Veneilijän - saatikka aloittelevan veneilijän - pitää osata ja ymmärtää mitä ihmeellisimpiä asioita ja termejä. Viime Lokissa opimme erehdy ja opi -esimerkkien kautta ymmärtämään, kuinka tärkeää on erottaa vasen ja oikea puoli toisistaan. Nyt lisäämme vaikeusastetta olennaisesti ja yritämme ymmärtää mitä tarkoittaa ylä- ja alapuoli.
Äkkiä voisi ajatella että nyt siirrytään jo 2D-tasosta 3D-avaruuteen eli kolmiulotteiseen navigointiin. Näin varmaan tapahtuisikin, jos käytössämme olisi sukellusvene tai amfibiovene, jolloin voitaisiin kohde väistää - ei oikealta tai vasemmalta - vaan myös sekä alapuolelta että yläpuolelta. Sukellusveneen oloisia veneitä tapaa lähinnä keväällä vesillelaskun aikaan vain muutaman turpoamispäivän ajan. Kulttuuripalkinto pitäisi myöntää näiden puuvenekaunottarien omistajille, jotka sitkeästi vaalivat puuvenekulttuuria silmiemme iloksi. Onneksi meillä on Sandfallin halli, joka antaa hyvät olosuhteet varsinkin näiden kaunottarien alapuolien säilyttämiseen.
Ylä- ja alapuoli liittyvät myös taloudellisiin asioihin, sillä myös veneen omistussuhteet voidaan määritellä kuten hyvällä kaverillani Kessulla. Kessu, kipparina, omistaa veneen yläpuoliset osat ja hyttiemäntänsä Hikka veneen alapuoliset osat. Määrätyissä tilanteissa Kessulle koituu aika ajoin asiasta merkittävää harmia, varsinkin kivillä käyntien jälkeen, kun Kessu ja Hikka vääntävät sinnikkäästi kättä miten päin veneensä Lana Arkibelago omistussuhteet menevätkään. Käsitykseni mukaan Kessu on tässäkin kädenväännössä häviöllä.
Istuttiin kerran taas Innamon laiturilla Kessun ja Hikkan sekä Hihvosen ja Petsyn kanssa ja otettiin siinä pikkuhiljaa... aurinkoa ja parannettiin maailmaa ja omaa oloamme. Ihailtiin siinä omia veneitämme tyytyväisinä. Minä ja Kessu kuttaperkka Iwaba ja Lana Arkibelago pursiamme ja Hihvone omaa puista chippendahl-moottorivenettään Sardin Aladaa, joka auringon paisteessa kiilsi kuin pässin munat.
Veneestään ja kaikesta muustakin näki, että Hihvone on meren mies vimosen päälle. Hoiti chippendarlingiaan Sardin Aladaa melkein paremmin kuin omaa darlingiaan Petsyä. Eläkkeellä olevana merivartijana Hihvone alkoi näyttääkin oikealta merikarhulta kauhtuneessa kipparilakissaan. Vaihdettiin mielipiteitä konealus vastaan tuulialus hyvässä mutta tiukassa hengessä. Jossain kohtaa alkoivat Hihvoseen vaikuttaa auringon ja Otton lisäksi myös minun ja Kessun seiloritarinani, että erehtyi sanomaan että voisihan sitä joskus tollasen tuulipaatin kyytiäkin kokeilla. Petsy nauraa kikatti vieressä Hihvosen lipsahdukselle hyväksyvästi.
Yleensä seilataan kahdestaan hyttiemäntäni Menkun kanssa, sillä vierastamme jo itsesuojelu- ja mukavuussyistä maakrapujen mukaanottoa. Säästyy monelta murheelta. Tämä Hihvone oli kuitenkin toista maata, merta ja kaikkea muuta kuin maakrapu. Ehdotimme Menkun kanssa, että hän voisi lähteä oman hyttiemäntänä Petsyn kanssa joskus mukaamme seilaamaan viikonlopuksi, kunhan toisivat omat juomansa. Vaikka ilta jo hämärtyi, tai ehkä juuri siitä syystä, idea tuntui tosi hyvältä ja niin sovittiin että seuraavana viikonloppuna veneensä Sardin Alada jää Snäckvikeniin ja mennään meidän Iwaballa seilaamaan.
