Kauniin ja lämpimän kesän aikana olen usein miettinyt kuinka meidän ympäristön laita mahtaa olla ja mihin se kehittyy.
Kaikki alkoi siitä, kun tyhjensin kommodorin kanssa Innamon mukavuuslaitosta huhtikuussa. Pöntöt pursusi tavaraa ja uusi kausi oli edessä. Mikäs siinä, tavarahan oli meidän ihmisten aikaansaannosta. Rukkaset käteen ja toimeen. Sinne mäkeen ne kaadettiin ja toivotaan jätösten maatuvan.
Mutta, se mikä on minua askarruttanut, että mistä ruoasta tulee vihreitä, lilan ja pinkinvärisiä jätöksiä? Tämä lähinnä naisten puolella. Miesten puolella oli kertakäyttömuki yleisin, joka sekään ei ollut muuttanut muotoaan. Mistä ne sinne tulevat?
Kaikkihan me varmasti tiedämme mitä on muovi ja mistä se syntyy. Siihen ei liene tarvetta tarkemmin paneutua. Senkin me varmasti muistamme, että se muovi ei kaikin osin maadu. Se vain loistaa siellä sammalten ja varpujen joukossa. Jospa me ajattelisimme sitä asiaa ensi kesänä tarkemmin.
Toinen seikka rakkaassa Innamossa, mitä kerta toisen jälkeen hämmästelen. Mistä ne yksinäiset ja hyljätyt makkarapaketit ja olutpullot tulee grillikatokseen? Jokainenhan sen ymmärtää, että vie mennessään sen minkä toi tullessaan. Mutta siitä huolimatta siellä on niitä hylättyjä roskia. Kukaan ei varmaan oleta, että Innamon isäntäväki olisi meidän jätteiden kuljetusyksikkö. Vai miten on hyvät seuratoverit?
Nämä mietteet eivät varmasti ole ainoastaan minua askarruttavia vaan uskon meitä olevan useita.
En malta olla mainitsematta käyntiä Sandfallin telakka-alueella kesällä. Lähes kaikki veneet oli vesillä ja omilla laituripaikoillaan, mikä missäkin. Venepukit siellä kyyhötti vierivieressä toisiaan tukien. Alue oli koko lailla siisti, mutta taas kerran motkotin naisnäkökulmasta sitä näkyä. Kuinka siellä voi olla pensselit likoamassa ja trasselit maassa lojuen. Tyhjiä maalipurkkeja ja purnukoita kumollaan. Mitä ihmettä ne siellä tekivät, keskellä kesää? Oliko ne unohtuneet vai mitä oli tapahtunut. Ei kai sielläkään kukaan oleta isännän vievän niitä pois?
Kaikesta tästä huolimatta minulla on ollut antoisa ja lämmin kesä. Paljon purjehdittuja maileja nautinnon kera. Niin toivon teilläkin olleen!
Mruo