Stormälö, Airisto 26.8.2006. Vuoden odotetuimman purjehduskilpailun aamu valkeni kauniin helteisenä ja kosteana yökasteen jälkeen. Jälleen kerran osa kilpailijoista oli saapunut veneelle jo perjantaina. Joku oli jopa tullut lämmittelemään motellin rantaan. Katseet merelle eivät luvanneet hyvää. Oli aivan pläkää, siis täysin tyyni meri. Ajoimme lähtöalueelle koneella niin kuin muutkin kanssakilpailijat. Vaihdettiin kuulumisia ja kyseltiin taktiikkaa. Mutta turhaan, eihän kukaan sitä kerro. Vihdoin kello tuli kymmenen ja pääsimme "lähtemään". Mihin siinä lähdetään kun ei tuule.
Näytti siltä, että s/y White Ghost olisi saanut parhaimman lähdön. Luna Atlantis kulki pitkin lähtölinjaa kuvaten kuin turistit maisemaa. Heidän reittinsä suuntautui Haveröön rannan tuntumaan. Aivan eri suuntaan kuin me muut. Ariel oli saanut kokeneempaa moottoriveneilijää seuraksi. Isä-Reinon kommentit viime kesältä purjehduksen suhteen ei ole painokelpoista huumoria. Oli Ilahduttavaa huomata, kuinka pojan purjehdusharrastus kiinnosti myös isää.
Rafaga haki tuulta motellin puoleiselta rannalta. Tässä veneessä oli kilpailun nuorin osanottaja, Luca 1,4 vuotta. On hyvä aloittaa jo nuorena, ei ole vanhoja rasitteita. Tykhe odotteli maalilinjalla tuulta. Ei auttanut hyvin onnistunut modifiointi eikä uudet tuulisuojat eli sprayhoodit. Valo sai osakseen saman tyynen ja odotteli tuulen viriämistä.
Mikael, hänelle uudella Peregrinallaan, mietti miehistön jäsenen koulutusta. Kapteeni kyseli ohipurjehtivalta (lipuvalta) kanssakilpailijalta, että jos laittaisi miehistön jäsenen mastoon oikaisemaan huonosti olleen lattarin purjeessa. Ei hennonut kuitenkaan, olisi Itä-Suomen tyttöä voinut hirvittää.
Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpöä riitti jokaiselle, + 21°C. Näissä tunnelmissa jatkoimme matkaa. Abiwin kipparilla oli tarkka suunnitelma ja sen mukaan etenimme. Käskytys oli kova ja siihen ei ollut mitään sanottavaa. Läskit laidalle ja taas odotimme tuulen vireen saavuttavan meidät.
Ensimmäisenä kääntömerkille saapui Abiwi. Seuraavaksi saapui näkyviin Rafaga. Pikkuhiljaa alkoi muutkin näkyä. Vauhti ei ollut hurmaava. Vaihdoimme kuulumisia ja vertailimme veneitä katsein. Monen veneen miehistö pulahti uimaan ja joku jopa meni puhuttelemaan kilpailulautakunnan päällikköä. Itä-Suomen tyttö oli oivaltanut tyynen kelin ajankäytön oivallisesti kutomalla sukkia tulevaa talvea ajatellen.
Säätieto oli luvannut koillistuulta ja se vähäinen vire tuli luoteesta. Mikään ei pidä paikkaansa, edes sääennuste. Kellon ollessa 12.50 kipparit soittaa keskenään ja päättää keskeyttää kisan tuulettomuuteen. Näin jäi voittoshampanja juomatta.
Mruo