Seuraavan viikon perjantaiehtoona lähdettiin liikkeelle sopimuksen mukaan. Tuulta oli sopivasti ja ilta kaunis, joten päätimme seilata pitkään iltahämärään asti. Olin päättänyt, että minä hoidan navigoinnin, jotta Hihvone saa olla ruorissa koko viikonlopun ajan ja aistia purjeveneen liikkeet ahterillaan.
Seilit ylös ja menoksi. Hihvone seisoi tyyriinä ja jäykkänä ruorin takana kun Borstön Gumma. Tuulen gora tarttui purjeisiin ja Iwaba kallistui 25 astetta, jolloin seisominen ruorin takana meni aika epäergonomiseksi. Sanoin Hihvoselle että siirtyisi ajamaan alapuolelta niin olisi helpompi asento ja näkyvyyskin olisi parempi. Hihvosen katse kysyi miten voisi ajaa alapuolelta kun ei ole toista ohjauspistettä alhaalla kuten moottoripursissa. Kerroin, että veneen kallistuessa veneen reunalta, siis alapuolelta ohjaaminen olisi helpompaa, ja että alapuolelta mielellään ajavia sanotaan Down Cornereiksi. Hihvone halusi kuitenkin olla Hihvone eikä mikään Down Corneri ja tyytyi vanhaan paikkaansa. Petsyä Hihvosen jääräpäisyys nauratti. En katsonut aiheelliseksi sekoittaa enempää ja kertoa että purkkaria voi ja kannattaa ohjata määrätyissä tilanteissa myös yläpuolelta. Olihan vielä pitkä viikonloppu ja aikaa purjehduksen salojen oppimiseen.
Lähestyimme Insinööri Petterssonia ja tuuli tuli menosuuntaamme nähden luoteesta, siis yläpuolelta, kuitenkin niin, että vain vaivoin pääsisimme luovimaan samalla halssilla Petterssonin pohjoispuolelta ohi.
Pyysin Hihvosta ajamaan nyt kuitenkin alapuolelta, että näkisi paremmin pääsisikö yläpuolelta ohi, ja ellet pääse yläpuolelta, niin aja suosiolla alapuolelta. (Yksinkertaisempi ja ymmärrettävämpi käsky olisi ollut: "aja styyrbuurista, jotta näet paremmin saatko tarpeeksi puukotettua höjdiä päästäksesi Petterssonin yli nortin reittiä, ja ellei onnistu niin fallaa reilusti Petterssonin sydin reitille").
Tämä komento oli selvästi moniselkoinen, koskapa Hihvone pyysi minua ruoriin syyllä, että pitäisi käydä pissillä. Tulin itse ruoriin ja sanoin että mene sitten pissimään mutta alapuolelle, koskapa varsinkaan tuolla iällä ja tuulen voimakkuudella ei kannata yrittääkään yläpuolelle. Huoleni yläpuolelle pissimisestä oli turha, koska Hihvosen mukaan ensimmäisiä ja tärkeimpiä asioita, joita merivartiokoulussa opetettiin, oli, ettei tuulen yläpuolelle pissitä. Yläpuolelle pissiviä kuulemma kutsutaan Kaphornareiksi. Jälleen Hihvone halusi olla Hihvone eikä Kaphornari ja päättikin veneen voimakkaan kallistumisen vuoksi myös alapuolelta pissimisen sijasta mennä lisäämään vaatetta. Lämpimästi pukeutuneena Hihvone nousi takaisin sittlooraan kädessään höyryävä Morgani, jollaisen Menkku ja Petsy olivat tehneet myös itselleen.
