Maailman pinta-alasta on neljä viidesosaa vettä ja loput onkin maata vain sitä varten, että saa veneen kiinnitettyä johonkin.
Veneilijän huippuhetket muodostuvat aina kahdesta tapahtumasta. Ensimmäinen on vesille lähtö ja toinen on rantautuminen. Jos näin on, niin maagravulle herää kysymys miksi yleensä lähteä rannasta, kun jo on valmiiksi rannassa. Veneilijöille maa ja ranta sekä toisaalta vesi ja ulapat muodostavat viha/rakkaussuhteen. Halutaan pois rannasta, koska ei haluta olla viikonloppua maissa ja rakastetaan merta. Kuitenkin merelle päästyään veneilijän päämääränä on aina kuitenkin ranta. Tosi outoa.
 |
| Myös talutushihnaa on jo kokeiltu Cucannin ulkoiluttamisessa |
Herää kysymys haluammeko itse käydä merellä vai haluammeko vain ulkoiluttaa venettä, jotta se ei kalliina investointina kelluisi rannassa käyttämättömänä. Kaverini Rörmanssonin Keijo onkin pitkään haaveillut mahdollisuudesta lähettää Cucanni-veneensä vesille perjantai-iltana ja käydä vastaanottamassa Cucanni sunnuntai-iltana takaisin Säckvikenin kotilaituriin. Keijon arvion mukaan säästyisi monelta vaivalta sekä Keijo että muut. Alustavissa teknisissä kokeiluissa ollaan Keijon mukaan aika pitkällä, koska Cucanni on jo saatu kulkemaan itsekseen pitkiäkin matkoja. Kenttäkokeissa Cucanni on jopa rantautunutkin yksin, mutta vielä se pitäisi opettaa kuitenkin löytämään oikea ranta. Kehitystyö jatkuu.
Maan liiallinen läheisyys voi olla myös erinomainen mutta huomattavan kallis asia, kuten kävi Iwaba-veneen miehistölle viime kesänä. Kippari, vaimonsa Menkka sekä tyttärensä Hänk koiransa kanssa olivat lähdössä kerhon kevättalkoisiin.
Purjeet ylös saatuaan kippari rupesi tavanomaisen tapaansa hamuamaan pilssissä olevaa Nalle-olutlaatikkoaan. Järkytyksen järkytys. Laatikon pohjalla oli tasan kolme Nallea ja Iwabassa kolme luppasuuta, viikonloppu ja puutalkoot tiedossa. Tiedossa oli myös kerhon nolla-linja promillejuomien talkootarjoilujen suhteen. Niinpä kipparin varsin näennäisestä vastustuksesta huolimatta kääntyi veneen kokka Menkan ja Hänkin vaatimuksesta Airiston venehuoltamolle täydentämään varastoa.
Kippari kiiruhti reippaana huoltamon tiskille ja huikkasi bensapojalle: "kaksikymmentä neljä Nalle-olutta". Poika latoi kaksikymmentä neljä olutta tiskiin ja huikkasi takaisin "se oon sitten neljäkymmentäviisi... euroa, tuleeko käteisellä vai maksatko kortilla", johon kippari huikkasi "laita sittenkin vaan kahdeksantoista ja tulee kortilla". Illalla nähtiin kerhon laiturilla kipparin istuvan Nalle-oluet molemmissa käsissä. Toisessa kädessä alle kahdenkympin tarjous-Nalle ja toisessä neljänkymmeneviiden Nalle-olut. Vertailun tulos oli selvä. Airistolta ostetun täytyi maistua Hennessyn X.O:lta, sillä sen verran pieniä huikkia kippari siitä harvakseltaan raaski ottaa.
 |
| Bogskär |
 |
| Bogskär? |
Avomerellä purjehtivalle "maata näkyvissä" on tuttu ja odotettu lause. Pitkällä avomeritaipaleella ei mitään odoteta niin hartaasti ja aina liian aikaisin kuin maata. Näin sattui purjehduskilpailussa kerran eräälle gastina olleelle Svenskille.
