Venekerholaisten esittelysarjassa on tällä kertaa vuorossa Kai Sysmelin tai itse asiassa koko veneellinen Sysmelinejä.
Kaitsu on lapsena melkein asunut veneessä, ei sentään syntynyt mutta mahdollisesti tehty, kuka tietää. Sysmelinit ovat pitkän linjan kerholaisia, onhan isä Veikko ollut kerhomme kommodorina aikoinaan. Veneilijäsukua siis viimoisen päälle jopa niin että perheessä tykättiin, että autoa ei tarvita mutta vene pitää olla. Perheeseen tuli auto vasta kun Kaitsu sai kortin.
Isä Veikko oli tuolloin 50-60 luvulla ruotsinkävijöiden pioneereja. Jo 50-luvulla oltiin Ahvenanmerellä ekareissuja pienenpienellä 6 metrin veneellä. Kaitsu olikin vähän "varttuneempana" mukana Ruotsissa jo 7-8-vuotiaana. Silloin oli käytössä isompi 8,5 m fiskari, joka tuntui melkein laivalta verrattuna ekojen reissujen 6-metriseen veneeseen.
Jo lapsena Kaitsu tutustui myös tuulen viemään kalustoon, olihan hänellä oma Örn-jolla. Siis samanlainen, joita löytyy nyt Innamosta. Mies ihmettelee että mistähän johtuu, että tuo niin ennen mukava ja vakaa Örnäri on nyt kauhea kiikkerä ja epämukava?
Tiina-vaimolla ja Kaitsulla on ollut aktiiviharrastuksena myös koirailu vesipelastuksen merkeissä ja perhe Sysmelin kiersi koiranuittohommissa pitkin Suomea. Sisältyipä siihen myös alan valmennusta. Koira, Kaitsu ja kumivene kuulostaa kovin hauskalta yhdistelmältä vesillä. Molemmat koirat painoivat 50 kg ja olisivat tarvinneet vähintään troolarin. Troolarin sai hetken korvata pieni "putput" vene, joka oli armottoman pieni lapsi- ja koiraperheelle. Putputilla reissuun lähdettäessä lapset kyselivät jo perille pääsyä, vaikkei oltu vielä päästy suntista ulos. Ahdasta oli ja veneestä luovuttiin ihan ymmärrettävistä syistä, sillä tärkeintä oli kuitenkin perheen viihtyvyys.
Kaitsu on aina ollut innostunut myös purjehtimaan, jopa niin että teki itselleen pienen purjeveneen, joka löytyy Sandfallin vintiltä. Vene herättää katsojissa ansaitsemaansa huomiota. Puupenni niminen pursi on kerta kaikkiaan persoonallinen ja hyvän käsityötaidon näyte. Mieli teki kuitenkin isompaa venettä ja Kaitsu ehdottikin Tiina-rouvalle josko hommataan isompi purjevene, johon Tiina kommentoi ykskantaan: "Jos treenataan moottoriveneellä ensin". Ja niin hommattiin nykyinen vene vuonna 2003.
Uuden veneen kaupan hoiteli maailmankaikkeuden kauppamies Rasikannaksen Juha: "Heikkilän Timol on muute sellai kiva fiskari myynnis". Juha rupesi asiaa hoitamaan ja niin päätyi kerhon entisen sihteerin Sea-May vene Sysmelinien perheeseen ja jäi vieläpä omaan kerhoon. Loistavasti on vene ilman häiriöitä palvellut. Ilmankos, tulihan se Heikkilän Timolta. Hauskinta oli se että tuota venettä katsottiin ensimmäisenä ja sen jälkeen ison joukon muita vaihtoehtoja mutta lopulta päädyttiin siihen ensimmäiseen. Lieneekö rakkautta ensisilmäyksellä?