Höyryävän mukin rohkaisemana Hihvone palasi ruoriin ja purjehdus jatkui leppeissä merkeissä. Petsy katsoi ihailevasti Hihvoseen.
Pikkuhiljaa mutta kuitenkin saavutimme edessämme samaan suuntaan purjehtivaa Rock kaksikymppistä. Minulla heräsi kilpailuvietti, joka sinänsä on hyvin harvinaista. Pitihän myös Hihvoselle todistaa, että saariston seisojaksi moitittu 36-jalkainen purtemme ei ole kuitenkaan saariston kaikkein hitain. Piti myös todistaa Hihvoselle, että olin purjehtijana lähellä kansainvälistä kärkeä, koskapa olin sijoittunut kärkikymmenikköön kerhomme LYS- ja Örn-jollakilpailuissa. Sattumalta olen myös kerran ollut Tukholman venenäyttelyssä wc:ssä samaan aikaan pisuaarin pärskeillä Pelle Pettersonin vieressä. Ja useasti samassa sateessa monen kovan seilorin kanssa.
Nyt keskitettiin miehistön koko tarmo ja paino edessä etenevään Rock kaksikymppisen vaativaan ohitukseen. Molemmat hyttiemännät komennettiin istumalaatikon yläpuolelle vastapainoksi istumaan hiiren hiljaa muina miehinä.
Muina miehinä Menkka ja Petsy istuivatkin hyvänä vastapainona, mutta vaatimus naistemme hiljaisuudesta oli alunperinkin epärealistinen.
Petsyä moinen touhu taas nauratti. Hihvosen pyysin olla ajamatta Rockin paskoihin. Pyyntöni aiheutti hämmentyneen ilmeen Hihvosen kasvoille, ja katsoin aiheelliseksi tarkentaa komentoani: "Aja yläpuolelta ohi, ettemme juutu Rockin alapuolen paskatuuliin". Hihvone tyytyi sanomaan että ohittaa Rockin oikealta. Siis juuri sieltä mistä olin itsekin ajatellut ohituksen tapahtuvan. Hihvosessa oli selkeästi ainesta myös seiloriksi.
Molemmat veneet olivat ajaneet niin korkeata kurssia kuin mahdollista myös välttääkseen ajautumasta uhkaavasti lähestyvää rantaa. Seilasimme rinta rinnan kohti aina vaan vieressämme lähenevää ja madaltuvaa rantaa. Rockista luotiin veneeseemme anovia katseita, sillä vesi oli loppumassa heidän kölinsä alla ja me vaan seilaamme Rockin vieressä estäen - toki tahattomasti - sen käännöksen syvempään veteen.
Tarttis varmaan tehdä jotain, virkkoi Hihvone. Valistin purjehdussääntöjen sanovan, että tuulen yläpuoleisen pitää antaa vaarallisessa tilanteessa olevalle tilaa. Eikös se ole itsestään selvyys sanomattakin totesi Hihvone ja tempaisikin ruorin styyrbuuriin ja Iwaba kääntyi tyylikkäästi ja Rock heti perään syvempään veteen. Kaikki hyvin. Rock jäi kuin jäikin käännöksen jälkeen taakse. Minun ja Hihvosen itsetunnot olivat huipussaan. Myös Petsyä onnistunut ohitus nauratti ja hän katsoi jälleen kerran ihailevasti Hihvosta, joka selvästi oli omaksunut seilauksen salat, sekä ylä- ja alapuolen erot seilauksessa.
Jatkossa ajattelin, että on kuitenkin selvempää unohtaa ylä- ja alapuolen komennot ja antaa Hihvoselle vain käskyjä, joissa vaan piti ohjata päin selkeää kohdetta. Edessä häämötti Kaasluodon loisto, jota päin "näin suoraan" komennolla pyysin Hihvosta ohjaamaan.
