Vaihto moottoriveneestä purjeveneeseen voi olla monelle pikku juttu, mutta meiltä siihen kului useampi vuosi. Purjeveneen hankintaa olin miettinyt itsekseni jo vuosia sitten kun meillä vielä oli Albatross 26 moottorivene. Aloin vierassatamissa katsella purjeveneitä sillä silmällä. Välillä kun joku vene oikein miellytti silmää niin yritin veneen omistajalta jotain fiksua kysyäkin. Siinä vaiheessa minulla ei ollut juuri mitään käsitystä LYS-luvuista, luovikärkkäydestä ym. hienoista purjehdustermeistä.
Tein hienon vertailulistankin muutamista veneistä ja kyselin muutamalta tutulta purjehtijalta mielipiteitä niistä. Siinä kävi niin kuin yleensäkin, että mielipiteitä oli yhtä monta kuin oli vastauksiakin. Kun olin omasta mielestäni asiaa riittävästi kypsytellyt, lähestyin asian kanssa vaimoani Teaa. Vastaus oli aika selkeä, purjevenettä me ei osteta. Hän yritti kyllä puhua järkeä ja perustella päätöstään, kun meillä on pieni tyttökin ja toinen tulossa ym.
Vastaukseen tai tulokseen en tietenkään ollut tyytyväinen, mutta purjevene jäi ostamatta. Samoihin aikoihin vanhempani päättivät myydä Lovene 32 -tyyppisen "Aino" veneensä ja sehän olisi kuin meille tehty. Se oli täyskatettu, siinä oli seisomakorkeus, wc ja tilava pentry. Albatross myytiin Raisioon ja ostimme Ainon, veneilimme sillä useamman kesän ja monta mukavaa reissua. Se oli juuri sellainen kuin olimme odottaneetkin, olihan se tuttu vene koska se oli ollut vanhemmillani kymmenen vuotta.
Silloin tällöin reissuilla tuuli yltyi ja Aino-rouva rullasi aika mukavasti. Tyttäremme Jenni sanoi kerran Eckerön ulkopuolella, että älä isi aja niin lujaa, kun hän luuli keinumisen johtuvan vain vauhdista. Kerran otti ihan tosissaan päähän kun matkalla Rosalasta Gullkronaan heiluimme lähes koko matkan ja muutama purjevene kulki lähes samaa vauhtia vain hieman kallellaan. Perille päästyämme yksi näistä purjehtijoista kysyi vielä että oliko hyvä keli.
Aikamme rullattuamme ja purjeveneiden vakaata menoa seurattuamme aloin taas pohtia purjeveneen hankintaa. Kai suomaisen miehen aivoissa on joku kolo, johon jää kaikki se asia muhimaan mitä joskus on miettinyt, eikä se sieltä lähde muuten kuin asiaa itse kokeilemalla. Nyt kuitenkin tiesin, että ensin pitää pehmittää vaimo, koska muuten tekisin taas turhaa työtä. Häneltä ei tullut oikein myöntävää eikä kieltävää vastausta, mutta aikatauluksi hän sanoi, että palataan asiaan parin vuoden päästä kun tytöt ovat vähän kasvaneet. Itse olin ajatellun paremminkin paria kuukautta. Jatkoin kuitenkin selvitystyötä ja keräsin tietoa. Vaatimustaso oli edellisestä kerrasta kasvanut ihan oleellisesti, mutta olihan meitä jo neljä henkeäkin ja sen hetkinen vene melko tilava.
Sain todella hyviä ja kannustavia kommentteja tutuilta ja venekerholaisilta. Toisaalta mitä enemmän niitä sain, sen vaikeammalta veneen vaihto tuntui. Keväällä -04 tein päätöksen ja ilmoitin vaimolle, että Ainoa en ensi vuonna vesille laske, vaan tilalle hankitaan purjevene tai sitten nopeampi moottorivene. Ilmoitus otettiin yllättävän asiallisesti vastaan, joten totesin sen myönnytykseksi ja ilmoitin meidät kevään purjehduskurssille. Tea osallistui keväällä myös kurssin käytännön osuuteen. Aina kotiin tultuaan hän ihmetteli, että koska hänelle mahdollisesti selviää se, mikä purjehduksessa on niin mukavaa kun koko ajan on niin pirun kylmä ja vene on kallellaan, sisätiloista ei näe kunnolla ulos ym.
