Innamosta piti lähteä pois, jos aikoi matkaa jatkaa. Äijän ja muijan oli meininki käydä kotirannassa. Reissulle mukaan oli tulossa kansipoika ja -tyttö, lapsenlapsia nääs. Ruokakaupassa olisi käytävä ja varustehuoltoa suoritettava. Norppapesueen ja äijän tiet erosivat lopullisesti tai toistaiseksi. Nyt tuli pärjätä omillaan.
Innamosta kierrettiin Nauvoa ja pysähdyttiin kamarimusiikkifestivaaleille. Marina oli piukassa toinen toistaan komeampia paatteja. Eräässä veneessä seurattiin F1-kilpailua taulu-TV-ruudulta, joka yhdessä digiboksin kanssa teki vaikutuksen perheen nuorimmaiseen. Sanoin ettei siinä ei ole mitään kummallista. Olihan sunnuntai ja sunnuntaisin tulee formulalähetyksiä. Kimi ei tainnut siihen aikaan pärjätä.
Sitten Korppoon kautta Houtskärin Näsbyhyn. Veneitä oli laiturissa niin paljon että kun hiukan kyseenalaiseen asentoon paatti saatiin poijuun niin päätettiin jäädä yöksi. Ne poijut oli muuten aivan liian lähellä laituria, ei siihen kukaan olisi venettä suoraan saanut.
Vieressä oli aito puupattipariskunta Porvoosta. Vene oli kuin koru, lakattu ja kiiltävä. Mittaa ehkä seitsemän metriä. Vaikutuksen teki kun parilla oli ikää arviolta puolitoista sataa vuotta. Aamulla keittelivät siinä kaasukeittimellä kahvia ja kuuntelivat radiota, ruotsinkielistä lähetystä tietysti.
Reissaaminen on tylsää yksinään. Soitto äijälle että missä ollaan menossa. Suunta oli kohti Maarianhaminaa laivapojan ja -tytön kanssa. "Mennäänkö porukassa?" - kysyin. "Mennään vaan" vastasi äijä.
No sitten piti alkaa miettiä Kihdin ylitystä. Ja oma muija piti puhua ympäri ulkomaille lähtöön. "Kun sovittiin että ei mennä Ahvenanmaalle" perusteli vaimo. Lähdettiin kuitenkin.
Nåtössä pysähdyttiin karttaan merkitylle laituripaikalle. Vieressä oli peräpruutta-vene ja toisella puolella saaristolainen työvene vinsseineen. Laiturilla oli isännän näköinen veikko ottamassa venettä vastaan. Viikon saaristolaisruotsinkuurin jälkeen rohkeasti ja reippaasti toivottamaan siinä sitten: "God dag, fint dag eller hur." Kaveri vastasi sujuvalla savolla: "No päevää vuan, mittee kuuluu?" Kyllä järvellä on helppoa, ei tarvitse arvata että millä kielellä praatataan.
Kihdin ylitys sujui hienosti tyvenessä ja Lappoon saavuttiin hyvissä ajoin. Paikallisessa kaupassa maitoa ja tarvikkeita ostaessa törmäsin taas kielikysymykseen. Nuori nätti myyjätyttö siinä rahasti sujuvasti mutta ei vastannut suomenkielisiin kyselyihin millään lailla. Ei vastannut ruotsinkielisiinkään.
Roosan hahmo alkoi erottua taivaanrannasta. Odotettu tapaaminen oli edessä. Kiitollisuus oli mittaamaton kun tilatut virvokkeet vaihtoivat venettä. Saaristossa tiettyjen tuotteiden hankinta vaatii suunnittelua, sen olin jo tähän mennessä oppinut. Lapset tutustuivat toisiinsa vaivattomasti ja nopeasti. Tämä ystävyys olikin loppumatkan kantava voima. Kun lapset viihtyvät, on aikuisillakin helppoa.