Komento oli selvä ja mitään muuta liikennettä ei ollut, joten päätin nyt olevan hyvää aikaa mennä kunnon istunnolle toilettiin. Aikaa siinä menikin kovan vatsan takia yllättävän kauan, kunnes satuin katsahtamaan toiletin ikkunasta ulos, ja pelästyksestä löysäksi muuttunut jätös räjähti porsliiniin. Mitä helv... tapahtuu? - huusin housut kintuissa. Olimme seilata suoraan päin Kaasluodon loistoa.
Kyseltyäni Hihvoselta ajatuksensa kulkua selviää minulle merenkulun ammattilaisen koulutus. Hihvosen mukaan ruorimies ajaa annettua kurssia niin pitkään kunnes tullee uusi ohje. Uutta ohjetta ei minulta tullut kovan vatsan takia ajoissa, ja niin mentiin aina vaan suoraan. Petsyä Hihvosen sotilaallinen periaatteellisuus nauratti. Ikuiseksi arvoitukseksi on jäänyt olisiko Hihvone oikeesti vetänyt päin loistoa käskyni mukaan. Heräsi kysymys: kuka kouluttaa ja ketä? Syy olisi ollut minun eikä wc:hen ollut enää sillä reissulla menemistä.
Loppumatkan ruorikomentoni olivat entistäkin täsmällisempiä, sotilaallisia ja ilmeisen ymmärrettäviä, koska yhteistyö sujui mallikkaasti.
Yöpymiskohteeseemme Sikasaareen pääsee kahta puolta saarta ja pyysin ajamaan alapuolelta. Hihvonen ajaa kuitenkin itsepäisesti yläpuolelta. Raavin taas päätäni kunnes tajuan jälleen oman virheeni, sillä minä ja moni muukin tapaa sanoa myös eteläpuolta alapuoleksi ja yläpuolta pohjoispuoleksi. Tuulenpuolet ja ilmansuunnat menevät helposti sekaisin.
Rantauduimme kuitenkin tyylikkäästi iltayöstä Sikasaaren laituriin. Ilta on lämmin ja odottelemme Mummin kuohujuoma kädessä Menkan ja Petsyn valmistamaa antipasta siikabrulee iltapalaa, jota nautimme Chaute de papa v. 1988 valkoviinin kera. Seuraamme liittyy laiturilta vanha ystäväni Alkki. Alamme pienentää Hihvosen tuomaa laadukasta juomavarastoa. Keskustelu päivän seilauskokemuksista ja varsinkin Rock kaksikymppisen onnistunut ohitus puhuttaa iltayön pimeinä hetkinä. Kyllä me olemme hyviä. Parannamme jälleen kerran muutenkin maailmaa, kunnes yön pimeydessä redillä olevasta veneestä kuuluu lyhyesti, painokkaasti ja hiljaisesti mutta riittävän kovaa: JUOPOT HILJAA.
Joka tarinassa on yksi opetus mutta tässä on monta.
Opetus yksi: Ei pidä merellä kesäiltana parantaa maailmaa tuulen YLÄPUOLELLA koska joku voi kuulla ALAPUOLELLA.
Opetus kaksi: Hihvone on sittenkin mukava ja vimosen päälle merikarhu, vaikka onkin konealusmiehiä ja mikä pahinta upseerismies.
Opetus kolme: Hyttiemäntänsä Petsy on vieläkin mukavampi kuin Hihvone itse.
Opetus neljä: Kipparin kannattaisi opetella ymmärrettävät komennot, jota ymmärtää myös gastit.
Opetus viisi: Siikabrulen kanssa sopisi juomaksi ehkä paremmin argentiinalainen Tilia Pinot Grigio.
Kirjoitti Sebastian Svensk.
Intimiteettisuojan takia tarinan henkilöt ovat kuvitteellisia ja tarina fiktiota.