Kun käy saaristolaistalon vintillä, kokee siellä palasen historiaa ja kulttuuria. Jos talo on pitkään ollut saman suvun hallussa eikä sieltä ole koskaan muutettu, voi olla melko varma, että vintillä voi tehdä mielenkiintoisia löytöjä. Siellä säilytettiin kausiluonteista välineistöä ja paljon sellaista tavaraa mitä ei enää tarvittu, mutta joka oli vielä liian hyvässä kunnossa poltettavaksi tai pois heitettäväksi. Kun ennen muinoin ei ollut järjestettyä jätehuoltoa, jo sekin saattoi koitua ongelmaksi.
Vintillä säilytettiin paljon kehruuseen liittyvää tavaraa: eri tarkoituksiin käytettyjä rukkeja, vyyhdinpuita, kerinpuita, rullatelineitä, karstauspenkkiä, pellavahäkilää ja keritsimiä. Lisäksi sieltä voi löytyä kokoelma jo parhaat päivänsä nähneitä erilaisia koreja, kuten esimerkiksi pitkulaisia pyykkikoreja ja villakoreja. Erikokoisissa koreissa voi olla punotut kantokahvat ja niissä voi olla polttamalla tehtyjä kuvioita. Tai erinäköisiä marjakoreja ja rottingista punottuja kukkakoreja. Viimeksi mainittuja voitiin käyttää talvella koristeasetelmiin.
Vintillä pidettiin myös ylimääräisiä petivaatteita: eri kuvioin käsin tikattuja vanupeittoja, polstareita, patjoja ja pitkulaisia ja normaalikokoisia tyynyjä. Kuului asiaan, että talossa oli varalla ylimääräisiä petivaatteita satunnaista tarvetta varten. Mahdollisesti vintiltä löytyy vanha kehto ja siinä tapauksessa luultavasti muutama sukupolvi lapsia on nukkunut siinä. Rottingista punottu vauvankori puolestaan edustaa uudempaa aikaa.
Pitovaatteita, kenkiä, hattuja sekä kaula- ja käsipuuhkia löytyy myös, elleivät koit ole tärvelleet niitä. Koiruoho ja suopursu ovat kasveja, joita ripustettiin kimpuissa vintille tekemään kutsumattomien vieraitten olo mahdollisimman epämukavaksi. Villa-arkusta yritettiin koit pitää kaikin keinoin loitolla. Siinä säilytettiin käyttämättömiä villavaatteita, kuten kotikutoisia sukkia, lapasia ja kaulahuiveja.
Vanhat huonekalut eivät ole mikään epätavallinen näky ullakolla. Siellä voi olla vanha piironki monine laatikoineen, jota voitiin kutsua myös vetolipastoksi, vanhoja tuoleja, pesukaappi ja ehkä myös sänky. Tavanomainen sänkymalli, joka varmaan löytyi melkein joka kodista, oli pukkisänky. Se voitiin siirtää syrjään päiväksi ja se toimi nukkumapaikkana esimerkiksi tilapäisille vieraille.
Lisäksi vintiltä voi löytyä käsintehtyjä leikkikaluja: nukkeja, joilla on itse tehdyt vaatteet, "karvaturreja" (eräänlaisia käsin ommeltuja istuvia koiria) ja puuhevosia asiaankuuluvine rekineen, kärryineen ja maanviljelyskalustoineen. Seinällä roikkuu iskukoukkuja ja vuohenkello. Kattoon on ripustettu kuorituista koivunvarvuista sidottuja vispilöitä ja käytöstä poistetuista nahankappaleista tehtyjä kärpäslätkiä.
Vanhoja lasipurkkeja ja erimuotoisia pulloja säilytettiin ullakolla silloin kun niitä ei tarvittu käytössä. Samoin kuin leivinpöytää, leipälautoja ja leipälapiota, jotka otettiin esille kun leivottiin hapanleipää. Eräs käyttöesine, joka varmasti löytyi joka kodista oli sokerisakset, joilla leikattiin sokeritopasta palasia. Pesuvadit, kannut ja peltipurkit joita ei enää tarvittu, vietiin vintille.
Matkalaukut ja vaneriset matka-askit ovat olleet melko tavallisia vinttitavaroita, kuten myös jokunen vanha selkäreppu, käsilaukku ja käytöstä poistettu lippu.
Parhaimmillaan vintiltä voi löytää usean sukupolven käyttämiä koulukirjoja, joista näkee mitä ennen muinoin on opeteltu. Kirjeet ja kortit kertovat ihmissuhteista ja pitkistä välimatkoista. Taustana tälle on se, että viime vuosisadan alussa useimmista saaristolaiskodeista lähdettiin siirtolaiseksi Amerikkaan. Oli tavallista pitää kotosuomeen jääneisiin sukulaisiin yhteyttä kirjeitse. Erityisiä ovat myös 1800-luvun lopun ystävänkortit, joita annettiin rippilapsille.
Monissa kodeissa talon välikattoa ovat kuormittaneet myös kuvalehtien vuosikerrat ajalta ennen paperinkeräystä kun kulkuyhteydet muutenkin olivat vaivalloisia.
Kuriositeettina voin kertoa erään sukulaiseni talosta. Siihen oli rakennettu uusi ulkokatto ja tila ullakon sisäänkäynnin kohdalta oli pienentynyt. Seurauksena oli, että kirkkorekeä, jota säilytettiin vintillä, ei enää saakaan ulos. Se pysyy vintillä niin pitkään kun katto pitää. Mitä kaikkea opimmekaan vinttikäynnillä?
Dido Björkblad