Vanha veneemme meni kaupaksi melko nopeasti ja olimme ilman venettä heinäkuun lopusta lähtien. Tässä oli hyvätkin puolensa - nyt voisi ensi kertaa kymmeneen vuoteen tehdä keskellä kesää jotain muutakin kuin veneillä ja kerrankin olisimme syysmarkkinoilla rahat valmiina taskussa. Kyllä tuntui syksy pitkältä ja perjantait suorastaan masentavilta kun tiesi muiden lähtevän merelle ja itse jää rannalle.
Veneen etsintä kuitenkin alkoi todenteolla. Seurasin myynti-ilmoituksia, laitoin ostoilmoituksia ym. Sain hyviä vinkkejä veneistä, mutta monesti ne olivat meidän mielestä joko liian pieniä tai joku muu seikka oli veneessä pielessä. Joidenkin mielestä purjehtiminen pitää aloittaa pienellä veneellä ja vaihtaa pikkuhiljaa suuremmaksi, jotta oppii purjehtimaan ja käsittelemään venettä. Mutta minullahan oli ollut Vikla ja reilu viisi tonnia painava Aino, joten sen puolesta olin valmis hankkimaan vaikka vähän isommankin purjeveneen. Kaikki eivät olleet asiasta samaa mieltä. Kävimme katsomassa kahtatoista venettä ja yllätyimme monesti kuinka huonossa kunnossa meidän hintaluokan veneet olivat.
Kerrankin olin kylmähermoinen ja pidin kiinni päätöksestä, että pyrimme hankkimaan veneen, joka on tunnettua merkkiä ja muutenkin sellainen, että siitä pääsee mahdollisesti eroon, ellei purjehdus olekaan meidän perhettä varten. Soitin monta kertaa nykyiselle kommodorillemme Seppo Ruotsalaiselle ja kyselin hänen mielipiteitään jostain venetyypistä. Taisi Seppokin jo kyllästyä soittoihini kun emme meinanneet löytää sopivaa venettä.
Kerran Seppo soitti ja kertoi yhdestä Maxi 999 veneestä, joka oli mahdollisesti tulossa myyntiin. Hän oli puhunut omistajan kanssa kun olivat purjehtineet rinnakkain. Sitä en heti meinannut uskoa, koska monessa moottoriveneessä ei pysty ajon aikana puhumaan edes vaimon kanssa. Se on näitä purjeveneen ja moottoriveneen eroja.
Purjeveneiden syystarjonta oli vuonna -04 todella surkea, sopivan kokoista ja hintaista venettä ei montaa ollut tarjolla. Monesti oli vaikea uskoa, että olin puhunut puhelimessa samasta veneestä kuin mitä oltiin katsomassa - ilmeisesti niiden kunto vain oli heikentynyt todella nopeasti. Jotkut myyjät eivät vaivautuneet edes siivoamaan venettä tai tyhjentämään sen pilssiä, vaikka tiesivät mahdollisen ostajan tulevan katsomaan venettä muutaman sadan kilometrin päästä.
Joillakin myyjillä oli erikoinen tapa myydä venettään, he esittelivät uusittua uunia, salongin pöytää, vanttiruuveja tmv. Heidän mielestään vene oli lähes uudenveroinen kun nämä kohdat oli uusittu, vaikka merivesijäähdytteinen moottori, purjeet ja monet muut varusteet olivat liki kaksikymmentä vuotta vanhoja.
Vuosi vaihtui ja tammi-helmikuussa aloin vaipua epätoivon partaalle kun en ollut sopivaa venettä löytänyt. Helsingin Venemessuilla jututin lähes kaikkia purjevenekauppiaita, kyselin vaihtoveneitä ja kuinkas ollakaan sain parikin hyvää vinkkiä. Toinen mahdollisesti myyntiin tuleva vene oli -92 mallinen Albin Nova. Tiedustelin veneestä hieman lisää ja sain välittäjältä varustelistan ja useita valokuvia veneestä. Varustelistan luettuani tajusin, että jos kauppa syntyy niin taas köyhdytään enemmän kuin oli suunniteltu. Kävin kuitenkin Tean ja isäni kanssa kyseistä venettä katsomassa. Se oli melko lailla sellainen mitä olimme etsineetkin ja isänikin sanoi jollain tavalla ymmärtävänsä tämän veneen oston, vaikka se purjevene olikin. Hän oli ollut mukana katsomassa paria muutakin todellista helmeä, joten tiesi mitä tarjolla oli ollut.
Jätimme veneestä tarjouksen mutta välittäjä ei saanut asiaa mitenkään eteenpäin kahden piinaavan viikon aikana. Kun tarjouksemme voimassaoloaika meni umpeen, soitin suoraan omistajalle ja kuulin ettei vene edes ollut välittäjällä myynnissä. Aikamme keskusteltuamme sovimme kauppahinnan ja uudesta käynnistä Pohjankurussa, missä vene oli talvisäilytyksessä. Soitin vielä kerran Sepolle ja sain houkuteltuani hänet mukaan kaupantekoon. Veneen kuvat katsottuaan ja tiedot luettuaan Seppo arvioi veneen hinnan kahden tuhannen euron tarkkuudella. Hän on tainnut ennenkin tehdä jonkinlaista kauppaa.
