Ihminen on käynyt kuussa ja suunnittelee matkaa Marsiin. On kehittänyt älypuhelimia niin uudella kuin vanhallakin mantereella. Rakentaa ydinvoimaloita ja paskavoimaloita. Kyllä ihminen on viisas. Olisipa mukava itsekin olla viisas ihminen eikä veneilijä, saatikka purjehtiva sellainen kuten minä. Onneksi kaltaisiani on enemmänkin seurakavereissani, joten voin aina ongelmissani hakea vertaistukea lähipiiristä.
Joittenkin mielestä moottoriveneilijä on viisaampi kuin purjeveneilijä, koska hän käyttää veneensä voimanlähteenä vain moottoria ja etenee määränpäähänsä suoraviivaisesti. Purjeveneilijä taas investoi sekä moottoriin että purjeisiin ja kaiken lisäksi mutkittelee koko ajan. Itse pidän purjeveneilijää viisaampana, koska hän älyää pitää mastoaan pystyssä eikä kuljeta sitä pitkittäin veneen päällä. Tällöin rantautuminenkin on paljon helpompaa. Molemmat ryhmät ovat toki älynneet sen tosiasian, että vaikka maapallon pinta-alasta on vettä 70 % niin loppu onkin sitä varten, että voi kiinnittää veneensä johonkin.
Kun ihmisen näköinen olento on tehnyt ensimmäisen hyvän päätöksensä ja ostanut itselleen aluksen, tulee hänestä veneilijä. On aika siirtyä askel eteenpäin ja siirtyä käytännön harjoituksiin tuon uuden ja ihmeellisen instrumentin käytössä.
Ensimmäisenä asiana tulee oppia samat asiat kuin autokoulussakin. Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne ja esimerkiksi Englannissa vasemmanpuoleinen liikenne... siis autoilussa. Siis tulee erottaa vasen ja oikea. Vasen vai oikea...
Siinäpä kysymys. Katsotaanko takaa vai edestä? Tyhmä... sanoo joku. Oikea on tietysti oikea ja vasen on tietysti sitten väärä. Kysyn ...miten niin? Vääräkin voi olla oikea. Oikea voi olla myös suora siis oikeasuora kuten nyrkkeilyssä. Mutta eipäs puhuta enempää nyrkkeilijöistä vaan puhutaan tuosta toisesta luomakunnan vähäosaisesta eli veneilijästä.
Vesille lähdettäessä tulee vastaan nopeasti mitä erilaisimpia keppejä kuin Kalle Palanderilla. On raitaa, keltaista ja mustaa, siellä ja täällä. Mitenköhän nuo pitää kierrellä. Ellei tiedä niin pääsääntöisesti mahdollisimman läheltä kuten Kallekin, kertoo kaverini joka ei yleensä erehdy.
Monille kaikkein helpointa on erottaa punaiset kepit ja vihreät kepit kun kaiken lisäksi niissä ei ole raitoja ollenkaan. Kannattaa siis opetella aluksi edes ne. Kaverini nimittää niitä lateraaleiksi. Sen verran olen politiikkaa seurannut että ymmärrän miksi punaisia keppejä sanotaan vasemmanpuoleisiksi merkeiksi. Mutta miksi vihreitä sanotaan oikeanpuoleisiksi merkeiksi? Ovatko vihreät siis enemmän oikeistoa kuin vasemmistoa? Helpointa olisi jos kaikki kuuluisivat äärikeskustaan. Koska lehtemme on riippumaton eikä nauti edelleenkään lehdistötukea niin jätän politiikkaosion tähän.
Kaverini sanoo että punaisia ja vihreitä keppejä kohdatessa on viisasta ajaa niiden välistä. Taaskaan kaverini ei pahasti erehdy mutta mitä ihmettä teen kun vastaan tulee ainoastaan vihreä keppi? Kaverini mukaan pitää silloin keppi ajaa vasemmalta puolen, vaikka keppi on oikeanpuoleinen. Tosi loogista. Paitsi jos ajat päinvastaisesta suunnasta niin jätät kepin vasemmalle puolen. Paitsi jos nimelliskulkusuunta muuttuu kesken kaiken, niin tehdään tasan päinvastoin. Anteeksi mikä? Nimelliskulkusuunta. Kommenttini on jaha, jaha, tuntuu tosi monimutkaiselta ja kunnioitukseni kaverini merenkulkutaitoihin ja aivotyöskentelyn nopeuteen kasvaa silmissä.
Keskustelumme kaverini kanssa merenkulun hienouksista jatkuu hänen häikäisevän hienosti lakatun veneensä ohjaamossa asiaan kuuluvan mielijuomansa Gin Tonicin kera. Katseeni kiinnittyy navigointipöydällä olevaan jäätelökepiltä näyttävään tikkuun jonka toinen pää oli punainen ja toinen vihreä.