Sea-May-veneessä on monet reissut ollut mukana Sanna-tyttären poika Samuli, joka on jo neljännen polven kerholainen. Terhakka tyttärenpoika 5 v. jolla merimiestavat ovat verissä kaikin puolin. Lappossa tuli viime kesänä vene rantaan ja Samuli seisoi laiturilla vastaanottomassa ja kysymässä "Tarvitsetteko apua?". Samassa laiturissa Samuli saapasteli myöhemmin kissa talutusremmissä oman veneen ohitse. Siinä oli taas Sysmelineillä otsan raapimista että mistähän tuokin nyt mukaan tarttui.
On nuori mies nähty Innamon laiturilla myös katsastusuraansa aloittelemassa. Oli Abiwissa Hanskin ja Mikken luona katsastamassa ja Mikke joutui koville kun kaikki käytiin läpi hätäraketteja myöten. Myös konehuoneen paikkaa Samuli kyseli. Nuori mies istui mehulasi kädessä salongin sohvalla ja katseli Mikkeä, joka oli hiukan ihmeissään, että eikö riitä, että näyttää missä kone sijaitsee. Ei, ei. Portaat pois ja takalevyt irti ja kone näytille. Samuli kiipesi alas sohvalta, kurkkasi konetta ja totesi "kunnos on" ja jatkoi mehun juontia. Katsastus ei varmaankaan ollut ensimmäinen, sillä sen verran rutiinia löytyi. Mahtava tyyppi! Sysmelinejä!
Aikoinaan Kaitsu kierteli toistakymmentä vuotta saaristoa huoltaen merisääasemia Ilmatieteen laitoksella. Tuossa työssä pääsi katselemaan saaria ja paikkoja, joihin ei muuten pääsisi. Vähän erilaisten töiden puolesta joutuu Kaitsu edelleenkin reissaamaan paljon ympäri Suomea ja on todella rentouttavaa päästä merelle aina viikonloppuna. Ja melkein joka viikonloppu sinne on mentykin. Veneily miellyttää koko perhettä ja perjantaina alkaa jo viideltä kiire olla kohti ulappaa.
Monet ovat jo kyllästyneet saariin ja Saaristomereen, meillä on vielä tuore suhtautuminen ja 1000 saarta käymättä, toteaa perhe Sysmelin.
Yksi saari on tänä kesänä tullut entistäkin tutummaksi, sillä aloittihan perhe Sysmelin tänä kesänä Innamon toisena isäntäperheenä. Ensimmäisen isännyyskesän kokemukset ovat varsin positiiviset.
Innamon talkoot olivat kaikille positiivinen tapahtuma. Kun porukka vihdoin oli saatu kasaan (oma taiteenlajinsa on saada se kasaan), homma sujui, kaikki olivat tyytyväisiä. Ihmisillä oli todella hauskaa, alkoi tapahtua ja kaikki viihtyivät talkoissa. Voitiin toteuttaa lähes kaikki jäsenistöltä tulleet toiveet ja huolehdittiin että kiinteistö pysyy kunnossa sään rasituksilta.
Kaisun mukaan Innamossa on ollut tänä kesänä paljon porukkaa ja silti paikasta ei ole tullut mikään leirintäalue veneilijöille kaikkine lieveilmiöineen, vaan kerholaiset ovat pääsääntöisesti käyttäytyneet todella mallikkaasti ja ymmärtäneet viedä omat makkarapakettinsa, tölkkinsä jne. omiin veneisiinsä.
On ollut erinomaisen hienoa ettei tarvitse aina kieltää asioita, vaan kerholaiset ovat varsin hienosti huomioineet vastuun omasta saaresta ja oikean tavan käyttäytyä. ja hoksanneet mikä ylläpitää kerhon toimintaa.
