Taas on päästy syksyyn ja mennyt kesä on muisto vain. Tulin luvanneeksi jälleen kerran tehdä havaintoja kesän aikana meitä veneilijöitä koskevien asioiden tiimoilta.
Viiden viikon kesälomamatkalla oli monen monituista tuntia aikaa ihmetellä joko ääneen tai sitten ihan vaan itsekseen mitä ihmeellisimpiä asioita. Niin kuin sitäkin, mihin ne ruotsalaiset, tanskalaiset ja saksalaiset veneet tyhjentävät septitankin? Missään en huomannut sitä pömpeliä mihin olisi voinut imeä septitankin sisustan.
Meillä Suomessahan septitankki saatiin, tai pitääkö sanoa, että piti laittaa kovalla kiireellä veneisiin. Jos septi puuttui, niin siitä tuli ensin huomautus katsastustodistukseen ja sittemmin myös katsastuksen hylkäys. Kuinka moni kippari repikään hiuksia päästään ja mietti miten sen saa teknisesti toteutettua. Melkeinpä kaikkiin veneisiin on kuitenkin ratkaisu löytynyt. Todella hyvä asia tuo vesistöistämme huolehtiminen ja jostakin se pitää aloittaa.
Muistan sellaisen luennon, jota piti arvostettu professori aiheena Itämeri ja ihminen. Hänen vankka näkemyksensä oli, että se on yksi hyttysen pissa Itämeressä, jos huviveneilijä tuotoksensa mereen päästää. Ehkä näin onkin, jos ajattelemme koko Itämerta noin kokonaisuutena. Toki esim. yhden yksittäisen sataman osalta asia on juuri päinvastoin. Meillä kaikilla on nyt septitankit veneessä ja sillä siisti. Se on toinen juttu kuinka se tyhjennetään ja minne. Toimiiko laitteet ja pääseekö veneellä viereen kelissä kuin kelissä. Suomessa sentään tyhjennyspaikkoja näkee mutta kuinka on muualla?
Ruotsin puolella näin senkin ihmeen, ettei yhdessä veneessä ollut tankkia ollenkaan, koskapa aamun tullen tuli kyllä selväksi mitä valkoista paperia oli kyseisen veneen kohdalla pohjassa. Eipä tehnyt mieli pulahtaa aamu-uinnille.
Kesälomalla tuli käytyä Ruotsin, Tanskan ja Saksan satamissa. Missään ei ollut nähtävillä imutyhjennystä. Osa oli pieniä kyläsatamia ja muutamat suuria kaupallisia täyden palvelun marinoita. Nähtävästi on tässäkin asiassa Suomi taas ollut EU:n mallioppilas ja toteuttanut kaikki määräykset. Hirvittää vaan ajatus, että kaikki ulkomaiset, siis etenkin määrällisesti suurin ryhmä ruotsalaiset veneet vieraillessaan satamissamme joutuvat päästämään jätöksensä jopa satama-altaisiin septitankkien puuttuessa.
Toinen naisen logiikalla miettimistä aiheuttanut asia on venerekisteri. Purjeveneiden tulevasta rekisteröintipakosta kerrottiin ensimmäisen kerran jo kauan sitten. En silloinkaan ymmärtänyt sen tarkoitusta. Viranomaiset puolustavat tarvetta rekisteriin mm. sillä että varastettu vene löytyy helpommin kun siinä on näkyvillä tunnistetiedot.
Jututin vakuutusyhtiön edustajaa oliko hänellä tiedossaan, että olisi ilmoitettu tai haettu korvausta varastetusta purjeveneestä. Ei ollut tiedossa. Varastamisriski ei tietysti koske hitaasti kiiruhtavia pieniä moottoriveneitä ja purjeveneitä niin paljon kuin sitä osaa moottoriveneistä, jotka kulkee nopeasti eteenpäin, ja ovat sen myötä hävittävissä helpommin vieraisiin koteihin. Tosin vilpillisessä mielessä olevat veneen "lainaajat" varmasti repäisevät numerotarrat pois alta aikayksikön.
