Tänä vuonna osallistujia oli viisi. Täysiä pisteitä (32 p) ei saanut kukaan, mutta kaikki selvisivät kiitettävästi. Ilo on todeta, että venekerholaiset tietävät paljon kunhan vain uskaltavat osallistua kilpailuun.
Palkintojen jako on Sandfallissa lipunnoston yhteydessä maanantaina 4.5.2009 kello 18:00.
Hans Sihvonen 29 ½, Jukka Siikavire 28, Tiina ja Kai Sysmelin 23 ½, Seppo Ruotsalainen 23 ja Mikael Salonen 22 pistettä.
1. a) Mitä tarkoitetaan hypotermialla?
Hypotermialla tarkoitetaan alilämpöisyyttä jossa ihmisen ydinlämpö laskee alle 35 asteen.
Hypotermian ensioireita ovat:
Vilunpuistatukset, lihasvärinä ja palelu. Paleltumisen jatkuessa vilunväristykset lakkaavat, ihminen käy sekavaksi, uneliaaksi tai menettää paikantajun ja lopulta seuraa tajuttomuus.
Hypotermian luokitus:
Hypotermia eli vajaalämpöisyys luokitellaan lieväksi, kohtalaiseksi ja vaikeaksi. Luokitus perustuu elimistön ydinlämpötilaan, joka voidaan mitata esimerkiksi korvakäytävästä tai peräsuolesta 6-7 cm:n syvyydeltä.
Elimistön lämpötilan laskiessa alle 34 asteen alkaa esiintyä tajunnan tason häiriöitä, tajuttomuus seuraa elimistön lämpötilan laskiessa 30 asteeseen, sydän menee kammiovärinään ydinlämpötilan ollessa 25 astetta ja hengitys lakkaa ydinlämpötilan ollessa 23 asteessa.
Lievä hypotermia
Elimistön lämpötila on 35-32 astetta. Oireina ovat voimakas palelu, lihasvärinä ja sekavuus. Syke ja hengitys ovat kiihtyneitä, virtsaneritys lisääntyy. Iho on kuiva, kalpea ja kylmä. Lievässä hypotermiassa henkilö voi kompastella tai kaatuilla ja hänen muistinsa voi kangerrella.
Kohtalainen hypotermia
Elimistön lämpötila on 32-29 astetta. Paleleminen ja vilunväristykset alkavat yleensä vähetä, mutta voivat jatkua jopa silloinkin, kun ydinlämpötila on laskenut 24 asteeseen. Aivotoiminta hidastuu, aiheuttaen sekavuutta, puheen vaikeutta ja uneliaisuutta. Liikkeet ovat hapuilevia ja lihakset jäykistyvät. Silmän pupillit laajenevat. Syke ja hengitystiheys ovat pienentyneet.
Vaikea hypotermia
Elimistön ydinlämpö on alle 29 astetta. Vaikeassa hypotermiassa potilas on tajuton, lihasvärinää ei enää ole, ja lämpötilan laskuun liittyy etenevä hengityksen lamaantuminen. Sydämen syke on huomattavan hidas.
b) Mitä tärkeitä asioita tulee ottaa huomioon annettaessa ensiapua hypotermiapotilaalle?
Hypotermia suojaa elimistöä, ja oikealla hoidolla potilas voi toipua pitkänkin hypotermiatilanteen jälkeen täysin.
Lähde: http://www.terve.com/hyvinvointi/terveteema/hypotermia/.
2. a) Milloin alus on ohittava alus?
Alusta on pidettävä ohittavana aluksena kun se lähestyy toista alusta jostakin suunnasta enemmän kuin 22,5 astetta tämän poikkiviivan perän puolelta eli toisin sanoen on sellaisessa asemassa ohitettavaan alukseen nähden, että se yöllä voisi nähdä ainoastaan tämän perävalon, mutta ei sen kumpaakaan sivuvaloa.
Jos alus on epävarma siitä onko se toiseen alukseen nähden ohittava alus, sen on pidettävä itseään ohittavana aluksena ja toimittava sen mukaisesti.
b) Mitä velvollisuuksia on ohitettavalla ja mitä ohittavalla aluksella?
Ohitettavan aluksen on pidettävä suuntansa ja nopeutensa. Alus voi kuitenkin ryhtyä toimenpiteisiin yhteentörmäämisen välttämiseksi yksinomaan omalla ohjailutoimenpiteellä niin pian kun on ilmeistä, että väistämisvelvollinen alus ei ryhdy asianmukaisiin toimenpiteisiin.
Ohittava alus on velvollinen väistämään ohitettavaa alusta, ja mikäli mahdollista, hyvissä ajoin ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin selviytyäkseen toisesta aluksesta.
c) Mitkä asiat muuttuvat kun ohittava alus ei enää ole ohittava alus?