Seuraava etappi oli Kumlinge. Nyt oltiin jo ulkomailla ja matkaväsymys alkoi painaa. Kumlingesta en tiennyt mitään muuta kuin lentokentän. Kiitotie päättyy jyrkkään kallioseinään, josta meri ottaa vastaa jos lasku jää lyhyeksi. Jos lähtö menee pitkäksi on sama kohtalo edessä. Kumlingessa oli tarkoitus tehdä heinätöitä äijän kaverin kaverille.
Rantaan saavuttiin kohtalaisen röykytyksen jälkeen. Ankkuri perään ja keula kiinni. Porukkaa oli jo paikalla useampi venekunta. Vaimo alkoi olla kyllästynyt matkaan, varsinkin kun kattilat olivat kolisseet ja vesi oli pärskynyt huomattavasti kastellen tuulilasin ynnä kannen. Hermot meinasivat mennä siinä vaiheessa kun selvisi rantautumispaikan luonne: lehmien laidun. Liukumiinoja väistellen tutustuttiin rantaan ja paikalla oleviin. Siinä vaiheessa kun emä tuli vasikkansa kanssa veneen viereen ja nosti häntänsä tyhjentäen rakkonsa oli kotimatka lähellä. Vaimo maatalon tyttärenä ei pitänyt olleenkaan eksoottisena laitumelle ankkurointia. Perheneuvottelun ja kovien lahjusten voimalla matkaa päätettiin jatkaa kohti Maarianhaminaa. Heinätkin tuli tehtyä.
Matka Maarianhaminan sujui sopuisasti ja itäsatamasta löytyi laivastolle tilaa. Kaupungilla käytiin syömässä ja tekemässä ostoksia. Pojalle piti ostaa syntymäpäivälahja, syntymäpäivät kun olivat käsillä.
Äijä ja muija olivat luvanneet viedä lapsenlapset Ruotsiin. Sinne mentiin Eckeröllä kun Viikinkilaivat olivat jo tuttuja. Ruoka oli hyvää ja matka meni joutuisasti. Perillä piti käydä rannassa kääntymässä. Retkikunnalle tuli tässä kohtaa katkos ajatuksen ja tiedon kulussa. Grisslehamnissa piti olla hyvin aikaa. Olihan sitä. Äijä tiesi rannassa kalakaupan, josta sai savustettuja katkarapuja. Rannassa oli myös lähi-idästä olevan kauppiaan torikauppa. Päätin ostaa uudet shortsit, ja ostinkin. Ne tosin kestivät vain ensimmäiseen kyykistymiseen asti. Mutta oli halvat.
Kun piti nousta laivaan huomasimme että meillä on logistiikkaongelma: Laivaan johtava lasiputki oli ylhäällä ja potkurit pärskyttivät vettä iloisesti laivan perässä. Laiva lähti ja jätti. Syyllistä ei löytynyt. Retkikunnan nuorimmat ottivat asian raskaasti ja tuomitsivat kaikki aikuiset syyllisiksi lasten heitteillejättöön. Tähän tuomioon oli tyytyminen. No, onneksi meidät jättänyt laivavuoro ei ollut päivän viimeinen.
Maarianhaminasta ajettiin porukalla Seglingen, Keistiön ja Iniön kautta Naantaliin. Vaikka ajomatkat olivat pitkiä, matkustajat kestivät hyvin. Katselivat pääasiassa porukalla elokuvia.
Naantali oli kiva paikka. Vanhemmille oli kivoja rantakuppiloita. Väski sopi laivaston nuorimmille hyvin, tekemistä riitti koko päiväksi. Tarjan mökillä käytiin katsomassa kukkaistutuksia.
Kuten kaikki hyvä päättyy, päättyi myös norppaseurueen meriseikkailu. Ilmat suosivat. Luonto sekä saaristossa tavatut ihmiset tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Mitään havereita ei sattunut ja kalusto kesti. Navigoinnistakin äijä antoi hyväksytyn arvosanan.
Oli laivaston eroamisen ja jäähyväisten aika. Ehkä tapaamme uudelleen.
Hyvää tulevaa veneilykautta toivoo
Näsijärven norppa poikueineen