Puupaattiäijä ja sen vakituinen venekaveri muija ilmoittivat taas kerran vanhimmille lapsenlapsilleen että jos haluavat, voivat tulla veneretkelle. Yhteisiä veneretkiä oli ennenkin harrastettu, joten tiedossa oli, mitä tuleman pitää.
Sattui sopivasti myös niin että Näsijärven norppapoikue toi paattinsa suolaveteen loman ajaksi, joten ainakin jonkin aikaa retkeiltäisiin yhtä matkaa. Sehän sopi pennuille, Lauralle ja Jannelle, sillä he voisivat viettää aikaa hyvien kavereidensa Tanjan ja Topin kanssa.
Perjantaina 29.6. Albatrossi Williina ui maantietä pitkin auton lavalla Paraisille ja laitettiin liekaan venekerhon laituriin. Williinan ja Roosan muonitusvarustelu suoritettiin lauantaiaamuna ja äijä totesi sen olevan melko runsaan, johon muija totesi: "lapset tarttee paljo ruokaa". Laura ja Janne toivat kassinsa ja pussinsa veneelle, mukana soittimet ja puhelimet ja ties mitä. Sitten vain odoteltiin että Tanja ja Topi tulisivat äitinsä kanssa Paraisille. No tulivathan he viimein. Timo kyllä tiesi vanhastaan että iltapäivään se menee. Pentujen jälleennäkemisessä oli aitoa iloa.
Kun kuulumiset oli vaihdettu, voi matka jonnekin alkaa. Heti alkuun Laura ja Janne ilmoittivat aloittavansa retken naapuripaatissa.
Ajettiin Turkuun Pitkäsalmea pitkin, siitä Pansion ohi Naantaliin. Ennen Naantalia tuli vastaan valtiolippuinen vene jonka puupaattiäijä heti tunnisti. Siinä se "meijän Tarja" istuskeli paatin kannella seurueineen. Veneiden kohdatessa vilkutimme muijan kanssa seurueelle saaden vastavilkutukset ja presidentin leveän hymyn. Pennut olivat kateina kerrottuamme tapauksesta kun eivät itse olleet noteeranneet vastaantulijoita, taisi olla silloin korttipelissä päähuomiot.
1.7. aamutoimien jälkeen suunnattiin Merimaskuun ja siltä Teersaloon. Joka päivä syödään kaksi lämmintä ateriaa, josta välipalojen jälkeen ensimmäinen nyt Teersalossa ja toinen illalla Saviletossa. Myöhään illalla ukkosilmassa ajettiin vielä Katanpäähän, johon mennessä Tanjan ja Lauran mannekiinipiirustuksetkin tulivat sopivasti valmiiksi. Tyttöihmiset meni saunaan, josta Laura hölkkää hetken kuluttua paatille ja huolestuneena ilmoittaa Tanjan massun olevan kovin kipeä. "Ukki, onk sul Samariinia tai jottai", kiitos, sitten vesilasin ja pillerin kanssa hölkkä takaisin saunalle. Tanjan masu parani ihmelääkkeellä hetkessä ja illalla käytiin vielä kivilouhoksella ihailemassa veteen laskevaa aurinkoa.
2.7. tehtiin opastettu kiertokäynti linnakkeella joka tuotti lukuisia kysymyksiä oppaalle. Päiväruokailun jälkeen kuulaassa ilmassa Isokarille, jossa osa porukasta teki kävelyretken majakan juurelle. Vielä saman päivän lopuksi ajettiin Uuteenkaupunkiin. Pakkahuoneen lähes täydestä laiturista löytyi paikat Williinalle ja Roosa-paatille. Saunominen ja neitien sopivan iltavaatetuksen valinta kesti niin pitkään että iltaruokailu oli mennä ohi. Tunnetun ravintolan tarjoilijat ottivat kuitenkin vastaan ystävällisesti koko seurueen erilaiset tilaustoivomukset. Syötiin ja keskusteltiin sivistyneesti.
Seuraavana päivänä Timo vuokrasi pariksi tunniksi moposkootterin ja ajeli lenkin kunkin halukkaan kanssa. Mummikin (siis muija) pääsi kyytiin ja hymy ei meinannut laantua ollenkaan lenkin jälkeen, taisi muistot palata pintaan neljänkymmenen vuoden takaa.
4.7. lähdettiin takaisin etelään päin. Ajettiin Velkuan Vaihelan vieraslaituriin. Pennut alkoivat juosta laiturin päästä hyppien mereen mitä ihmeellisimmissä ilmalennoissa. Meteli oli melkoinen, liekö siksi että tämänkertainen uintisessio suoritettiin vaatteet päällä. Iltapala päätettiin valmistaa muurikassa rannalla. Timo pudotti muurikan mereen, kun yritti kantaan kaikki vermeet samalla kyydillä. Ei hätää, otettiin toinen muurikka Roosasta.
Seuraavana aamuna Timo kiemurteli päälleen mustan märkäpuvun. Äijä tiedusteli "Mikäs hämäläinen ehkäisyväline tämä mahtoi olla", sanoi Timo sellaisen kuuluvan jokaiseen Näsijärven alukseen. Timo hyppäsi läpinäkymättömään veteen, korjasi naamaria, veti henkeä ja sitten pyllisti pinnalta syvyyteen. Tuleekohan se ollenkaan pintaan, ihmeteltiin. Tulihan se pintaan toiselle puolelle paattia mistä oli sukeltanut ja toi kovasti puuskuttaen hukkuneen muurikan tullessaan.
Seuraavana päivänä ajettiin Innamoon syömään ja saunomaan. Kaikki toiminta on pennuille ekstraa. Laura oli ainoa vapaaehtoinen, vesipeto kun on, Timon kastiksi Örn-jollaan. Tietysti jolla kaatui lähestymisjiipissään mutta se oli kiva juttu. Pennut lastasivat itsensä kumijollaan ja persveivari pörisi mukavasti rannasta ulospäin. Norppaemo Johanna katsoi aikansa laiturilta pentujen pörheltämistä, kunnes alkoi huitoa porukkaa maihin. Miksi aina kaikki kiva kielletään -ilmeet paljasti pentujen ajatukset. Kaiken hauskan jälkeen Laura ja Janne määrättiin Williinan kyytiin ja Paraisille. Ukki ja Mummi lähtivät ajamaan Taalintehtaalle kuulostamaan jatsin soittoa.
Siinä kahdestaan ajaessa, kaameassa hiljaisuudessa, mietittiin että kyllä teini-ikää lähestyvät lastenlapset ja niiden kaverit tuovat piristystä ja vaihtelua venekunnan elämään ja niillä on koko ajan hauskaa.
Puupaattiäijä
Loki-lehden toimituskunta antaa vinkin: Laivaston aluksia (joihin Kultaranta kuuluu) tervehditään lipulla eikä kädellä.