Ohittavan aluksen velvollisuudet lakkaavat ohitettavaan nähden kun se on selviytynyt ohitettavasta aluksesta. Alus voi palata omalle reitille ja jatkaa matkaa omaan tahtiin ja tähystellä uusia ohitettavia, vastaantulevia sekä risteäviä aluksia.
3. Tapaat yksin olevan purjehtijan joka on ajanut karille huonossa kelissä. Olet itse yksin veneessäsi. Päätätte hinata haveriveneen turvaan. Mitä toimenpiteitä tulee tehdä ennen hinauksen aloittamista?
Varmistetaan edellyttääkö karille ajaneen veneen kunto hinausta. Onko vuotoja ja pystytäänkö ne hallitsemaan myös hinauksen aikana. Pystytäänkö käyttämään sähkökäyttöisiä pumppuja jatkuvasti eli akut latautuvat tai pystytäänkö käsipumppuja käyttämään hinauksen aikana. Pystytäänkö hinattavaa alusta ohjaamaan. Kestääkö hinaava alus hinauksen, ottaen huomioon vetorasituksen ja koneen kuormituksen. Voiko hinauksen keskeyttää ongelmien ilmetessä ilman vielä suurempaa vaaraa. Onko aivan välttämätöntä ryhtyä kahdestaan suorittamaan hinausta. Kysymyksen asettelussa nämä on ilmeisesti jo pohdittu.
Hinaava alus on ”lainsuojaton”, se on ilman sopimusta vastuussa omista ja hinattavalle aiheutetuista vahingoista. Täten on syytä suojata itsensä laatimalla hinaussopimus, jossa hinattavan aluksen päällikkö ottaa vastatakseen hinauksesta syntyvät vahingot, hinaavaa alusta tai sen henkilökuntaa (tässä tapauksessa yhtä henkilöä) ei syytetä vahingoista, ja hinauksen voi hinaajan päällikkö keskeyttää milloin niin katsoo aiheelliseksi. Sopimus tulisi laatia kirjallisesti, koska tässä tapauksessa ei suulliselle sopimukselle ole todistajaa, ellei käytetä VHF- tai matkapuhelinta, jolla sopimus saatetaan kolmannen osapuolen tietoon.
Erittäin hyvä käytäntö on olla yhteydessä meripelastuskeskukseen ja sitä kautta saada meripelastusjohtajan valtuutus hinaustehtävään.
Hinauksessa käytetään hinattavan antamaa köyttä.
4. Nestekaasu veneessä:
a) Kuinka monta kaasupulloa saat säilyttää veneessä?
Enintään yhteensä 25 kg. Yksittäisen pullon suurin koko on 11 kg. Eli esimerkiksi kaksi kappaletta 11 kg pulloja tai viisi kappaletta 5 kg pulloja.
b) Missä tilanteessa saat säilyttää kaasupulloja veneen sisätiloissa?
Ei missään tilanteessa. Pullot säilytetään sisätiloista eristetyssä vesirajan yläpuolelle tuulettuvassa tilassa, josta kaasu pääsee valumaan pois.
c) Miten veneen sisätiloihin päässyt kaasu poistetaan?
Tuulettamalla tai esimerkiksi ämpärillä kantamalla. Nestekaasu on ilmaa raskaampaa.
5. Mikä on aluksesi turvallinen nopeus?
Jokaisen aluksen on aina kuljettava turvallisella nopeudella niin että se voi suorittaa asianmukaisen ja tehokkaan toimenpiteen yhteentörmäämisen välttämiseksi ja pysähtyä vallitseviin olosuhteisiin nähden sopivalla etäisyydellä.
Turvallista nopeutta arvioidessa on muun muassa seuraavat tekijät otettava huomioon. Kaikkien alusten:
Toimivalla tutkalla varustettujen alusten lisäksi:
6.
a) Miltä reunalta merikarttaa matka mitataan? Miksi? – Pystyreunalta, koska karttaprojektion vääristymä tekee ylä/alareunan lukemista ”vääriä”.
b) Minkä ikäisenä saat ohjata 30 jalan purjevenettä? – Ei ikärajaa, jos kyky ja taidot riittävät.
c) Minkä ikäisenä saat olla 30 jalan purjeveneen päällikkönä? – 15 vuotta.
7. a) Mitä ovat nämä merimerkit? Etualalla olevan merkin värit ovat ylhäältä alas: sininen, valkoinen, sininen. Taaempana olevan merkin värit ovat ylhäältä alas: valkoinen, sininen, valkoinen.
Merkit ovat epävirallisia kardinaalimerkkejä. Etualalla oleva on itäviitta ja taka-alalla oleva länsiviitta.
7. b) Mikä on vialla kuvan tilanteessa?
Alus on ohittamassa eteläviittaa väärältä puolelta.
8) Oheinen kuva on otettu väylää pitkin kulkevasta aluksesta. Piirrä kuvan maisemaa vastaava karttapiirros, missä väylä ja merenkulun turvalaitteet esitetään INT-karttasymbolein. Rannalla oleva turvalaite näyttää kolmea eriväristä valoa.
