Yleisön pyynnöstä "seurapiiritoimittajan" uhriksi joutui tällä kertaa Innamon isäntä Pentti Saarinen alias "Pena". Se, miksi nuori savolaismies tänne etelään aikoinaan tuli, on tuttu tarina Penan lisäksi niin monelle, monelle muulle. Täällä oli työtä jota pohjoisempana ei ollut.
Suunnitelmissa oli, että tänne tullaan vaan käymään väliaikaisesti ja sitten takaisin kotikonnuille Suonenjoelle. Nyt tuota väliaikaa on kulunut pian 40 vuotta ja elämä on asettunut uomiinsa täällä saaristolaiskaupungissa. Juuret on siellä, sydän täällä ja lapset ja lapsenlapset ja meri ja vene. Murre on säilynyt Penalla kiitettävästi, vieläkin "tulloo suomee ja savvoo, hiljaa ja kovvoo".
Pena on siis kotoisin Suonenjoen Iisveden kylästä. Perheeseen kuului äiti, isä ja isoveli Erkki. Niin Penan perhe kuin melkein koko kylän väki sai toimeentulonsa sahalta. Pienessä kylässä oli kolme erilaista sahalaitosta. Sahoja ja toimeentuloakin tärkeämpi pienen pojan mielestä oli iso Iisvesijärvi ihan lähellä. Sen saariin perhe pienellä perämoottorillaan putputteli telttailemaan viikonloppuisin. Tuliaisina kalaa, sieniä ja marjoja.
Lieneekö niiltä ajoilta jäänyt veneilyharrastus muhimaan, tai siitä syystä, kun pääsisi ihan oikean hinaajan "miehistöön". Vanhemmat olivat kesäisin hinaajalla töissä ja Pena oli mukana. Mikä elämys pikku pojalle, samalla myös päivähoito-ongelma oli ratkaistu.
Vartuttuaan vähän Pena alkoi hiihdellä harrastusmielessä ja osallistua pieniin kilpailuihin. Tulokset olivat hyviä ja innostus lajiin kasvoi. Kasvoi siinä määrin, että nuori mies hiihti jo SM-tasolla. Paras sijoitus oli 4. sija nuorten sarjassa.
Pena sai hiihtogeenejä jo varmasti syntyessään, sillä hänen enonsa oli olympiavoittaja Kalle Jalkanen. Dramatiikkaa ei puuttunut Kalle-enon hiihdosta, sillä Kallelta putosi uudet kalliit tekohampaat lumihankeen kesken matkan. Eikähän niitä voinut sinne jättää, Kalle etsi hampaansa ja jatkoi entistä hurjemmin maaliin. Ja kultamitalihan siitä hiihdosta tuli.
Pena ei hiihtourallaan ihan olympiakultaan ehtinyt, alkoivat näet muut asiat kiinnostaa, kuten esimerkiksi mopo, punainen Pappa-Tunturi, tai oikeammin Solifer, ja tietenkin tytötkin tulivat kuvioihin. Oli hienoa poikaporukalla pörrätä mopolla kylän baarin kulmille tyttöjä tsekkaamaan. Päivät painettiin sahalla raskaassa työssä ja iltaisin ja viikonloppuisin mopoiltiin ja vähän friiusteltiinkin. Eli ihan normaalin nuoren miehen elämää.
Armeijan jälkeen seurasi muutto Paraisille ja perheen perustaminen. Perheeseen syntyi kaksi potraa poikaa, jotka myös harrastivat urheilua. Ei hiihtoa, kuten isä aikanaan vaan jääkiekko oli heille se ainoa ja oikea. Aktiivisimpina aikoina se oli kyllä koko perheen harrastus. Isä toimi kuljettajana, valmentajana, huoltajana ja äiti myi virvokkeita ja makkaraa kentän laidalla. Eipä tainnut mennä niinä vuosina päivääkään, etteikö jääkiekko ollut jollain lailla mukana perheen elämässä.
Varsinainen veneilykärpänen puraisi todella pahasti 70-luvun loppupuolella. Kiivaan etsinnän jälkeen löytyi Korppoosta vanha meriläinen, huonosti pidetty ja surkean näköinen, mutta siinä oli jotakin charmikasta ja nimikin oli hieno, "Buster". Siitä tulikin viides jäsen Saarisen perheeseen yli 20 vuodeksi. Ja "Buster" oli koostaan huolimatta, (vähän yli seitsemän metriä pitkä ja vajaa pari metriä leveä) varsinainen tilaihme. Nelihenkinen perhe yöpyi ja asui ihan mukavasti ja parhaimmillaan noin 15 ihmistä istui juomassa boolia - ei tosin ollut laidoissa paljoa varaa painua syvemmälle.
Aika aikaansa kutakin, "Buster" muutti Turkuun ja "Williina" sai Penasta uuden kipparin. Niinpä melkein vannoutunut puuvenemies taipui kuttaperkan edessä, onhan se huomattavasti kuivempi ja kaikin puolin helpompi ja mukavampi. On seisomakorkeus ja tilaa ruhtinaallisesti entiseen verrattuna.
Tässä lyhykäisyydessään Penan veneilyhistoria. Tässä yhteydessä hän haluaa mainita, kuinka korvaamaton apu oli Sandholmin Urho aloittelevalle kipparille aikanaan. Urho opetti veneilytaidot ja tiedot sekä köysihommat. Hyvin Urho opettikin, pahempia havereita ei ole sattunut.
Innamon isäntänä Pena toteaa, että kävijämäärä on taas kasvussa muutamaan edelliseen vuoteen verrattuna. Veneilijöiden käytös ja huomioonottaminen toisia veneilijöitä ja Innamon kyläläisiä kohtaan on ollut etupäässä asiallista. Niitä veneilijöitä hän vähän ihmettelee, jotka jaksavat kantaa täydet "virvoitusjuomapullot" ja tölkit saunalle, mutta eivät tyhjiä sieltä pois. Sama koskee grilliä ja tupaa. Elikkä: Veneilijät, paikat kuntoon käytön jälkeen. Lisäksi, kirjatkaa sähkön käyttönne ylös, sekä kirjoittakaa vieraskirjaan, että olette käyneet. Ei tarvitse välttämättä runoilla, pelkkä veneen nimi riittää.
Tällaisia toivomuksia oli Innamon isännällä. Niin, että tällainen mies on tämä Saarisen Pena. Ei ihan toteutunut pikkupojan unelma tulla hyväksi veturinkuljettajaksi, tuli puualan ammattilainen ja ihan hyvä ihminen.
Ps. Jos Pena olisi ollut paikalla kun lopettelen tätä juttua, se olisi sanonut: "Älä nyt ennee kehu, se voe noosta piähä".
als