Kesä oli jälleen veneilijöiden kannalta säiden puolesta saaristossamme todella hieno. Näin ei välttämättä ollut muualla Itämeren alueella, tietävät kertoa omien vesiemme ulkopuolella veneilleet jäsenemme. Vuosi vuodelta kasvava määrä jäseniämme veneilee Itämeren piirissä. Kohteina ovat kaikki Itämeren maat, Tanska, Saksa, Puola, Baltian maat sekä niiden "saaristo". Onpahan kerhomme saamassa ensimmäiset maailmanympäripurjehtijatkin, joiden matkaa pääsemme Loki-lehden sivuilla juttusarjana jatkossa seuraamaan. Veneilyalueen reviirinkasvun mahdollistaa entistä suuremmat ja merikelpoisemmat veneet. Tosin pienilläkin veneillä voi vallan mainiosti liikkua - ja on liikuttu - kaikkialla Itämeren piirissä, kunhan vain tiedot, taidot ja varusteet ovat riittävät ja ajan tasalla.
Veneilyreviirin kasvun takia tulisi kerhomme toimintaa kehittää suuntaan, jossa kerho voisi entistä enemmän tarjota mahdollisuuksia sekä teoria- että käytännön koulutukseen, jota tarvitaan vaativissa olosuhteissa. Käytännön taitoja lisäisivät esimerkiksi matkakertomukset, sääkurssit, CEVNI-kurssit, ensiapukurssit, VHF-kurssit, vaativien olosuhteiden veneily- ja purjehduskurssit jne. jne.
Yhteisiä laitehankintojakin voisi ajatella esim. VHF-puhelimien kohdalla, sillä VHF on edelleen ainoa oikea hätäpuhelin, jonka soisi olevan joka veneessä ja aina auki. Kerhollamme on nyt oma DSC-ryhmäkutsunumero (023099490), joten laitteesta on iloa muutoinkin kun hätätapauksissa. Omakohtaista kokemusta on viime kesän matkalta, jolloin kauniina kesäpäivänä tuli yllättäen arvaamattomia ongelmia, jossa oli elementit pahempaankin. Onneksi VHF:stä oli korvaamaton apu kännykän kentän ollessa nolla, ja kaikki päätyi kuitenkin onnellisesti.
Kannattaa lukea uudelleen Loki-lehden 1/2011 VHF/DSC-ryhmäkutsu-juttu. Toimivan laitteen saa hyvinkin parin viikonlopun viinilaskun hinnalla.
Talvitelakoinnin kehittäminen aloitettiin ottamalla käyttöön venepaikan varaaminen ennakkomaksulla, ja siitä on varsin hyvät kokemukset. Telakointia pyritään edelleen kehittämään, nopeuttamaan ja yksinkertaistamaan entistä suuremmalla keskittämisellä ja nostojen jälkikäteen laskuttamisella. Toimintaa kehitetään syksyn kokemusten perusteella lisää.
Kaasupullojen säilyttäminen veneissä on kiellettyä. Olemme saaneet kaasupullojen säilytykseen lahjoituksena viranomaisten hyväksymän säilytyskaapin. Lisätietoja telakoinnista ja kaasukaapista saa Sandfallin isännältä.
Innamon kesänviettopaikka on ollut taas ahkerassa käytössä ja siistissä kunnossa. Kaikki terassit ja laituri on painepesty ja kyllästetty, ja näin kerhon yhteinen omaisuutemme säilyy taas monta vuotta hienossa kunnossa. Kiitos siitä kuuluu ennen kaikkea saari-isännille. Kevätkunnostustalkoot oli jälleen hieno osoitus joukkovoimasta.
Innamon rinnalle haemme edelleen toista saaripaikkaa, jonka tulisi sijaita noin neljän tunnin säteellä Etelä-Airistolta seitsemän solmun veneellä. Kaikki suunnat ovat periaatteessa mahdollisia. Hankinta on taloudellisesti haaste pienelle kerhollemme, mutta toteutumiskelpoinen. Kaikki vinkit potentiaalisista kohteista ovat tervetulleita.
