Loki - Paraisten Venekerhon jäsenlehti
 Kevätnumero 1/2009 


Innamon saari ja kylä - osa 15

Dido Björkblad

Muutaman vuoden ajan olen avustanut venekerhon lehteä kirjoittamalla lehteen pikku kolumneja. Ne ovat käsitelleet Innamon historiaa, kulttuuria, nimistöä, kulkuyhteyksiä, luontoa ja elinkeinoja, joita pääasiallisesti ovat olleet maanviljelys, karjanhoito ja kalastus. Veneet, kalanpyydykset ja maanviljelyskalusto ovat liittyneet läheisesti tärkeimpien elinkeinojen harjoittamiseen, samoin paljon sellaista mikä kuuluu kotitalouteen, kuten esimerkiksi kehruuvälineet ja kutomapuut.

Kulttuuripuolelta olen maininnut valikoimiltaan laajan kyläkirjaston, joka toimi saarella pitkään, ja ne kaksi yksityiskoulua, jotka toimivat Innamossa 1900-luvun alussa ja 1940-luvulla. Perinnetavoista olen tuonut esiin miten vuoden eri pyhäpäiviä ja juhlia on vietetty.

Paljon on kotikylässäni muuttunut elinaikanani. Elävästä saaristolaiskylästä kuusine toimivine kalastajatiloineen on pikku yhdyskuntamme kehittynyt kesäparatiisiksi, joka virkoaa eloon lyhyen pohjoisen kesämme ajaksi.

Kolme maatilan päärakennusta on myyty ja ne toimivat nyt loma-asuntoina, yksi jatkaa omistajasuvun tilapäisenä kesäasuntona, yksi seisoo tyhjillään ja yksi on sukupolvenvaihdoksen jälkeen pääosan vuotta asuttu aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Yksi kivinavetta on uudelleenrakennettu ympärivuotisesti asuttavaksi, yksi verkkovaja rannassa kesämökiksi ja yksi lato saunaksi. Rakennusten osalta on onnekasta, että ne ovat ainakin osan vuotta asuttuja ja niitä pidetään siten myös kunnossa.

Dido tarkastaa kolumninsa käännöstekstiä

Kahdesta erillisestä syytinkirakennuksesta toista käytetään vain satunnaisesti, toinen on kesäaikaan asuttu. Vain yhden syytinkirakennuksen kohtalona on ollut purkutuomio. Kyläalueelle on viime vuosina pystytetty yksi talviasuttava hirsirakennus. Eräs vanhempi ja toinen uudempi torppa ovat vaihtaneet omistajaa ja ne jatkavat kesäasumuksina. Eräs talo, joka nyttemmin on tyhjillään, muutettiin jo sotien jälkeen kesämökiksi. Sama koskee sitä perhemökkiä, joka rakennettiin 50-luvun alussa venekerhon nykyiselle tontille. Se edelsi nykyistä, uudenaikaista hirsimökkiä.

Kaikki ne rakennukset, jotka jo alun perin on suunniteltu kesämökeiksi, sijaitsevat saaren rannoilla. Kuusi niistä kuuluu innamolaisten jälkeläisille ja viisi muualta tulleille. Tässä en ole ottanut huomioon kesämökkejä, jotka on rakennettu kylään kuuluville saarille. Loppujen lopuksi lapsuuteni kylä ei ole ulkoiselta olemukseltaan muuttunut kovinkaan paljon.

Maata viljellään yhä. Kahden tilan pellot ovat yhtä pientä poikkeusta lukuun ottamatta päätyneet maakauppojen kautta naapuritilan omistukseen. Kolmen muun tilan pellot ovat vuokralla samalla naapurilla.

Nykyajan merkkinä saarelle on pystytetty GSM-maasto, joka toimii näkyvänä maamerkkinä veneilijöille. Kylään on perustettu kalastuskunta ja kylätoimikunta hoitamaan kylärantaa ja yleisiä teitä.

Paljon on muuttunut sitten lapsuuteni. Nuottaus ja kalastus pitkillä silakkaverkoilla ovat hävinneet tulonlähteenä, samoin troolaus. Nykyään kalastetaan vain omaan tarpeeseen verkoilla, heittelemällä, onkimalla tai pilkkimällä. Puuveneet ovat lähes kokonaan kadonneet käytöstä ja muovi- ja alumiiniveneet ovat vallanneet niiden paikan.

Yksityiskohta torpasta

Maanviljelyssä, jota ennen vanhaan hoidettiin hevosilla, tehdään enin osa raskaimmista töistä nyt paljon suorituskykyisempien koneitten avulla. Karjan pito on loppunut, lukuun ottamatta muutamaa kesälammasta, joiden tehtävänä on laiduntamalla pitää pihamaat ja lähiympäristö siistinä.

Kun laiduntavaa karjaa ei enää ole juuri ollenkaan ja tietyt viljelyskasvit puuttuvat, on saaren luonto jossain määrin muuttunut. Aluskasvillisuus rehottaa nyt enemmän, sienikanta on ehkä jonkun verran muuttunut ja jotkin kasvit ovat kadonneet, kuten ruiskukka ja villikumina. Ympäröivässä meressä oli ennen runsaasti rakkoleviä eikä yhtään sini- tai viherlevää. Rannat olivat aivan puhtaita.

Myönteisenä piirteenä kehityksessä voidaan mainita, että 1900-luvun aikana posti alkoi kulkea säännöllisesti ja saarelle saatiin puhelinyhteydet sekä sähköt. Kulkuyhteydet ovat parantuneet sitten höyrylaivojen aikakauden kun yhteysalus alkoi kulkea saarelle säännöllisesti. Sähkön myötä olot ovat muuttuneet asukkaille vaivattomammiksi. Mutta kaikesta tästä huolimatta ympärivuotinen asujaimisto on vähentynyt. Tämä koskee valitettavasti myös saariston muitakin saaria kuin Innamoa. Tulevaisuus saa näyttää millaisia muotoja kehitys vastaisuudessa saa.

Dido Björkblad


Artikeln på svenskaLoki-lehden sisällysEdellinen osaEnsimmäinen osaInnamon sijaintiKotisivulle ]
Huhtikuu 2009