Toinen perustelu rekisteröinnille on kuulemma turvallisuus. Hätätilanteessa purjeet tuskin enää ovat ylhäällä, jolloin hädässä olevan veneen tunnistaminen on mahdotonta. Nyt uudessa järjestelmässä veneen kylkeen laitetaan 75 mm korkeat ja määrätyn levyiset numerot. Viranomaisten toivomus vielä kuulemma olisi että veneen valmistajat huomioisivat uusia veneitä suunnitellessa että tunnuksille varattaisiin paikka, jotta esim. tunnistus helikopterista helpottuisi. Ei mene taas naisen logiikkaan. Miten pystyy erottamaan juuri mistään tuon kokoisia kirjaimia? Varsinkaan jos vene keikkuu mahdollisesti myrskyn kourissa merellä. Ei kai siinä numeron tietämisestä ole mitään hyötyä. Tai tietysti se, että numeron perusteella voi nähdä veneen pituuden ja muut tiedot. Onhan se tosi tärkeää saada varmuus onko pelastajien havainnoima vene 10.5 metriä vai 11 metriä.
Viranomaisilla ei ole ollut käyttöoikeutta Purjehtijaliiton tiedostoon, mistä selviää kenen veneestä on kyse. Nyt virallisella rekisteröinnillä tämäkin ongelma ratkeaa. Tosin nykytekniikka mahdollistaa sen että VHF-radion digitaalisen hätäkutsun perusteella voi viranomaiset heti selvittää minkälainen vene on kyseessä ja mistä koordinaateista hätäilmoitus tulee. Tuo ominaisuus on kieltämättä myös kirjoittajan mielestä jotenkin järkevän oloista. Niitäkin tapauksia on, jossa avun pyytäjä ei tiedä missä ovat hädän hetkellä. Plotteri sanoo yhteistyön irti ja siinä sitä ollaan. Jos vielä kone sammuu ja/tai löpö loppuu, niin mitä se auttaa jos on rekisteritunnus veneen kyljessä. Kysyn vaan ketä tämä helpottaa? Onko viranomaisilla käytössä rekisteri silloin kun joku on merihädässä syyspimeällä, sateella ja keskellä karikkoja?
No nämä olivat vaan naisten logiikan mietteitä rekisteröinnin ympäriltä ja voi siinä olla myös turhaa ennakkoluuloa, suuttumusta ja vähän kai ironiaakin. Merkitseehän se taas yhtä lisämenoa meidän köyhien veneilijöiden aina tyhjään kukkaroon. Tuloa pitäisi sitä vastoin kertyä valtion kassaan roimasti 30 000 veneen rekisteröinnistä. Ettei vaan rekisteripakon takana ollutkin vain raha eikä niinkään turvallisuus. Toivoa vain sopii, ettei tässä käy niin kuin Ruotsissa, missä rekisteröinnistä luovuttiin, koska hallinnon kulut olivat suuremmat kuin rekisteröinnistä tulleet tulot.
Joka tapauksessa laki on astunut voimaan 1.10.2007 ja siispä menemme maistraattiin antamaan tarvittavat tiedot vuoden sisällä. Myös ennestään rekisterissä olevien moottoriveneiden tiedot pitää päivittää, ja kun sen tekee vuoden sisällä, säästää 27 euroa.
Näillä mietteillä jäämme odottamaan tulevaa talvea ja uutta veneilykautta ja uusia ihmetyksen aiheita.
Mruo
Kirjoita vaikka yksi sana minulle osoitteeseen marjaanaruotsalainen@gmail.com.
Näin saan sinun sähköpostiosoitteesi. Tarkoitus on saada aikaan kattava osoitteisto siltä varalta, että joskus olisi asiaa liittyen mihin tahansa kerhon sisäiseen tiedottamiseen. Osoitteisto ei tule julkiseen levitykseen eikä sitä anneta ulkopuolisille.
Tämä toive tulee kerhon sihteeriltä sekä johtokunnan jäseniltä että muilta toimihenkilöiltä. Emme tule rasittamaan sinua mainoksilla emmekä vitseillä.
Ystävällisin terveisin
Mruo