Viikonlopuksi ennustettiin todella kaunista säätä, joten päätimme lähteä PVK:n syysretkelle. Päätimme kuitenkin mennä Korpo Verkaniin jo perjantaina 15.9. kun sää oli erittäin kaunis, aurinkoinen ja lähes tyyni.
Kotirannasta Paraisten Levosta lähdettiin n. klo 14:00. Matka alkoi kuten normaalisti, Reino ajoi ja minä laitoin tavarat paikoilleen ja luin päivän lehteä. Jossain vaiheessa tulin katsoneeksi, että tuollahan se Erikssonin mastokin jo näkyy ja hetkeä myöhemmin Silja Europa tuli vastaan. Menin Reinon viereen kun olimme ohittaneet Innamon. Jonkin ajan kuluttua katsoin kaikua, joka näytti että vettä on 43 metriä - ja siinä samassa jotain rusahti ja tärähti.
Pysäytimme veneen ja menimme peräkannelle katsomaan, että jos siellä näkyisi jotain mihin olisimme voineet törmätä. Mitään ei ollut, joten päätimme yrittää jatkaa matkaa. Mutta veneeseen sisälle tullessamme vettä oli jo perähytin lattialla, omalla tyhjennyspumpulla venettä ei saatu tyhjentymään.
Melkoinen paniikkihan siinä iski, mutta toinen meistä siinä totesi, että ajetaan vene tuon pikkusaaren rantaan, matkaa oli noin 100 - 200 m. Saari oli Lilla Björnholmen 60°12,7'P 21°35,5'I. Ranta näytti kivikkoiselta, joten Reino sanoi että mene keulaan ja katso millainen pohja on. Sehän oli todella kivikkoinen, mutta onnistuimme pujottelemaan kivien välistä aivan rannan tuntumaan. Lopulta pohja näkyi, laskin keulaportaat ja menin veteen ja Reino tuli perässä. Näin saimme veneen vedettyä nätisti kivien väliin.
Pienen shokin jälkeen soitimme Varjosen Ilkalle, että miten nyt kannattaa toimia. Ilkka kokeneena merenkävijänä antoi hyviä neuvoja ja henkistä tukea, hengenvaaraahan ei enää ollut. Saimme Ilkalta merivartioston numeron ja ei kun soittamaan. Merivartiosto tuli todella nopeasti, mutta niin suurella aluksella etteivät he päässeet kovin lähelle venettämme. Lopulta he rantautuivat saaren toiselle puolelle ja kantoivat tyhjennyspumpun ja muut varusteet sieltä meidän veneelle.
Merivartioston kaverit uittivat vuotomaton veneen alle ja yrittivät pumpata venettä tyhjäksi, mutta heidän pumpulla se ei oikein sujunut. Tunnin kuluttua he sanoivat, että heidän työ loppuu tähän, ihmishenkiä ei ole vaarassa ja omaisuudellakaan ei ole todellista hätää. He ilmoittivat keskukseen, että ohittavien laivojen tulee hiljentää vauhtia haveripaikkaa ohittaessa, koska muuten meidän vene olisi ollut telakoituna melko ylhäällä rantakivikossa.
Paikalle kutsuttiin Meripelastajat. He lähtivät liikkeelle kahdella aluksella, koska alun perin vaikutti siltä, että vuoto on niin suuri ettei venettä voi hinata, vaan se pitää sitoa kahden aluksen väliin siirtomatkan ajaksi. Meripelastajien tuleminen kesti kaksi tuntia. Voitte vain uskoa, että odottavan aika on pitkä, varsinkin kun oma vene on uppoamassa ja ilta alkaa hämärtyä. Tässä vaiheessa olisi perinteinen rantautumisryyppy maistunut, mutta sitäkään ei uskaltanut ottaa, jos joku viranomainen olisi kuitenkin vielä puhalluttanut.
Meripelastajia odotellessa alkoi puhelin soida kun PVK:n jäsenet olivat kuulleet miten meille oli käynyt. Tämä on sitä välittämistä, josta tuli oikein lämmin olo, "kaveria ei jätetä". Noin klo 19:30 Reino soitti Meripelastajille ja kysyi miten kauan vielä kestää ja he sanoivat olevansa melkein perillä. Hetken päästä alkoi saaren toiselta puolelta jyrinä kuulumaan ja Rajakari ja Arvinsilmä saapuivat luoksemme.