Kaupat tehtiin samalla reissulla ja meistä tuli Tean kanssa onnellisia purjeveneen omistajia. Seppo ilmeisesti sääli melko hyvänkuntoista venettämme ja lupautui tulemaan mukaan kun se jäiden lähdettyä tuotaisiin Paraisille. Sillä reissulla hän antoi meille todella hyvät perusopit purjehduksesta. Ensimmäisellä reissulla kävi ilmi kuinka kylmää puuhaa purjehdus voi olla. Vaikka lähes kaikki vaatteet oli päällä niin kylmä meinasi silti hiipiä takin alle.
Monenlaisia kommentteja olemme saaneet veneen vaihdon jälkeen kuulla. Isäni mukaan kasvatuksessa on jokin mennyt pieleen kun vaihdoin moottoriveneestä purjeveneeseen. Olen kuullut myös, että purjehtijalla on kaksi huippuhetkeä elämässään. Toinen on kun hän hankkii purjeveneen ja toinen kun pääsee siitä eroon. Nyt on toinen näistä huippuhetkistä koettu, mutta vielä ei vene ole myynnissä.
Purjehduksesta meillä oli monen moisia odotuksia, lähinnä meitä jännitti miten me pääsemme purjeilla eteenpäin ja varsinkin takaisin. Surffilaudalla oli ainakin paljon helpompi mennä kuin tulla. Aika äkkiä tultiin kuitenkin siihen tulokseen ettei purjehdus ole mahdoton asia oppia, mutta vielä ei kannata saunassa muita ruveta neuvomaan.
Ensimmäisen kesän aikana pärjäsimme mielestämme paremmin kuin mitä odotin, menimme paikasta toiseen pääasiassa purjeiden voimalla. Olin henkisesti psyykannut itseäni siihen, että vene kulkee useimmiten kahta solmua, mutta sehän kulkee melko kevyelläkin tuulella noin viisi solmua.
Ensimmäisen kesän aikana huomattiin ainakin se, että purjeveneellä liikkuessa ei reipaskaan tuuli haittaa samalla tavalla kuin ennen. Purjeveneellä tulee kuljettua eri reittejä kuin moottoriveneellä, koska nyt pitää mennä sieltä missä tulee eikä suojaisinta reittiä. Nyt voi todellakin vaikka jutella toisen veneilijän kanssa matkan aikana. Jos purjehtiessa vauhti kasvaa esim. 1-2 solmua, sen huomaa heti ja fiilis on sen mukainen. Moottoriveneellä ajaessa tämä asia ja moni muu pieni muutos esim. säässä tai luonnossa jää huomaamatta.
Vanha veneemme ei ollut kovin suurikulutuksinen, mutta sen polttoainetankkeihin mahtui sentään 500 L löpöä. Kun menimme uutta venettämme ensimmäistä kertaa tankkaamaan niin en meinannut uskoa ettei tankkiin mene kuin 24 L, mutta sehän onkin vain 35 L tankki. Kahden viikon lomareissulla saimme kulutettua 12 L polttoainetta. Vanhalla veneellä sama määrä olisi mennyt alle kahdessa tunnissa eli jossain kohtaa syntyy jopa säästöä.
Rantautuminen on purjeveneellä ollut jonkin verran haastavampaa kuin ennen, koska vettä pitää olla melkein puolet enemmän. Ankkurointi ym. manöveeraus on helppo hoitaa kun kaikki tarvittava on pinnamiehen ulottuvilla.
Tyttäremme Jenni 7v ja Terhi 4v, ovat ottaneet veneen vaihdon todella hienosti. Suurimmat asiat heidän kannaltaan ovat ehkä koneäänen puuttumien ja veneen kallistuminen. Lapset antavat pienille asioille paljon arvoa, Jennikin on ollut todella otettu kun hän saa välillä ohjata venettä tai auttaa jonkin purjetyön kanssa.
Lopuksi todettakoon, että nyt meillä on kokemusta nopeasta moottoriveneestä, hitaasta moottoriveneestä ja purjeveneestä. Kaikki ovat olleet mukavia mutta kovin erilaisia, joten on mahdotonta sanoa mikä on paras. Kaikilla venetyypeillä pääsee merelle ja sehän on pääasia.
Juha & Tea