Hiljakkoin tässä yhtenä yönä äijälle ei vaan tullu uni. Äijän vakituinen venekaveri, muija, kyllä heti kuulutti äijän kääntelehtimisen syyn. Se oli tietysti yöllä vallinnut täysikuu.
Unettomana yönä on aikaa miettiä kaikkia asioita, vaikka ei niihin yöllä tahdo selvyyttä tulla. Sitä vaan on vaikea ymmärtää että vaikka ehtisi ajatella vaikka mitä, niin yks ja sama juttu pyörii päässä koko ajan, miksi?
Kuinka ollakaan sen yön kestoaihe oli lokikirja. Mistähän hitosta tommonen juttu alkoi pyörimään päässä, tosta vaan. Se että lokikirjaa tulee pidettyä, mitä siihen pitäisi kirjoittaa ja samperi sentään: minkä ihmeen takia.
Äijällä on menossa kolmas lokikirja, semmone aika iso, ammattilaisille tehty. Se on saatu yhdeltä kivalta kaverilta joku vuosi sitten.
Äijä merkkaa kirjaan kaikkea mitä sattuu, mutta enimmäkseen kaikkia tosi tärkeitä asioita, kuten mitä paatille on talvella tehty, milloin laskettu veteen, kenen toimesta ja muuta semmoista. Joka ainut kerta kun lähdetään jollekin reissulle niin äijä kirjoittaa mihin aikaan, kenen kanssa, minkälaisessa kelissä on ja tietenkin lokin ja käyntiajan mittari lukemat.
Ensimmäiseksi viime keväänä äijä kirjoitti lokikirjaan seuraavasti:
17.05 2006 klo 10:30. Bärimanni pääsi heti, kun kysyin paatinlaskua. Paatti laskettiin Snäckvikin liuskasta, ilmauksen ja pienen ihmettelyn jälkeen kone rupesi käymään. Kansi on kamalassa kunnossa koivun kukinnon takia. Startin pendiksi on uusittu ja keulakaiteen etutolpat on taivutettu keulasteevin suuntaseksi. Takapäähän on tehty uudet uimarappuset että muijakin pääsisi paremmin veteen ja takasin paattiin. Takakannen Muir-ankkuripeli on poistettu ja kanteen jääneet monet reiät kuidutettu. Kompassin muovikuori on haljennut, tarttee varmaan ostaa uusi kompassi. Loki nollattu ja kertymä kesään lähtiessä on 7131 Mm.
Lokikirjan mukaan paatti lillui veteen laskun jälkeen kymmenen päivää ennen varsinaista koeajoa toimettomana, miksiköhän? Kesäkuun alussa tuli äijälle semmonen tälli että toiveet veneilykesästä olivat raueta, ainakin ne muuttuivat melkoisesti. Tunnot tapahtuneesta äijä kirjasi luonnollisesti lokikirjaan.
Jos ihminen näkee mittareista tarpeellisen ja jos sen muisti toimii edes jotenkin niin mitä virkaa lokikirjalla oikeastaan sitten on? Äijän jälkeen sen venereissut, säät ja sattumukset ei varmaan ketään kiinnosta. Onkohan koko homma ollut turhaa, toi lokikirjan pito, äijä mietti. Jotkut entisajan tutkimusmatkailijat ymmärtää paremmin, kun he kirjasivat ihmeellisiä ja outoja asioita toisella puolella maapalloa. Sen nyt ymmärtää, että kuinka monta äijää oli kuollut reissulla keripukkiin tai pudonnut raakapuulta mereen haitten ruuaksi.
Täytyyhän asiat muistiin merkata, jos varustamo sitten joskus sattuu kyselemään.
Kerran sitten syksymmällä äijä muisteli jollekin kaverille laiturilla minne eräs reissu tehtiin. No siinä se juttu lensi ja muija vieressä vähän hymyili. Jonkun ajan päästä jälkeenpäin äijä sitten kyselemään muijalta tätä viehkeän hymyn syytä. "Ei se juttu nii ollu" muija virkkoi. "No kui sit" puolestaan äijä. "Voi tota sun muistias, lue lokikirjasta, missä ja milloin me on käyty, siellä se sanotaan" jatkoi muija.
Taidan koittaa pitää edelleen ensi kesänä lokikirjaa, vaikka se silloin yhtenä "kuutamoyönä" aika turhanpäiväseltä vaikuttikin. Jos vaikka sattuisi putoomaan paatista.
Että simmottis.
Puupaattiäijä