Tässä vaiheessa vuotta kun joulu on jo aikaa sitten ohi eikä kunnon talvea oikein tullutkaan, keskellä härkäviikkoja ja laskiaista, kevään ensimerkkien jo ilmaantuessa näkösälle ajatukset kääntyvät pääsiäispyhiin, jotka tänä vuonna ovat poikkeuksellisen aikaisin.
Pääsiäinen oli hartaasti odotettu pyhä kouluaikoihin. Valitettavasti se osui sellaiseen vuodenaikaan kun kelirikko usein uhkasi saaristoa. Muistini mukaan sattui kuitenkin vain yhden kerran, ettemme huonon jäätilanteen vuoksi voineet matkata kotiin pääsiäiseksi. Useimmiten se onnistui tavalla tai toisella.
Pääsiäisen alla käytiin pikku kävelyllä metsässä hakemassa pajunkissoja ja koivunvarpuja, jotka kotona laitettiin maljakkoon ja koristeltiin keltaisilla pääsiäistipuilla. Perinteinen mämmi paistettiin isossa leivinuunissa tuohiropposissa, sittemmin tulenkestävissä vuoissa. Keitetyt kananmunat kuuluivat myös pääsiäisen ruokalistalle. Keitinveteen laitettiin värikkäitä kangastilkkuja, jotta muniin saatiin väriä. Muutoinkin tarjolla oli pyhäruokaa, esimerkiksi lihaa tai ehkä kalaa. Jälkiruokana oli usein mämmiä mutta saattoi myös olla marja- tai paahtokiisseliä.
Pitkänäperjantaina piti pysytellä kaikessa rauhassa kotona. Oli kyllä sallittua käydä ulkona mutta ei poiketa naapuristoon, ellei ollut erittäin tärkeää asiaa. Vanhan sanonnan mukaan joutui siinä tapauksessa alttiiksi riskille saada laskiämpärin sisältö niskaansa tai nenänsä noetuksi. Useimmiten sinä päivänä oli myös niin huonot ilmat, ettei muutenkaan ollut kovin houkuttelevaa oleskella ulkosalla.
Pääsiäislauantai oli tarun mukaan se päivä, jolloin noidat lensivät Kyöpelinvuorelle, mutta meidän kylässä ei ollut mitään semmoista perinnettä, että pääsiäisnoidat olisivat kierrelleet ympäriinsä. Vasta viime aikoina joku sellainen on voinut tulla vieraisille.
Pääsiäispäivän aamuna piti nousta aikaisin katsomaan kun nouseva aurinko tanssii. Erään kerran sovin naapurin kanssa tapaamisen jo kello kuudeksi aamulla. Tarkoituksena oli lähteä hiihtoretkelle. Mutta olikin suojasää ja sumua, joten jätimme sukset kotiin ja menimme jalkaisin sieltä, missä tiet vain olivat kulkukelpoisia. Aurinko loisti poissaolollaan.
Mikäli pääsiäinen sattui olemaan aikaisin, olivat jäät vielä paikoillaan ja silloin pystyi hiihtämään saaresta toiseen. Kerran olin pääsiäisloman aikaan naapurin kanssa jäällä verkkoja kokemassa. Kun verkot lasketaan jään alle, tarvitaan useampia avantoja kuin niitä koettaessa. Vanhat avannot olivat ohuen jään ja lumen peitossa ja minä onnistuin kastamaan toisen jalkani polvea myöten semmoisessa. Ainoa mahdollisuus oli kuivatella itsensä auringonpaisteessa lähimmän saaren rannassa ja hiihtää sitten takaisin kotiin.
Toisinaan maa oli niin paljaana, että pääsiäispyhinä pystyttiin tekemään pitkiä retkiä jalkapatikassa. Eritoten muistan kun kerran eräänä pääsiäispäivänä lähdimme joidenkin kyläläisten kanssa yhdessä Österskogenin korkealle kalliolle. Näköala sieltä oli ihastusta herättävä ja samalla pystyi tarkkailemaan ympäröivien vesien jäätilannetta.
Pääsiäisestä oli tavallisesti vain lyhyt aika vappuun. Maalla sitä ei vietetty mitenkään erityisesti, mutta simaa laitettiin silti yleisesti. Äitini teki simaa eräänä keväänä poikkeuksellisesti koivunmahlasta, ja siitä tulikin oikein hyvää.
Helluntaina oli yleensä erityisen kylmää, kun "helluntainpohjanen", kylmä pohjoistuuli puhalsi silloin melkein joka kerta.
Juhannus oli kesän tärkein juhla. Asuintalot ja ulkorakennukset siivottiin juhannukseksi perusteellisesti. Veräjän tai ulko-oven pieliin laitettiin yleensä koivuja. Kotona koristelimme talon sisältä koivun- tai pihlajanoksin. Juhannusaattona meillä oli tapana kivuta Åkernäsbergin kallioille laskemaan juhannuskokkoja. Kyläläisillä oli joskus omakin kokko jollakin kallionkielekkeellä, jos metsäpalovaroitusta ei ollut julistettu. Muistan vielä että me nuoremmat keräännyimme joskus villiniitylle tanssimaan piirileikkiä.
Eräänä juhannusaattoiltana olin äitini kanssa laskemassa verkkoja kun jouduimme äkkiarvaamatta kovan ukkoskuuron yllättämiksi. Rantauduimme lähimpään saareen, vedimme veneen rannalle, käänsimme ympäri ja laitoimme pönkän toisen laidan alle. Sillä tavoin saimme erinomaisen suojapaikan sateelta ja voimme sitten soutaa takaisin kotiin aivan kuivin vaattein. Erään toisen kerran, ollessamme jo myöhemmällä teini-iällä, ajoimme naapurin kanssa moottoriveneellä Innamon pohjoispuolisille saarille Kattiluotoon katsomaan heidän hevostaan juhannusaattona. Saarella on kaksi hiidenkirnua, jotka silloin sain nähdä ensi kertaa.
Yhtenä juhannuspäivänä me nuoret soudimme läheiseen pikkusaareen. Meillä oli runsas eväsreppu, uima-asut, pyyheliinat ja myös haitari matkassa. Ilma oli kaunein mahdollinen ja retkemme kesti koko päivän. Uimme ja otimme aurinkoa ja meillä oli hirmu hauskaa. Kun illalla soudimme takaisin kotiin, vene ui melkein laitojaan myöten vedessä, mutta ilta oli peilityyni ja niin kotimatka onnistui yhtä hienosti kuin koko päivä. Juhannuksen huvituksemme olivat yksinkertaisen vaatimattomia tuohon aikaan. Juhlallisuuksien huippuna olivat saaristolaistanssit. Aikuiset kyläläiset kävivät toisinaan pyhien aikaan vieraisilla toinen toistensa luona kahvittelemassa ja jutustelemassa.
Vuoden kaikkia juhlapyhiä vietettiin melko yksinkertaisin muodoin, mutta silti ne tarjosivat sekä nuorille että vanhoille tervetullutta vaihtelua arjen keskelle.
Dido Björkblad