Rajakarista tuli kaksi kaveria meidän veneeseen. Toinen meni mereen ja yritti tutkia veneen pohjaa, mutta ei sieltä mitään löytynyt, koska se oli pohjassa kiinni ja ilta oli melko hämärä. Pitkän harkinnan jälkeen he päättivät laittaa vielä yhden vuotomaton pohjan alle ja sen jälkeen he vetivät meidät ulos ja sitoivat Rajakarin ja Arvinsilmän väliin. Reino soitti Juhalle ja pyysi järjestämään niin, että vene saataisiin heti nostettua ylös. Onneksi Parainen on pieni paikka ja tiedettiin kuka voisi perjantai-iltana kiinnostua aiheesta. Juha ilmoitti, että Holmenin telakalla Lillmälössä on nostajat valmiina kun vain ilmoitamme koska olemme perillä.
Hinaus alkoi n. klo. 21:00 ja aluksi olimme pelastajien välissä. Mutta puolen tunnin jälkeen päätettiin kokeilla, pysyisikö veneemme pinnalla, jos se on vain Rajakarin kyljessä kiinni. Tämä onnistui ja Arvinsilmä pääsi jatkamaan matkaansa ja saikin hetken päästä toisen hälytyksen.
Matka oli pitkä ja pimeä, pumppu pumppasi vettä tasasin välein koko hinausmatkan ajan. Kun sopiva hinausnopeus löytyi, ilmoitimme telakan pojille saapuvamme sinne klo 01:00. Telakalle tullessamme vene siirrettiin nostoliinojen väliin ja koko porukka olimme lamppujen kanssa tutkimassa, että mitä sieltä löytyy. Marino 9000 -veneessä on melko tasainen pohja ja perässä on kölievä, jonka läpi potkuriakseli kulkee. Pohja oli täysin ehjän näköinen, mutta potkurista puuttui yksi lapa. Toinen lapa oli vino ja kölievä oli halki alhaalta ylös asti, eli pohjassa oli noin 50 cm pitkä repeämä. Kyllä sellaisesta raosta vettä tuleekin melko paljon.
Veneen ollessa tukevasti rannalla kirjoitettiin hinauspaperit kuntoon, kiiteltiin Meripelastajien poikia: "Ihanaa että olette olemassa". Kyllä teki Meripelastajien ja Mälömarin telakan porukka hienoa ja arvokasta työtä, SUURI KIITOS HEILLE!
Meille tarjottiin telakan puolesta kyytiä kotiin, mutta me haluttiin jäädä veneeseen yöksi, "kippari ei alusta jätä". Saimme sähkön veneeseen ja kello 03:00 oli rantautumisryypyn aika, tämän saattoi ottaa jo tuplana.
Ei siinä montaa tuntia ehditty nukkua kun vävy haki meidät kotiin ja samana päivänä vielä tyhjensimme veneen varusteista.
Loppujen lopuksi meille itsellemme ei käynyt henkisen järkytyksen lisäksi juuri kuinkaan ja veneen korjauskin oli pienempi juttu kuin mitä aluksi olisi voinut kuvitella. Onnettomuuden syyksi varmistui potkurin osuminen uppotukkiin. Runsas veden tulo johtui siitä, että rikkoontunut potkuri täristi ja akseli oli vääntänyt kölin halki.
Korjausta selvitettäessä kävi ilmi, että vuotta uudemmassa Marino 9000:ssa kölievä ei ole avoin yläpäästä kuten meidän veneessä. Näin ollen nyt tämäkin korjattiin vastaavaksi. Eli jos vielä sattuisimme ajamaan uppotukkiin tai vaikka karille, vene ei olisi heti vaarassa upota, kuten nyt meinasi käydä. Jos tämä olisi tapahtunut esim. keskellä Airistoa tai missä vain riittävän kaukana rannasta, olisi vene hyvin todennäköisesti vajonnut pohjaan.
Jossain vaiheessa tulee mieleen raha-asiat. Meidän kohdalla sekin asia meni hyvin, vakuutusyhtiömme Pohjola hoiti oman osuutensa asiallisesti.
Loppu hyvin kaikki hyvin
Skepp och skoj
Anneli