Kauden retkille osallistui tänä kesänä poikkeuksellisen paljon veneitä. Syysretkellä Högsårassa oli peräti 12 venettä. Kerholaisten veneitä on epävirallisesti kokoontunut muuallakin rajojemme ulkopuolella, joten tulevina kesinä voisi suunnitella virallisia eskaadereita pois omilta vesiltämme. Onpa esitetty toiveita veneiden vuokraamisesta esim. Kroatiasta oman kautemme jatkeeksi.
Tämä puheenjohtajan palsta on kohdaltani viimeinen. Olen toiminut kommodorina nyt kuusi vuotta ja on aika vaihtaa ruorinpitäjää. On aika myös luoda katsaus taaksepäin ja samalla kääntää seuraajani katse kerhon tulevaisuuteen.
Olen liittynyt kerhoon keltanokkana 32 vuotta sitten. Maailma oli luonnollisesti silloin aivan erinäköinen. Kerho oli leimautunut moottorivenekerhoksi ja veneet olivat hitaita, ja omana alkuaikoinani muistan olleeni ainoa purjehtija. Nykyään olemme venekerho, jossa veneitä riittää joka lähtöön. On nopeita, hitaita, purjeveneitä, pulpettiveneitä jne.
Jäsenistön harrastusten määrä oli ennen paljon vähäisempi ja veneilyyn ja kerhotoimintaan käytetyn ajan ei juuri tarvinnut kilpailla jäsenistön muusta ajankäytöstä. Aikaa kerholaisilla ja heidän lapsillaan oli harrastukseemme paljon enemmän kuin nykyisin.
Muistan silti senaikaisen kerhon sikariportaan "vanhojen partojen" voivotelleen, että kerhon tulevaisuus ei näytä kovin hyvältä, kun ei ole riittävästi varsinkaan nuoria tekijöitä kerhon pyörittämiseen. Me keltanokat olimme kuitenkin pikkuhiljaa mukana senaikaisissa huvitoimikunnissa, junioritoimikunnissa, kilpailutoimikunnissa, retkeilytoimikunnissa, katsastustoimikunnissa ja myös johtokunnassa. Aktiivijäseniä tuli ja meni. Toiminta kuitenkin jatkui ja jatkuu tästäkin eteenpäin. Toimintatavat vain muuttuvat.
Halukkaita käden- ja käytännön taitajia kerhon eri toimintoihin on kuitenkin entistä vähemmän. Onkin ensiarvoisen tärkeää saada jäsenistöstämme mukaan uusia aktiiveja. Vain siten voimme säilyttää venekerhomme suhteellisen pienenä, elinvoimaisena ja jäsenilleen edullisena kerhona. Mikäli emme tässä päämäärässä onnistu, on vaara, että joudumme tulevaisuudessa eräiden toimintojen osalta turvautumaan ostopalveluihin, kuten monet muut kerhot. Tämä tarkoittaa kohonneita maksuja, joka on voimakkaassa ristiriidassa kerhon tavoitteisiin nähden.
Edeltäjieni puheenjohtajakausilla saatiin aikaiseksi paljon kerhon kehittämiseksi, ja olen omalta osaltani tyytyväinen myös kerholaisten ja johtokunnan panostukseen ja saamaani apuun kerhon edelleen kehittämisessä omalla puheenjohtajakaudellani. Rivijäsenenä pyrin olemaan avuksi myös jatkossa.
Toivon että jokainen kerholainen kantaa kortensa kekoon ja auttaa uutta vuosikokouksessa valittavaa kommodoria ja hänen johtamaansa johtokuntaa tehtävässään meidän kaikkien jäsenten parhaaksi.
Kiitän jäsenistöä ja toivotan menestystä uudelle kommodorille.
Seppo Ruotsalainen
Kommodori