallisena hyttiinsä ja se sai meidät ihmettelemään "mitä hittoa siellä on tekeillä, ihan kuin olisi tuli irti. Eihän sieltä noin paljon höyryä voi tulla, mutta miehistö ei hötkyile, tuijottaa vaan hyttiin." Tämä olisi ollut viimeinen hetki soittaa palokunnalle ja kiikuttaa se iso sammutin laiturin päästä veneelle ja tyhjentää se hyttiin palon alkupistettä kohti. Pyytämällä olisi saanut muista veneistä lisää sammuttimia. Hyttiin sisälle ei ehkä savun takia olisi ollut asiaa.

Savun väri muuttui synkemmäksi ja ensisammutuksen aika oli ohi. Viimeistään nyt oli naapuriveneiden syytä poistua.

Savu muuttui mustaksi ja sen keskeltä näkyi liekkejä. Iso sammutin tuli sataman henkilökunnan kantamana paikalle nyt jo turhaan. Tietoa meillä on ollut venepalojen rajuudesta, mutta todellisuuden käsitti vasta nyt nähtyään miten nopeasti koko vene oli keulasta perään tulessa.

Palokunnan tulo tuntui kestävän ikuisesti. Lähimmät veneet siirrettiin nyt kovalla tohinalla mutta tilanteen huomioon ottaen yllättävän sujuvasti. Katsojakunta pelkäsi räjähdystä, mutta omistaja sanoi ettei veneessä ole kaasupulloa. Väki laiturilla rauhoittui huomattavasti, mitähän vaaraa nyt kahdeksanmetrisessä roihussa olisi, tukahduttava savupilvi alle sata metriä korkea, tuuleekin toiseen suuntaan. Venekuntaamme arvelutti laituriin jäänti, mutta välissä oli sentään monta venettä ja laituri.

Venekunnan pohdiskellessa palokunta saapui paikalle, järjesteli laiturilla letkujaan yllättävänkin pitkään ja täytti sitten hylyn vaahdolla. Palokunnan vene tuli, vei raadon mennessään ja laiturilla oli taas kaikki hyvin. Väki hiukan säikähtäneenä mutta ilmeisesti nopeasti unohtaen, ihmisluonne kun on sellainen.

Jatkossa tarkastelimme keväällä uusitut polttoaineletkut vielä kerran nenä löpölle herkistettynä. Sammuttimen käyttöohjekin tuli luettua pariin otteeseen. Katsastusvarustukseen kuuluva palohälytinkin sai uutta arvoa. Kelluntavälineet ovat nyt esillä ennen laiturista lähtöä, eihän toki aikuisille puettuna, mutta esillä. Sammuttimien paikka satamassa on huomioitu ja oman sammuttimen pienuutta katseltu arvellen, ihmisluonne on kuitenkin saanut voiton ja isompi hankkimatta. Toimenpidekynnys on kuitenkin laskenut roimasti.

Hiukan jäi kysymyksiä kuitenkin avoimeksi.

1. Milloin voi puuttua asioihin ja käydä tyhjentämässä sammuttimen naapurin veneeseen?
2. Olisiko sammuttimen tyhjentäminen sokeasti savuavaan hyttiin ollut järkevää?
3. Nestepaloja ei saa sammuttaa vedellä, mutta mistä tiedän mikä siellä palaa?
4. Laiturilla arveltiin päästää tuulen alapuolella olevat veneet irti, ehkäpä epätoivoinen yritys. Kysymys kuuluukin millaiseen edesvastuuseen voi joutua jos näin menettelee hyvää tarkoittaen?
5. Millaisen räjähdysvaaran palava vene muodostaa?

Sysmelinin venekunta

Palotarkastaja vastaa

Loki-lehden toimitus kääntyi Varsinais-Suomen aluepelastuslaitoksen johtavan palotarkastajan Knut Lehtisen puoleen ja esitti kysymykset hänelle. Hänen mielestään neljäs kysymys vaatii lähinnä lakimiehen taitoja, joten siihen hän ei halunnut ottaa kantaa. Mutta muihin saimme ystävällisesti seuraavat vastaukset.

1. Aina tulee olla varuillaan ja tarkkailla ympäristöään. Onnettomuustilanteessa on tietenkin tärkeintä ensin varmistaa, että kaikki ihmiset ovat turvassa ja vasta sitten aloittaa muut toimenpiteet.
   
   
2. Ehdottomasti! Palo ei ehkä olisi sammunut kokonaan mutta sen voima olisi pienentynyt ja näin palokunta olisi tavallaan saanut lisää aikaa sen sammuttamiseen.
   
   
3. Veneessä on monia palavia materiaaleja, myös palavia nesteitä. Yleensä nesteet palavat niin voimakkaasti, että niitä on vaikea sammuttaa vedellä. Se saattaa onnistua, mikäli saatavilla on nestesammutin (sisältää vettä ja lisäaineita) tai vesiletku, jonka suihkuputki pystyy rikkomaan veden sumuksi.
   
   Vettä ei saa käyttää, mikäli neste palaa avonaisessa astiassa kuten ruokaöljy kattilassa. Tällöin vesi höyrystyy nopeasti ja levittää palavan nesteen laajalle alueelle. Veneissä tuskin on palavia nesteitä avonaisissa astioissa, joten vesi soveltuu hyvin sammutukseen.
   
   
4. - - -
   
   
5. Palavassa veneessä voi aivan hyvin tapahtua räjähdys. Räjähdyksen syntyyn tarvitaan sopiva sekoitus ilmaa ja palavaa ainetta. Polttoainetankit ja kanisterit eivät yleensä räjähdä, mutta saattavat hajota lämmössä ja näin palo yltyy rajuksi. Kaasuuntunut bensiini puolestaan muodostaa turvallisuusriskin. Esimerkiksi polttoaineletkun vuotaessa bensiini kaasuuntuu veneen konetilaan. Sopiva seos tätä kaasua ja ilmaa aiheuttaa voimakkaan räjähdyksen jo pienestäkin kipinästä.
   
   Huomattavasti suuremman vaaran muodostavat aerosolipurkit ja kaasupullot. Aerosolipurkit ja pienemmät kaasupullot hajoavat palossa melko nopeasti lämmön vaikutuksesta. Niissä oleva ponneaine, joka on yleensä butaania/propaania (samaa kuin nestekaasu), on erittäin paloherkkää ja syttyy räjähdyksenomaisesti heti säiliön mennessä rikki.
   
   

Knut Lehtinen
Johtava palotarkastaja