Yksi harras toive kuitenkin Kaitsulla on: Olisi kiva nähdä enemmän uusia kasvoja ja veneitä Innamon laiturissa ja toivottaa kaikki uudet ja vanhat jäsenet tervetulleiksi. Olisi mukavaa tutustua uusiin ihmisiin, sillä tuohan se aina tervetullutta uutta kipinää kerhoon. Kerhon 150 veneestä aika pieni prosentti käyttää tätä upeaa saarta ja mahdollisuutta.
Olisi myös mukava saada Innamoon lapsille lisää puuhamahdollisuuksia, kuten kelvollinen uimaranta, jossa olisi turvallista melskata matalassa vedessä. Sellainen voisi syntyä vaikka laiturin kylän puoleiseen päähän? Olisikohan muillakin vastaavia ajatuksia? Kehittämisideoita saa esittää. Budjetti kaataa osan, tekijöiden puute toisen osan, mutta kyllä osa toteutuukin. Lapset kaipaavat energian purkupaikkoja kuten esim. Samulin suosikkipaikassa Gullkronassa, missä on hauska lasten lossi.
Veneilijän kestohaaveena on aina se seuraava vene ja Kaitsu tuumaakin:
Vähän ollut semmottos, että vaikka nykyinen vene on ihan kohtuullisen kokoinen, tuntuu vaan että pieneksi käy. Samuli ei ainakaan pienene ja tavarat vaatii hyvinkin tarkan järjestyksen, jotta kaikki mahtuu. Useimmiten ennen Satmarkin siltaa ekat kassit on purettu ja taas sitä ajattelee kaaoksen keskellä isompaa venettä. Hinnat on aikamoisia, niin pitää oikein miettiä. Vanhassa vara parempiko, koskapa nykyisessä veneessä on vain kerran ollut pikku vika. Vene toimii kuin kello, tikitys käy ja peli toimii. Kun vene toiminut hienosti, niin kynnys vaihtaa isompaan on korkeampi. Miten se maailma muuttuu kun itselläkin alkaa olla se olo, että onko meillä se pienin vene ja alkaa miettiä sitä vaihtoa. Ennen sama vene oli suuri mutta nyt se vaan "pienenee".
Samulin viikari tippui kerran kattilakaappiin kun oli kurottamassa sieltä pillimehuja. Mumma, mumma huuto kuului kumeana. Siinä oli ihmettelemistä oliko poika meressä vaikka molskahdusta ei kuulunut. Sisällä kaikki oli tyynyjä myöden omalla paikallaan. Poika huuteli ja huuteli ja löytyi lopulta luukusta, jonka kansi oli mennyt kiinni ja tyynykin vielä kaatunut päälle omalle paikalleen. Onneksi ei jano pojalla tullut.
Lapsuuden jännittävät venematkat Grönalundiin Tukholmaan ovat jääneet vieläkin mieleen. Mitään huimia juttuja ei Kaitsu muista veneilyuraltaan johtuen varmaan siitä ettei kohdalle ole sattunut niitä suuria "munauksia".
Hauskoja muistoja kuitenkin on kosolti, kuten silloin kun Kikka-koira oli Veikon kanssa Putput-veneessä ja mentiin Tammoon ja nostettiin 50 kg koira rantaan todella kiikkerästä veneestä. Oli siinä oma hommansa saada koira veneeseen ja maalle kuivana. Ja miten siinä sitten kävi. Koira juoksi rantaan ja otti kauhealla vauhdilla laituria pitkin vauhtia ja hyppäsi veteen. Ja sitten perkula oli koiran lisäksi koko porukka veneessä märkänä.
Talven aktiviteettina Kaitsu on menossa puuveneen rakennuskursseille, jottei talvikausi lamaannuta tai erkaannuta harrasteesta.
Kaitsuhan istuu myös kerhomme johtokunnassa, joten kaikki kehittämisideat kulkeutuu sitä kanavaa myöten mukavasti ja helposti eteenpäin.
Odotellaan taas uutta kesää ja Innamon laiturilla odottavia hyvän tuulen Sysmelinejä.
Perhe Ruotsalainen