Puupaattiäijä on tullut vanhaksi. Sen huomaa monesta asiasta. Yhä useammat jutut harmittaa äijää ja välil tuntuu että omat luutkin on väärässä järjestyksessä. Jotku vanhemmat herrat tulevat kuulemma vähän ärtyseksi, sen kyllä ymmärtää oikein hyvin.
Ennevanhaan mikään homma ei tuntunut äijästä ylivoimaiselta. Nyt pienikin homma vaatii kamalan psyykkauksen ja jos jonkun homman saa tehtyä, niin toipumiseen menee puoli päivää, usein se vaatii jopa päikkärit. Nykyään töitten aloittaminen on vaikeaa, mutta niiden siirtäminen jonkun verran helpottaa.
Silloin ennen puupaattiaikana äijä oli aina reippaana lähtemään merille, oli keli mimmoinen vaan, mutta nyt äijä ihmettelee pitkin aamua ja manaa pieniäkin pilviä ja tuulenvirettä. Toisaalta, yhä pienemmät hommat lopulta valmistuttuaan tuottavat äijälle hivelevää mielihyvää ja vaativat lähes hartaushetken.
Muija, äijän vakituinen venekaveri, on sopeutunut hyvin äijän saamattomuuteen. Muija ei aseta mahdottomia päivittäisiä tehtäviä äijälle. Joskus äijä yllättää muijan ja suoriutuu jopa puolesta tehtävämäärästä. Silloin yleensä päikkärit kylläkin vaarantuu. Ikävä kyllä.
Jotkut jutut äijää harmittaa oikein erikoisesti. No esimerkiksi kun ajaa Turkuun tai jonnekin niin aina joku roikkuu kiinni ihan auton peräpeilissä. Se ressaa tosi paljon. Yleensä taakse tulee pirummoinen jono heti ja sitymaasturi on perässä kiini. On se kumma, kun tietä olisi vaikka kuinka paljon.
Kerran yksi iso auto ajoi koko ajan Turkuun päin mennessä ihan perässä. Äijä yritti näyttää sille et älä nyt noin lähellä aja, ihan tässä pelkää. Kaarinan risteyksessä se ajo viereiselle kaistalle valoihin, pysähtyi siihen, hymyili pirullisesti ja näytti keskisormea.
No periaatteessa äijä ei aja ylinopeutta ikinä. Ja sekin on kokeiltu et jos ajaa niin silti joku roikkuu ihan takana tai ohittaa niin että paska lentää.
Kesäisin on kiva jos on ollut hieno viikonvaihde ja on tavannut venekavereita jossain luodoilla. Se tuottaa aina hyvän mielen kun paatin kone toimii kunnolla, niin ja oma vatsa. Sekin on hyvä juttu jos nukkuu koko yön, eikä ole suorittanut mitään yöpaseerauksia. Äijä ja muija nukkuva aina paatissa paremmin kun kotona, ainakin jos vähän liplattaa.
Äijällä oli mieluisa homma koko syksyn ajan viedä pojan tytärtä Turkuun uimaharjoituksiin. Laura, 12v, oli mieluisa kuljetettava. Aina ensimmäiseksi hän kohteliaasti kysyi: "Ukki voinko vaihtaa radiokanavaa".
- "Siis nytkin kesken Olavi Virran Mustaa ruusua vai"?
- "Niin, toi on vanhanaikaista, ukki sä olet vanhanaikainen.... Tää on hyvä, tää on Anna Abreu. Ukki, eks sää tunne".
Muija: Et sääkä näytä tänä oike pirtiält.
Äijä: Jumankauti, mää valvosi taas yäl monta tunti.
Muija: On se pirullist, eik olkkii?
Äijä: O. Mist sun sit tänä lykkää?
Muija: Jokapaikast.
Jos kerra on väsyny.
Äijä: Kuule muija, ota tost mandariini et vähä piristyisit.
Muija: Kui sää annoit mul tämmöse kova mandariini.
Äijä: Hiaro sitä, nii et se pehmenee.
Muija: Emmää jaksa.
Äijä: Voi jumankauti, eks sää jaksa hiaroo mandariini?
Muija: Älä nauruta munt, emmää jaksa naurata.
Mut jos tänä kevä saiskii paatin nii aikasi vette et näkis lintujen kevätmelskaukse merel. Vaa pohjamaali ja vahaus, no emmää tierä..., katotaa sit. Voi olla et sata tai tuule.
Puupaattiäijä