Kaverini kertoo tuon vaatimattoman tikun auttavan häntä erottamaan ja muistamaan mikä on vasen ja oikea. Siis vasen punainen ja vihreä oikea. Tuulilasin alle sijoitettuna pitää muistitikun vihreä pää osoittaa vihreitä keppejä ja punainen pää punaisia keppejä. Muistitikku käännetään toisin päin kun nimelliskulkusuunta muuttuu ja taas toimii sama logiikka. Välillä siis vasen on oikea ja oikea on vasen. Juuri ihailemani merenkulun mestari putoaa silmissäni korokkeelta. Vasemman ja oikean erottaminen ei onnistu ilman muistitikkua.
Lopetamme merenkulun hienouksien opettelemisen ja keskitymme enemmän viihdepuoleen hoilottaen kaverini hyvin tuntemia teekkarilauluja. Ihmettelen mielessäni miten hänen teekkarikaverinsa pystyvät suunnittelemaan älypuhelimia kun kaverini ei osaa ilman lunttitikkua erottaa vasenta tai oikeaa?
Pitkän illan kuluessa keskustellaan veneilyssä kertyneistä tapahtumista ja kommelluksista.
Kerroin eräästä venejuhannuksesta, joka ei ainakaan perheeni mielestä mennyt ihan putkeen. Valmistauduin juhannukseen ajoissa ja kävin jo lähtöpäivää edeltävänä päivänä tankkaamassa polttoainetta Kalkholman asemalla. Polttoaineen täyttöaukko on veneeni oikealla puolen ja veden täyttöaukko veneeni vasemmalla puolen. Siis polttoainetta oikeasta täyttöaukosta. Polttoainelaiturin ruuhkan takia päätin tankata veden omasta Snäckvikenin laiturista. Veneeni paikka oli tuolloin laiturimme T-osan päässä.
Normaalisti pidin veneen keulan laituriin päin. Veden tankkaus tapahtuu kuten kerroin vasemmalta puolen. Nyt polttoaine tankkaukselta tullessani laitoinkin veneeni jostain syystä perä laituriin päin, jolloin tankkausaukot laituriin nähden vaihtoivat paikkaa. Siis oikeasta tuli vasen ja päinvastoin. Pyysin nuorinta tytärtäni tankkaamaan tankin täyteen vettä ja avasin väärän täyttöaukon valmiiksi ja siirryin laiturille seurustelemaan muiden juhannusvalmisteluissa olevien seurakaverien kanssa. Ihmettelin kyllä hieman että kylläpä vesitankki tulikin täyteen äkkiä mutta en pohtinut asiaa sen enempää, kun oli varmaan joku vitsinpoikanen kesken laiturin ukkojen kesken. Siihen ne vitsit sitten loppuivatkin...
Juhannusaatonaattona lähdemme perheen kanssa juhannusta viettämään ja ajamme innoissamme Tervsundia etelään kun yhtäkkiä kone sammuu varoittamatta ja totaalisesti. Tuulen ja virran mukana ajelehdimme Tervsundissa. Onnistun ajelehtimaan ja kiinnittymään erään entisen kommodorin laituriin siellä.
Ajattelin dieselmoottorin stopin johtuvan polttoaineongelmista ja aloin laskea mahdollista kondenssivettä vedenerottimesta. Muutaman tipan sijasta vettä tulikin litrakaupalla ja polttoainetankissa riitti lisää. Onneksi kommodoriystävälläni oli runsaasti tyhjiä kanistereita, joihin polttoainetankkini tyhjennettiin ja täytettiin sitä vastoin puhtaalla löpöllä. Kun veneen varaosavarastosta löytyi vielä uusi polttoainesuodatin, saatiin diesel käyntiin monen tunnin äherryksen jälkeen.
Koko veneemme haisi operaation jälkeen löpölle todella voimakkaasti ja taisi siinä haista allekirjoittanut sekä kommodorikin. Kommodorin vieraana oleva merenmies narautti suomalaisen valkoviinipullon auki ja sanoi että nyt lähdetään keppivenemies saunaan. Niinpä miehissä "juhannussaunaan" pesemään löpön tuoksut pois. Kauan niitä pestiinkin.
Aamuyöllä veneeseeni palatessani haiskahdin varmaan vähän muultakin kuin löpöltä. Ilmeisesti haju ei ollut sittenkään ihan hirveä koska vaimoni ei koko seuraavana päivänäkään juhannusaattona puhunut sanakaan, paitsi illalla: Hyvää Juhannusta.
Joka tarinalla on opetuksensa. Tätä tankkaustarinaa muistellessani taidan kuitenkin pitää punavihreää vasen-oikea muistitikkua fiksuna keksintönä ja kaveriani kuitenkin ihan kelpo veneilijänä vaikka insinööri onkin.
Kirjoitti Sebastian Svensk
Intimiteettisuojan takia tämän tarinan henkilöt ovat täysin kuvitteellisia ja tarina fiktiota.