Kilpailussa Utön jälkeen piti kiertää kaukana avomerellä Utöstä lounaaseen oleva yksinäinen rannattomalla aavalla oleva Bogskärin majakka. Bogskär on pari kallioluotoa, joista toisen päällä kököttää majakka. Tiukassa luovissa Bogskär olikin saavutettavissa yhdellä halssilla ja tulisi aikoinaan vastaan suoraan edessä. Muutamien tuntien jälkeen miehistö jo kiikaroi vähän väliä, josko Bogskär jo näkyisi horisontissa. Vihdoinkin vahtivuorossa olevat näkivät kaksi pienen pientä pistettä horisontissa. Bogskär näkyy. Nyt ei enää tarvinnut vaivalloisesti seurata kompassilukemia, vaan tähdätä vain kohti kahta pistettä.
"Täältä tullaan, here we come Bogskär", huusi miehistö riemastuneina samalla tiimihenkeä kohottaen, sillä olihan vene tukevassa johdossa, reipas tuuli ja muut veneet kaukana suoraan takana. Pikkuhiljaa takana tulevat veneet kuitenkin alkoivat erkaantua eri kurssille kuin me. Asia herätti vahdissa olevissa suurta ihmetystä kunnes veneen kippari heräsi silmät ristissä vapaavuoroltaan. Kippari loi pari katsetta ympäristöönsä, muihin veneisiin ja tuulensuuntamittariin ja huusi miksi helvetissä on lähdetty seuraamaan edessä horisontissa poikittain pohjoiseen menevää hinaajaa, joka vetää perässään puutavaraproomua? Kukaan ei enää huutanut "Bogskär, täältä tullaan" ja kahdeksan miestä katsoi noloina saappaisiinsa.
Maan kaipuu ja odotus on niin suuri, että joukossa tyhmyys tiivistyy jopa niin, että hinaaja ja proomu rupeavat näyttämään maalta. Sen jälkeen kippari on aina hinaajan nähdessään osoittanut sitä sormellaan ja sanonut että katsokaa pojat: "tuolla menee Bogskär". V....mainen kippari, täytyy sanoa.
Maahan liittyy myös kaksijakoinen ongelma. Maa ja ranta ovat veneilijän kannalta joko aivan liian lähellä tai aivan liian kaukana. Kaverini Paten mukaan rantautumispaikka on useimmiten aivan liian lähellä, koska rasittavaa venematkaa varten varattuja virkistäytymisjuomia ei yksinkertaisesti ehdi kuluttaa riittävästi hyvälläkään kokemuksella, jotta valtiovallan määrittämä promillemäärä saataisiin sallittuun raja-arvoonsa.
 |
| Poiju kireällä Innamossa |
Pate käy Innamossa aika usein, koska se on Paten mielestä sopivan lähellä. Arviokyky kuitenkin pettää ja Innamo onkin, yllätys, yllätys aivan liian kaukana, koskapa Paten yrittäessä tulla rantaan poijuköysi loppui kesken joka kerta, kunnes Pate tajusi, että eipä hätää, voihan aina yrittää vetää merta lähemmäksi maata. Kahva kaakkoon ja kolmetuhatta kierrosta varvikelloon, ja kas kummaa, meri ja sen mukana poiju on vedetty lähemmäs maata... Pysyvästi, koska seuraavalla kerralla poijuköysi riitti hyvin. Ponkreeeni on kerhon katsastajana kuitenkin luvannut hoitaa asian, jottei Paten tarvitse enää vetää merta muitten poijujen kohdalta lähemmäksi maata.
Paten vaimolla Lissullakaan ei voi olla kovinkaan mukavat oltavat veneessä, koskapa hän ei koskaan malta odottaa tarpeeksi kauan, että Pate saisi meren siirrettyä tarpeeksi lähelle laituria. Niinpä Lissu loikkaa suorastaan valtavalla hypyllä laiturille. Onneksi laituri on useimmiten liukas, jolloin ei tule äkkipysäytystä, vaan liike jatkuu armeliaana liukuna. Onneksi Lissun kädessä olevien köysien joustimet vaimentavat Lissun liikettä ennen törmäystä kallion reunaan.
Joka tarinalla on opetuksensa: maapallo on siis kuten avomaan kurkku, josta neljä viidesosaa on vettä ja loput pahaa makua.
Kirjoitti Sebastian Svensk
Intimiteettisuojan takia tämän tarinan henkilöt ovat täysin kuvitteellisia ja tarina fiktiota.